Kuuden naisen Kekkonen
Kirjan kannessa 73-vuotias presidentti Urho Kekkonen poseeraa mustassa kokopuvussa balettitossut jalassa Eero Aarnion trendikkäässä pallotuolissa. Kuva on silloisesta miestenlehdestä, VIP-lehdestä. On vuosi 1973 ja Urkki esitellään valtakunnan "tohvelisankarina".
Voisitteko kuvitella Koivistoa, Ahtisaarta tai Niinistöä balettitossut jalassa miestenlehden kannessa? Ensimmäinen ajatus on, ettei missään tapauksessa, mutta ei sitä koskaan tiedä. Onhan Niinistö tehnyt piruetteja taitoluistelijanakin "kaunoluistimet" jalassa.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta Urho Kekkosen kuolemasta. Jos joku luulee, että Kekkonen on loppuunkäsitelty tapaus, erehtyy. Nyt Kekkosta eivät muistele vanhat horisevat ukot, vaan 1970-luvulla syntyneet nuorehkot naistutkijat (Lotta Lounasmeri & tutkijaryhmä: Vallan ihmeellinen Kekkonen – katseita erääseen presidenttiin, Into 2016).
On lupa odottaa uusia, tuoreita näkökulmia, kun kuusi naista, tohtoreita melkein jokainen, ryhtyy riisumaan miestä, jonka johtajuus kasvoi myyttisiin mittoihin. Samalla kun tutkijat riisuvat myyttiä, he tulevat vahvistaneeksi sitä, ehkä tahtomattaan. Taustalla on ihailu sankariurhoa, lähes Väinämöisen veroista sankarien sankaria kohtaan.
Useassa kirjoituksessa Kekkosta verrataan Väinämöiseen. Mielenkiintoinen on folkloristi Nina Hämäläisen taustoitus. Hän huomauttaa, että Kekkosen sankaruuskuvaa pidettiin yllä myös tarinoilla, kaskuilla, lehtikirjoituksilla ja pilapiirroksilla.
"Tiedätkö kellä on Suomen paras kirves?
No?
Kekkosella, sillä kun se kerran Novosibirskissä sivaltaa, niin heti Suomessa honka kaatuu."
Kaskuissa Kekkosta voitiin turvallisesti myös pilkata. Tuoreita eivät kirjan Kekkos-kaskut ole, mutta vanhatkin vitsit naurattavat, kuten se, kun Pyhä Pietari lähetti taivaan portilta Mannerheimin hakemaan ratsua maan kamaralta. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, ja Mannerheim vaati Kekkosen mukaansa selittämään tilannetta Pietarille.
Kun Mannerheim lähestyi Kekkosen kanssa taivaan porttia, Pietari huusi jo kaukaa: Minähän käskin teidän tulla tänne hevosen enkä aasin kanssa.
Kovin yllättäviä näkökulmia eivät naistutkijat lopulta onnistu löytämään. Paljon on vanhan kertausta, mutta se lienee tarpeen, kun ottaa huomioon, millaisia lukijoita kirja tavoittelee. Lotta Lounasmeri kirjoittaa: "Haluamme myös puhutella omaamme ja sitä nuorempia sukupolvia: älkää unohtako Kekkosta."
Yllättävintä tässä uudessa Kekkos-kirjassa ovat sen tekijät: kuusi naista. Loppuun kalutuksi aiheeksi luulemani Kekkonen kiinnostaa yhä uusia sukupolvia, myös naisia. Vallan ihmeellinen Kekkonen onkin virkistävä kertauskurssi tämän myyttisen myrrysmiehen taustoihin.
Pari pikku virhettä pisti silmään. Paavo Lipponen ei koskaan ole ollut Sdp:n puoluesihteeri ja kristillisen liiton entinen puheenjohtaja oli Raino eikä Rauno Westerholm.
Nuo pikku virheet ovat joskus kovin kiusallisia, varsinkin jos esiintyvät kirjan alkupuolella. Se nakertaa luku-uskottavuutta.
Kekkosesta otetaan uusia juttuja, kun nykypoliitikot ovat vesittäneet omat juttunsa liittoutumalla päätoimittajien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä myyttisemmäksi Kekkonen käy. Hänestä on itsensä ja muiden kirjoittamia tekstejä niin runsaasti, että materiaalia riittää analysoitavaksi vuosiksi eteenpäin. Ehkä ihan uuttakin näkökulmaa löytyy…
Muistan Kekkosen lenkillä Afgaani koiransa kanssa Seurasaaressa, jossa satuin olemaan samaan aikaan. Hän oli silloin vielä oikein hyväkuntoisen näköinen. Taisikin rodun määrittelyn suhteen tulla virhe, sillä presidentti Kekkosella oli Venäjän vinttikoiria.
Ilmoita asiaton viesti
Näillä Kekkosen peru Venäjän vinttikoirilla on oma kennel. Näillä Kekkosen koirien jälkeläisillä on myös omat näyttelyt, tai ainakin ennen oli. Yksi koira niistä oli Kekkosen henkivartijalla ja ainakin Satu Östringillä taisi sellainen olla. Viisaita ja nopeita koiria.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikko oli kyllä kuuden naisen, mutta tässä on kaksi naista lisää Kekkosen elämässä.
Mielenkiintoinen ylen juttu vuodelta 1970.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/06/01/kekkosen-p…
Ilmoita asiaton viesti
Jopas oli Kekkosilla huonosti hoidettuja koiria. Borzoilta näkyi liian pitkät kynnet ja toisella taatusti takkuklimppejäkin kainaloissa. Syöttivätköhän sen ennenaikaiseen hautaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen häpesi koiraansa, mutta ei viitsinyt leikata kynsiä tai harjata koirien turkkia. Ei oikein voi sanoa, että koirat olivat kunnossa, mutta eihän meillä silloin ollutkaan hyvinvointivaltiota vielä. Nyt kun katsoo Niinistön koiraa kinkkua haistelemassa on jo turkki toisenlainen.
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kuvat-…
Ilmoita asiaton viesti
No ei Niinistökään näytä osaavan sanoa ei, muutta ei sentään että Lennu on purrut ihmisiä, kuten Kekkonen sanoi koirastaan. Olikohan muuten se Kekkosen borzoi lahja Neuvostoliitosta?
Ilmoita asiaton viesti
Tuota minäkin Lennu-pätkässä, johon Jenni ja Saulikin saivat osallistua ihmettelin, että Niinistö vain hellii koiran niskaa, vaikka ensin piti komentaa sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä tuli kyllä paljon miinuspisteitä, ja muistankohan väärin että ainakin Jenni Haukiolla on ennenkin ollut koira.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Sauli on yhtä epäjohdonmukainen Putinia komentaessaan, niin meidän pitää nopeasti alkaa etsimään uutta presidenttiä.
Ilmoita asiaton viesti
1960-luvun lopulla presidentti Urho Kekkonen sai Neuvostoliitosta lahjaksi kaksi borzoita, Leon ja Ludmilan. Leosta tuli myöhemmin muotovalio.
Sai Kekkonen lahjaksi venäläisiltä myös jääkarhun. Sesse Koivisto kertoo siitä kirjassaan. Kevättalvella 1970 Ilkka Koivisto sai puhelun tasavallan presidentin kansliasta. Puhelussa kysytiin voisiko Korkeasaari ottaa tiloihinsa vuoden ikäisen jääkarhun. Presidentti Kekkonen oli saanut sen lahjaksi neuvostoliittolaiselta jäänmurtaja Murmanskilta. Murtaja oli suomalaista tekoa ja vuosikorjauksessa Wärtsilän telakalla.
Jääkarhun sijoittaminen Tamminiemeen olisi ollut vaikeampaa kuiin Korkeasaareen. Pentu oli otettu emolta Pohjoisella jäämerellä. Kenties emo oli ammuttu. Jääkarhu sai nimeksi Misha. Isoksi kasvanut jääkarhu laivassa oli hankala. Misha luovutettiin juhlallisesti Murmanskissa. Kekkonen sai sen talutushihnassa, jonka nopeasti luvutti Ilkka Koivistolle. Luvutuksessa nautittiin sampanjaa ja sitä tarjoiltiin myös Mishalle, joka oli tottunut juomaan hyvää konjakkia, viiniä ja joskus sampanjaakin. Yhdessäkään elämäkerrassa ei lie kerrottu, että Kekkonen skoolasi sampanjaa jääkarhun kanssa.
Mishalle varattiin häkki Korkeasaaren kissalaaksosta.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhdessäkään elämäkerrassa ei lie kerrottu, että Kekkonen skoolasi sampanjaa jääkarhun kanssa.”
Siinä jää sitten Putin toiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä toistaiseksi. Idea ei ehkä mene täältä hänelle, jotta voisi pistää paremmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo juttu oli 1970 eli jos tuo vinttikoira on Leon ja Ludmilan pentu jo nimi Mila saa sitä epäilemään todeksi. Siinä tapauksessa minä olen silitellyt Milan veljeä. Sen nimeä en nyt muista, mutta se otti kyllä vauhtia ja oli oikea velikulta.
Ilmoita asiaton viesti
”Voisitteko kuvitella Koivistoa, Ahtisaarta tai Niinistöä balettitossut jalassa miestenlehden kannessa?”
Koivisto ja Ahtisaari edustavat sovinnaisuutta. Niinistöstä en tiedä.
Mitä tulee Kekkosen persoonaan, hän, köyhän perheen poikana, oli mentaaliltaan ikuinen ’köyhä poika’.
Mies, jonka mahdollisuudet päästä sodanjälkeisen kansakunnan presidentiksi, olivat hänen päämäärätietoisuutensa ansiota.
Muistelen myös, miten vaikeina aikoinaan Kekkonen kävi tapaamassa lestadiolaista, hänelle tuttua, maallikkosaarnaajaa.
Kekkosessa eli samaan aikaan vahva johtaja, naisten mies, kansakunnan myllyttäjä ja sisäisesti kehittymätön pieni poika.
Tamminiemen saunomisorigot tarkoittivat Kekkoselle sekä vapautumista presidenttiyden vaatimuksista kuin saunan rentouttavan olotilan avaamista vastapuolen kritiikin saloihin.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Maarit Tyrkön jättiläisteos Kekkosesta jokin aika sitten ilmestyi, toivoi Hesarin Unto Hämäläinen kirjan jäävän lajinsa viimeiseksi.
Hah hah, Unto! Se ei ollut viimeinen, ja tuskin on vielä tämä kuuden naisen Kekkonenkaan. Urkki elää!
Ilmoita asiaton viesti
Menestyvillä miehillä on statussymbolinsa, trofeensa. Onhan meillä eläviäkin esimerkkejä. Danny Elina-tangolaulajaheiloineen.
Ilmoita asiaton viesti