Harvinainen lintu varisten joukossa

Kun akateemikko Joonas Kokkonen oli kehunut Erik Tawaststjernan Sibelius-elämäkerran kolmannen osan Helsingin Sanomissa, hän päätti arvionsa luonnehtimalla Tawaststjernaa harvinaiseksi linnuksi Pohjolan harmaiden varisten joukossa.

Tämä harvinainen lintu, professori Tawaststjerna (1916-1993) on saanut itsensä näköisen elämäkerran (Matti Vainio: "Onko kaikki farssia vain." Erik Tawaststjernan elämä, Otava 2016).

Elämäkerrassa kerrotaan paljon juttuja persoonallisesta professorista. Missä Tawaststjerna liikkuikin, kintereillä kulki usein komedia, joskus tragedia, eikä farssin aineksistakaan ollut pulaa.

Kun Tawaststjerna saapui omaan väitöstilaisuuteensa Helsingin yliopistolle, hän juuttui hissiin ja kun väitös pääsi alkamaan, moni huomasi, että vastaväittäjä oli päihtymyksen tilassa eikä aina tiennyt, missä mentiin.

Ja kun Tawaststjerna oli vastaväittäjänä Matti Vainion väitöstilaisuudessa, hän herätti hämmennystä heittämällä yhtäkkiä kuuluisan kesäturkin ylleen ja poistumalla mitään ilmoittamatta nopeasti salista "kuin nuori gaselli". Pohdittiin jopa tilaisuuden keskeyttämistä.

Välikohtaus päättyi onnellisesti, "kun Tawaststjerna noin viiden minuutin kuluttua muina miehinä asteli hitaan rauhallisesti portaita alas turkki edelleen hartioillaan ja tohtorinhattu onnettomasti väärin päin päässä, lyyra niskan puolella, nyökytellen päätään ympärillä istuneille ihmisille tervehdyksiksi, riisui paikalle saavuttuaan kaikessa rauhassa turkkinsa, heitti sen huolettomasti pöydälle, otti tohtorihatun päästään ja jatkoi täsmälleen siitä, mihin oli ennen keskeytystä jäänyt".

Vastaväittäjä oli käynyt luonnollisilla tarpeillaan.

Professori Vainio tietää, mistä kirjoittaa. Hän toimi aikoinaan Tawaststjernan assistenttina, sihteerinä, joka teki töitä kaikkina vuorokauden aikoina. Virka-aikaa ei tunnettu.

Sibeliuksen viisiosaisen elämäkerran kirjoittamiseen Tawaststjernalta meni 30 vuotta. Tai jos tarkkoja ollaan, Tawaststjerna ei itse kirjoittanut, vaan hän saneli tekstin sihteereilleen, joita ehti vuosien varrella olla useita. Yksi oli Vainio, mutta myös esimerkiksi Seppo Heikinheimo, Erkki Salmenhaara ja monet muut sittemmin tunnetut musiikkimiehet kirjasivat professorin saneluja luettavaan muotoon.

Vainio suhtautuu Tawaststjernaan ymmärtäväisesti ja kunnioittavasti, mutta ei peittele myöskään hänen omituisia tapojaan. Perhekin joutui ajoittain koville, kun Tawaststjerna eli elämäänsä Sibeliuksena.

Carmen-vaimo tilitti tuntojaan: "Sibelius oli jokaisen päivän puheenaihe numero yksi, Sibeliuksen perhe alkoi joskus tuntua todellisemmalta kuin oma perhe. Säveltäjän raha-asiatkin Erik tunsi paremmin kuin omansa."

Kun rahat olivat vähissä, Erik toisteli Sibeliuksen tokaisua: "Raha on roskaa." Vaimo yritti muistuttaa boheemille kumppanilleen, että rahaa siitä huolimatta tarvittiin.

Vainion kirja on täynnä kulttuurihistoriaa ja musiikkielämän vaikuttajia niin meiltä kuin muualta. Eikä tarvitse olla mikään klassisen musiikin tuntija nauttiakseen vetävästä tekstistä. Hyviä juttuja riittää.

Tawaststjerna tiesi hyvin oman erikoislaatunsa ja eli sen mukaan. Joskus hän tokaisikin olevansa oman itsensä karikatyyri.

Kaiken keskiössä pysyi aina Sibelius. Vainio kiteyttää: Tawaststjernalle kaikki muu elämässä oli epäkiinnostavaa paitsi pianonsoitto ja Sibelius-tutkimus.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu