Elämä on väärinkäsitys

Itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard (1931-1989) tekee yhden pienoisromaaninsa (Kävely) aluksi asetelman selväksi. Kertoja on kävelyllä Oehlerin kanssa:

"Kun minä ennen Karrerin hulluksituloa kävelin Oehlerin kanssa vain keskiviikkoisin, kävelen nyt, Karrerin tultua hulluksi, Oehlerin kanssa myös maanantaisin. Koska Karrer käveli kanssani maanantaisin, Oehler sanoo, nyt, kun Karrer ei enää kävele kanssani maanantaisin, te kävelette kanssani myös maanantaisin, nyt, kun Karrer on tullut hulluksi ja kiidätetty Steinhofiin. Ja sanoin Oehlerille hetkeäkään epäröimättä, hyvä, nyt kun Karrer on tullut hulluksi ja viety Steinhofiin, kävelkäämme myös maanantaisin…"

Teksti on niin mieletöntä, että kyllä siinä jokin mieli täytyy olla, vaikka se kokonaisuudesta irrotettuna kuulostaa erikoiselta; toistoa toiston perään. Ja tämä on vain kalpea aavistus siitä, millaisen pyörremyrskyn kanssa olemme tekemisissä.

Vajaan sadan sivun Kävely sisältyy Tarja Roinilan työllä ja vaivalla suomentamiin kertomuksiin (Thomas Bernhard: Kolme pienoisromaania, Teos 2016). Kertomukset ovat kirjailijan varhaisvaiheen tuotantoa. Suomentaja ansaitsee kunniamaininnan.

Kävely koostuu kertojan ja tämän ystävän Oehlerin keskustelusta, jonka aikana he jatkuvasti palaavat hulluksi tulleeseen ystäväänsä Karreriin. Teksti on villisti pulppuilevaa tajunnanvirtaa, kappalejakoja ei ole ja virkkeet ovat pitkiä kuin nälkävuosi.

Bernhardin kirjoissa on outoa viehätystä. Ne eivät ole missään mielessä tavanomaista proosaa eikä Bernhard ole mikään positiivinen päivänsäde. Nyt suomennetuissa teksteissäkin sairaus, itsemurha, hulluus ja traagiset ystävyyssuhteet ovat keskeisiä elementtejä.

Synkkää pohjavirettä sävyttää usein musta huumori. Kun alkuvaikeuksien jälkeen pääsee sisälle Bernhardin polveilevaan tekstiin, se on kuin musiikkia, sättimismusiikkia, kuten suomentaja on luonnehtinut. Eikä sitä ole lainkaan vaikea lukea, kun alkuun pääsee.

Sattumalta päivälleen kaksi vuotta sitten (29.11.2014) kehuin Bernhardin näillä palstoilla sen jälkeen kun hänen Häiriö-kirjansa oli ilmestynyt suomeksi: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/181185-euroopan-pa…

Nyt julkaistun kirjan jälkisanoissa suomentaja Tarja Roinila siteeraa Eeva-Liisa Mannerin runoa: "Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottomuutta." Elinaikanaan Bernhard herätti levottomuutta erityisesti Itävallassa ja Wienissä, joita hän rusikoi siekailematta.

Jos Bernhardia yrittää analysoida, päätyy todennäköisesti umpikujaan, kuten Oehler, joka Kävely-kertomuksessa on sitä mieltä, että elämä on väärinkäsitys: "Tämä meidän on ajoissa hyväksyttävä, jotta saamme perustan jolla voimme elää, Oehler sanoo. Johdonmukaisuuden nimissä: väärinkäsitys on ainoa todellinen perusta."

Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että Thomas Bernhard on outoudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tärkeä kirjailija. Bernhard: "Pimeydessä kaikki näkyy selvästi."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu