Emme enää usko pahaan
Aluksi on se tavallinen tarina. Aviopari on kasvanut erilleen, liitto ei toimi. Intohimo puuttuu. Pariskunnan kaksi lasta on kohta kouluiässä. Myös miehen ystävällä menee huonosti. Hänen naisystävänsä on jättänyt miehen kuin nallin kalliolle.
Jos joku olisi suositellut uutuuskirjaa (Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan, WSOY, 2016) yllä mainituin saatesanoin, olisin todennäköisesti sanonut, että olen kyllästynyt lukemaan toisten kuviteltuja ihmissuhdesotkuja.
Jos tuo joku olisi vielä lisännyt, että kirjassa aviomies aikoo pelastaa liittonsa järjestämällä leikkimielisen vaimonryöstön, oman vaimonsa sieppauksen, olisin pudistellut päätäni entistä määrätietoisemmin.
Sitten Riku Korhosen kirja valittiin Finlandia-ehdokkaaksi. Olin päättänyt lukea kaikki kuusi kaunokirjallisuuden ehdokasta.
Korhosen kirja ei ole mikään tavallinen tarina, vaikka alkuasetelma sellaiselta kuulostaa. Mies (Eero) uskoutuu kaverilleen (Lari), millaiseen tilanteeseen hän on ajautunut: "Aino lainaa kirjastosta kirjoja ja diagnosoi mua. Narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomaanikko. Ykkös-tyypin alkoholisti. Epävakaa. Huomiohakuinen. Joka kuukausi löytyy uutta."
Vähemmästäkin mies hermostuu. Ainon ryöstöstä syrjäiselle mökille alkaa tapahtumien sarja, joka kietoutuu sattumalta kuvioihin ilmestyneiden syrjäytyneiden miesten, rikoksen ja rangaistuksen ympärille.
Vanha myytti naisenryöstöstä alkaa elää omaa elämäänsä. Ja kuten kirjan kanteen on präntätty, "kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin".
Kun kaikki menee metsään kohtalokkain seurauksin, neuvottomuus iskee. Emmekö todellakaan enää usko pahaan?
Korhonen sieppaa lukijan ovelasti mukaan seikkailuun eikä vaimonryöstökään enää tunnu lapselliselta. Vanha tarina vaimosta ja ryöväristä saa uusia ulottuvuuksia.
Kirjaan sisältyy Eeron laaja katsaus maailman naisenryöstömyyteistä. Uskotaan, uskotaan, kirjailija on perehtynyt perusteellisesti aihepiiriin, lukijalle olisi saattanut riittää suppeampikin luettelo. Uupumus uhkaa ja tieto lisää tuskaa.
Eeron pohdintojen lomassa kirjailija luennoi, että miesten turhautuminen ja viha ovat aina olleet mahtavin historiaa liikuttava voima, ja se joka kanavoi tuota voimaa, ohjaa historiaa. Siitä näkökulmasta maahanmuuttokeskustelu pelkistyy miesten taisteluksi hegemoniasta, reviiristä ja naisista.
"Jos nämä modernin maailman syrjäyttämät, verkossa raivoavat miehet saisivat tietokoneensa pois päältä ja lähtisivät valitsemiensa tunnusten alla kaduille, Eurooppa näkisi tyrmistyttävän poliittisen väkivallan paluun."
Korhonen kirjoittaa tuoreesti ikiaikaisista aiheista. Tarina kasvaa yksilötasolta tutkielmaksi tästä ajasta. Se on myös aikuisten satu; mitä tapahtuu, kun arki ei riitä ja fantasia saa vallan.
Riku Korhonen on kirjoittanut briljantin romaanin, joka on turkulaista "miesproosaa" parhaimmillaan.
Kommentit (0)