Baba Lybeckin vaikea valinta
Kirjallisuuden Finlandia-palkintojen saajat julkistetaan torstaina (24.11.2016). Lukijaäänestyksen tuloksen tiedämme jo: sen voitti Tommi Kinnunen ja Lopotti. Olen nyt lukenut kaikki kuusi kaunokirjallisuuden ehdokasta, viimeksi Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016).
Puikkosen kirja on vaikea pala arvioitavaksi. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Se on episodiromaani, sirpaleinen kokoelma erilaisia juttuja, kuin novellikokoelma, jossa aikajänne on 1980-luvulta kauas tulevaisuuteen vuoteen 2027.
Kirjoitusten taustalla ovat lähihistorian tapahtumat, joiden melskeisiin Puikkonen kirjoittaa eurooppalaisten ihmisten kohtaloita. Idea on hyvä, parempi kuin toteutus, ja Puikkonen kirjoittaa taitavasti, mutta jokin tökkii. Henkilöt jäävät etäisiksi.
Episodit ovat kuin kohtauksia teatteriesityksestä. Puikkonen onkin koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja, ja se näkyy tekstistä. Henkilöt putkahtavat eri kertomuksissa erilaisissa rooleissa ja vaatii lukijalta tarkkaavaisuutta, jotta huomaa, missä mennään.
Puikkonen on esiraadin ehdokkaista tuntemattomin. Olisi yllätys, jos hän Finlandia-palkinnon saisi. Tässä omat arvioni muista ehdokkaista. Arviot on julkaistu Uudessa Suomessa:
Tommi Kinnunen: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/214585-sokea-helen…
Riku Korhonen: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/226503-emme-enaa-u…
Sirpa Kähkönen: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/222191-tankkien-ke…
Peter Sandström: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/221919-missa-se-on…
Jukka Viikilä: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/213977-koti-helsin…
Baba Lybeckillä on ollut vaikea, lähes mahdoton tehtävä, valita voittaja. Hän lienee valintansa tehnyt, ja voittajallekin ilouutinen on kai jo kerrottu. Me muut saamme vielä odottaa.
Kuudesta ehdokkaasta yksikään ei yltänyt selväksi ennakkosuosikiksi. Tasaisesta joukosta kuka tahansa voi nousta ykköseksi eikä valinnasta hirveätä haloota nouse.
Lybeckin kirjallisista mieltymyksistä en mitään tiedä. Sen tiedän, että maisteri Lybeck opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja hän on kirjallista sukua: isoisä oli kirjailija Tito Colliander.
Ehdokkaana on kaksi naista, Sirpa Kähkönen ja Emma Puikkonen. Toinen heistä on mukana loppusuoralla. Kuiskaaja kuiskaa Kähkösen nimen.
Suomenruotsalaisena ja huumoriohjelman vetäjänä Lybeck noteeraa Peter Sandströmin Laudaturin korkealle, joten se pääsee kolmen joukkoon. Laudatur-kirjassa on huumoria, jonka uskoisi naurattavan Uutisvuodon keulakuvaa. Muissa ehdokaskirjoissa huumori loistaa poissaolollaan.
Jäljellä ovat Kinnunen, Korhonen ja Viikilä, joitten kirjoja on mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen. Kaikki ovat omalla tavallaan hienoja. Valinta on kuitenkin tehtävä.
Kolmen kärkeen valikoituvat tässä leikkimielisessä jossittelussa Korhonen, Kähkönen ja Sandström. Lybeck valitsee Sandströmin ihan huumorinkin vuoksi, jos vain kehtaa. Ja jos ei kehtaa, hän arpoo Kähkösen ja Korhosen välillä.
Jos Lybeck haluaa naisen, voittaja on Kähkönen, muuten Korhonen. Tai sitten Lybeck nostaa korkeimmalle korokkeelle Viikilän, Kinnusen tai Puikkosen…
Kiitos hyvästä ennakkojutusta, Jorma Melleri. Baba Lybeckin onneksi esiraati ei valinnut uutisvuotokollegan Jari Tervon uusinta romaania Matriarkkaa (Otava, 2016) ehdolle. Silloin valinta ei olisi ollut hänelle vain vaikea, vaan jopa mahdoton. Toisaalta, saattoiko tämä asetelma jopa vaikuttaa Tervon mahdollisuuksiin päästä Finlandia-ehdokkaaksi?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteesta. En tiedä esiraadin aatoksia, mutta Tervon mukanaolo olisi ollut hankala asia valitsija Baba L:lle.
Ilmoita asiaton viesti
Peter Sandström on minun veikkaukseni, tehty kylmiltään lukematta yhtään kirjaa ehdokkailta.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno veikkaus, Ari. Olet yhtä hyvä asiantuntija kuin minäkin, vaikka olen lukenut kaikki kuusi kirjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Luin Tommi Kinnusen jo aikaa sitten. Ensimmäinen osa oli parempi selvästi. Sitä en valitsisi, vaikka en muita olekaan lukenut vielä. Luotan siis bloggari Mellerin suosituksiin Korhonen, Sandström tai Viikilä. Huumorilla on aina paikkansa. Sen puute on surullista, omalla kohdallani myös.
Ilmoita asiaton viesti
Minähän en varsinaisesti suositellut mitään enkä ketään, kunhan jossittelin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiertely kyllä tuli huomioiduksi, suosikkiasemaa et erehtynyt yhdellekään antamaan, ei edes vahingossa.
Ilmoita asiaton viesti
Jossittelukin jotain kertoo. Varsinaista voittajaa ei kuitenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän voin ”epävirallisesti” veikata, että voittaja on Sirpa Kähkönen. Jos näin käy, kerron mistä tein tällaisen johtopäätöksen.
Ilmoita asiaton viesti
Johdattelua. Ehkä tuolla ei valitsijaan vaikuteta. Lukeahan nuo pitäisi, mutta kun on niin hidas ei pysy tahdissa. Into lukea kaikki mennee kohta ohi, kun ykkönen on löytynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Sehän on vain Baban mielestä numero yksi ja hänen voimasanalla rankataan ykköseksi, mutta tuskin se estää muita kirjoja lukemasta. Jos ei kuulu heihin, jotka lukevat vain yhden kirjan vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Lukupiiri määrää mitä luetaan ja oli hiukan vanhempaa aineistoa tässä syksyn mittaan luettavana. Kirjastosta on vaikea saada uusinta. Murakaman Miehiä ilman naisia on ollut jonotuslistalla jo toista kuukautta. Ostin sen lopulta, kun halusin lukea. Murakama voi olla lähivuosina Nobelisti. Niitähän emme tässä kuitenkaan veikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tällaisen palkinnon jakaminen on arpapeliä ja hullun hommaa, jos tarjolla on runsas joukko tasavahvoja kirjoja. En kadehdi Baba Lybeckin roolia.
Helppoa olisi ollut valita v. 1954, jolloin ilmestyi ”Tuntematon sotilas”. Väinö Linna olisi saanut Finlandia-palkinnon – ellei valitsijadiktaattorina olisi ollut Toini Havu.
Tänä iltana klo 18:30 aion mennä Tapanilan kirjastoon kuulemaan, mitä Suvi Ahola on Finlandia-ehdokkaista mielipuolta.
Ilmoita asiaton viesti
Parasta kai tässä paljon julkisuutta saavassa Finlandiassa on se että jos tuo kilpailu saa vain medioissa pyörivän tai yksinomaan kevyttä viihdekirjallisuutta suosivan ihmisen tarttumaan kunnolliseen kirjaan. Itse en osaa kovin paljon arvostaa sitä millainen on vaikkapa Tarja Halosen tai Baba Lybeckin kirjallinen maku.
Kun en ole kateellisuuteen taipuvainen niin ihan vaan pidän hyvänä että julkisuutta saaneet kirjat menevät kaupaksi ja kustantaja sekä kirjailija ”rikastuvat”.
Mellerille kiitokset ammattitaitoisista, konstailemattomista ja kiihkottomista kirja-arvioista.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Säisä eivät edes rikastu. HS:ssä oli tietoa kirjailijoiden vuosi ansioista. Keskimäärin taisi olla noin 2000 euroa. Eihän se ole mitään työmäärään nähden. Toki kirjailijoille on olemassa erilaisia apurahoja. Niillä ehkä tänään tehdään paljon, muutoin on hiukan köyhää. http://www.kymensanomat.fi/Online/2016/11/20/Kirjailijan%20palkka%20on%20keskimäärin%20kaksi%20tuhatta%20euroa%20—%20vuodessa/2016321510166/4
Näillä vuosipalkoillako Finlandia kilpailuunkin tullaan?
Ilmoita asiaton viesti
Ken nyt ihan voittaa tuon Finlandian niin kyllä se myyntiä saattaa mojovasti lisätä.
Jos nyt puhutaan ihan ”oikeista” kirjailijoista jotka ovat julkaisukynnyksen ylittäneet ja ansiot 2000 euroa vuodessa niin on se surkea juttu. Hävetköön kaikki roskaviihteen ostajat.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan vain huomautan, että joku ihminen elää sillä roskaviihteelläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämän Hesarin jutun loppupuolella on tietoa raha-asioista, jos kiinnostaa: http://www.hs.fi/paivanlehti/04112016/a1478144499476
Ilmoita asiaton viesti
Kustntajallehan tuo Finlandia-ehdokkaan asettaminen vasta kalliiksi näyttääkin tulevan. Pienkustantajilla ei ole välttämättä varaa ehdokkaan asettamiseen. Niinpä Finlandia-ehdokkaat eivät välttämättä ole sitä parasta mitä Suomessa julkaistaan. Miten löytyisikään se aito paras kirja vuosittain? Pitäisi käydä koko vuoden kirjatuotantoa läpi.
Jorma Melleri jossakin keväällä julkaistussa blogissa veikkailit että Pyhän Antoniuksen tuli voisi olla ehdolla. Liekö ollut. Luin sen jo silloiin. No en tiedä olisiko siitäkin joukkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Juu puheet 2000 euron vuosiansioista voidaan siin näiden ehdokaskirjojen osalta unohtaa.
2000 euroa on niin pieni ansio vuosiansioksi, että jopa minä joka en saa euron euroa mistään, kerään sieninä ja marjoina tuon summan keikkuen kokoon pakastimeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun hiukan laskee keskimääräisen kirjan tuloja vuodessa, niin ei tuloilla kovasti mälläillä. Finlandia ehdokkaan kirjoja on myyty noin 40 000 kappaletta, tuloja kertynyt noin 120 000 kirjailijalle. Keskimäärin kirjamyynti on kymmenesosa tuosta siis ehkä 4000 kappaletta, joka sekin tuntuu isolle. Jos hän saa kolme euroa kappaleelta niin tulo jää 12 000, no enmpään kuitenkin kuin tuo 2000 euroa. Joku kirjoittaa kirjaa useita vuosia, joku tuottaa ehkä useammankin kirjan vuodessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin Tapanilan kirjastossa kuuntelemassa Suvi Aholan mielipiteitä Finlandia-ehdokaskirjoista. Hän antaisi noista kirjoista palkinnon Sirpa Kähköselle. Hän ei tietenkään voinut tietää eikä halunnut arvailla, mihin Baba Lybeck päätyy.
Ilmoita asiaton viesti
Kaunokirjallisuuden Finlandian sai Jukka Viikilän kirja Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus).
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi olkoon kirjailijalle! Julkisuutta ja media-aikaa tulee tänä talvena riittämään, ja odotukset seuraavan kirjan suhteen tietysti nousevat uudelle tasolle.
Muutamia vuosia sitten vietin uudenvuodenyötä Helsingin Senaatintorilla, siis keskellä Engel-näkymää. Yksi kansanjuhlan juontajista oli täysvalkoiseen pukeutunut Baba Lybeck. Maakunnan miehestä oli erityistä nähdä tv:stä tuttu oikea julkkis! Voin näin todistaa, että Finlandia-Baba on ainakin työskennellyt Engelin suunnittelemassa miljöössä, ja uskon hänen lukeneen Viikilän kirjankin.
Ilmoita asiaton viesti
Onnea Jukalle esikoiskirja pärjäsi hyvin eli jatkossa odotetaan lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Ostettavahan tuo Viikkilän kirja on. Onnea voittajalle. Lukupiiri ottaa sen heti kohta yhteiseksi luettavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Irja, missä lukupiirissä vaikutat?
Aikanaan, kun opiskelin sosiologiaa, meillä oli lukupiiri netissä ja toimi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme koonneet seitsemän naisen ryhmän periaatteella, että jokainen kutsuu yhden ystävän. No ei se ihan niin mennyt, mutta kiva ryhmä tuli. Olemme jo kokoontuneet muutamia vuosia. Pieni ryhmä on hyvä. Näin voimme istua silmätysten kuukausittain. En ole muutamiin kuukausiin päässyt tapaamisiin, mutta keväällä odotan pääseväni. Kirjat olen lukenut kuitenkin. Vuorotellen päätetään kirjoista. No ei sekään ihan niin aina mene.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tapa koota ystävät yhteen ja jakaa lukukokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Engelin suunnittelemia kirkkoja lienee Suomessa aika monta, mm. Lapuan ja Alajärven kirkot. Kirjailija on muuten Viikilä, ei Viikkilä.
Ilmoita asiaton viesti
Jorma, kiitos korjauksesta – on hyvä puhua oikeilla nimillä!
Leppävirran kirkosta olemme kyläläisinä ylpeät Engelin tyylirakennuksesta ja kaunis onkin, kylän keskustan komistus. Edesmennyt isäni sai oikeuden soittaa kirkon urkuja. Myös itse pääsin urkuparvelle soittamaan.
Olisikin mielenkiintoista tietää, mikä arkkitehti Engelin innosti Pohjois-Savon perukoille suunnittelutöihin.
Lapua ja Alajärvi ovat pohjanmaata, aivan eri maata savolaisuuden ymmärryksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ahvenanmaallakin on Engelin jäljiltä postikonttori, suunnilleen siellä missä ei juuri muuta ole.
Ilmoita asiaton viesti
Luin tuon Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista, puolisen vuotta sitten. Pidin sitä jotenkin julman kauniina kylmän Suomen, lämpimän rakkauden ja intohimoisen luomisvoiman runollisena ja aforistisena kuvauksena.
Oli haikeaa viedä se kirjastoon takaisin. Selailinkin sen sillä vielä uudestaan läpi.
Tuli kuitenkin mieleen, että joiltakin osin olennaisia päiväkirjan lehtiä jäi puuttumaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos on kauneus katsojan silmässä, niin on lukukokemus lukijan mielessä!
Millä arvoilla teokset valitaankin, on selvää, että subjektiivinen arvio on lopulta se voima, jolla valinta tehdään.
Itse olen ostanut joka vuosi Finlandia -voittajaromaanin. Eivät ne läheskään kaikki saa sydäntäni sykähtelemään tai innostuksen inspiraatiotani räjähtelemään.
Kirja-arvosteluissa on yhtälailla hajontaa. Murska-arvostelun saaneet kirjailijat saattavat masentua ja lopettaa. Toiset saavat kritiikistä entistä suuremman innostuksen.
Jukka Viikilä on onnistunut sekä siinä, että otti aiheekseen Helsinkiä luoneen merkittävän arkkitehdin, että valinnan tehneen Baba Lybeckin mieltymykset niin kotikaupunkinsa arkkitehtuuriin kuin runolliseen tekstiin. (Eikös Baba olekin hesalainen??)
Todettakoon tässä vielä, että kotiseutuni Leppävirran kirkko, on myös Engelin käsialaa.
Onnitteluni Jukka Viikilälle!
Ilmoita asiaton viesti
Engel oli Intendenttikonttorin (Rakennushallitus) johtaja. Konttorissa valvottiin julkista rakentamista ja siellä suunniteltiin Engelin valvonnassa kymmeniä kirkkojakin. Ehkä Engel ei kaikkia nimissään olevia kirkkoja edes itse suunnitellut, hyväksyi toki apulaistensa suunnitelmat. Wikipedia tietää!
Ilmoita asiaton viesti