Leppoisa Ronald ja raivoisa Donald
Kun Yhdysvalloissa raivoisa Donald astuu kohtaa virallisesti virkaansa, on syytä tarkastella, millainen mies oli hänen varhainen edeltäjänsä Ronald, republikaaneja ja entisiä demokraatteja molemmat. Ronald Reaganista (1911-2004) on julkaistu ensimmäinen suomenkielinen elämäkerta (Karin Henriksson: Ronald Reagan, Minerva 2016).
Reagan oli julkisten esiintymisten perusteella aina hyväntuulinen ja leppoisa, kun taas Trump esiintyy usein kuin perseeseen ammuttu karhu pelottavana ja vihaisen näköisenä.
Vaikka miehet näyttävät erilaisilta, jotain yhteistäkin löytyy. Uutuuskirjan mukaan Reaganin voiton presidentinvaaleissa ratkaisivat pettyneet valkoiset työväenluokan edustajat. Heitä häiritsi vasemmistosiiven veljeily feministien, köyhien ja vähemmistöjen kanssa.
Reaganin isänmaallisuus ja puheet vahvemmasta Amerikasta puhuttelivat ihmisiä. Ääniä ropisi, kun Reagan julisti Vapaudenpatsas taustallaan hihat käärittyinä, että työläisten ääntä kuunnellaan jälleen Washingtonissa.
Samoilta apajilta kalasti Trumpkin ratkaisevat äänet: Make America great again!
Henrikssonin kirja vahvistaa mielikuvaa Reaganista B-luokan näyttelijänä, joka näytteli hyvin presidenttiä, kertoi mielellään Hollywood-tarinoita ja katosi vähitellen Alzheimerin hämärään. Toisaalta hän oli sankari, joka kaatoi Neuvostoliiton ja pelasti maailman kommunismilta ja ydinasekilpailulta. Hänestä tuli mies, joka lopetti kylmän sodan.
Eräs Reaganin elämäkerran kirjoittaja pähkäili pitkään, oliko Reagan poliittinen nero vai pelkkä kulissi. Hän tuli siihen tulokseen, että kulissi on lähempänä totuutta.
Kirjaan on koottu Reaganista paljon luonnehdintoja, jotka eivät imartele kohdettaan. Muutama esimerkki. Älyllisesti laiska, rakastettava hömelö. Ei tarvinnut uusia ideoita, koska oli tyytyväinen vanhoihin. Banaanikärpäsen keskittymiskyky. Suurten ideoiden mies, joka antoi muiden hoitaa hienosäädön. Hän oli kiinnostuneempi anekdooteista kuin tosiasioista.
Edustajainhuoneen puhemies Tip O'Neill: "Reagan onnistui muuntamaan presidenttiyden yhdeksi pitkäksi valokuvaustilaisuudeksi, jossa hankalat kysymykset torjuttiin hymyllä. Rikkaiden presidentti, sydämetön vähäosaisimpia ja tavallisia työssäkäyviä kohtaan, mutta mitä hellämielisin silloin, kun kyseessä olivat hyväpalkkaisten verohelpotukset ja Pentagonin kullanmurut."
Reagan nautti presidenttiydestään ja siihen liittyvistä seremonioista. Kaikki oli hyvin, kun tukka oli hyvin. Reaganin jykevän kampauksen salaisuuskin kirjasta selviää. Se oli hiusrasva Brylcreem. Muistattehan: Brylcreem-tyyli on tyttöjen mieleen.
Reaganin jälkimaine on loppujen lopuksi melko hyvä. Hän oli ristiriitainen, kiehtova persoona. Uudelleenarviointia tehdään jatkuvasti. Henriksson kirjoittaa: "Keskustelu Amerikan taustalla olevista ideoista ei lopu Yhdysvalloissa koskaan, ja yksi sen aiheista tulee aina olemaan Ronald Reagan."
Reagan oli kuitenkin hankkinut kannuksensa ollessaan Kalifornian kuvernööri. Vastaavaa taustaa ei Trumpilla ole.
Niin Reaganin Kalifornia kuin Reaganin USA:kin koki suuren talousbuumin hänen valta-aikoinaan. Tosin valtion velka kasvoi huolestuttavan paljon Reaganin ajan loppua kohden. Hänen aikanaan lanseerattiin maailman ensimmäinen ”velkakello” Times Squarille. Clinton puolestaan lopetti velkautumiskehityksen ja hänen aikanaan velkakello jopa sammutettiin pariksi vuodeksi.
Reaganin merkitys oli kuitenkin ennen kaikkea ulkopolitiikan saralla, joka on alue, mistä Trump ei ole kiinnostunut ja josta hän ei ymmärrä mitään. Vaikka joku saattaisi luonnehtia Reagania(kin) kulissiksi, niin kyllä hänellä kylmän sodan asetelmassa oli aivan oma käsityksensä tilanteesta ja kuuluisa vetoomus Berliinin muurin repimisestä tuli häneltä aidosti sydämestä.
Siihen aikaan salaliittoteoreetikot selittivät, että Gorbatshov on USA:n valtaan nostama päämies Neuvsotoliitossa, nyt samanlaiset piirit ovat sitä mieltä, että Trump on Venäjän valtaan nostama. Eroavaisuuksia on siis paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Kitty Kellyn kirjoittaman, englannin kielisen Nancy Reagan – nimisen, kiistellyn elämäkertakirjan mukaan, Reaganin puoliso Nancy, piti sekä poliittisia että etikettiin ja julkiseen esiintymiseen liittyviä ohjaksia käsissään.
Haluaako Donald Trump yleensä, tai onko se edes mahdollista, että hänellä olisi tämän kaltaista apua ja tukea puolisostaan.
Ilmoita asiaton viesti
Nancy Reagan taisi saada ohjeita astrologiltaan, ja tuskin Trumpin poukkoilu sellaisistakaan hullummaksi tulisi.
Ilmoita asiaton viesti
Kitty Kelleyn kirjoittama kirja on lähes 700 – sivuinen teos, jossa astrologia Nancyn elämässä, oli ainoastaan sivuosassa .
Ilmoita asiaton viesti
Henriksson siteeraa melko paljon Kitty Kelleyn kirjaa, kun hän kirjoittaa Nancyn ja Ronaldin suhteesta. Nancy oli ”kaitsija, neuvonantaja, taustavaikuttaja”.
Ilmoita asiaton viesti
CCR lauloi biisissään ”It Came Out Of The Sky”, että ”Ronnie the Popular said it was a communist plot”, ja Erkki Liikanen omassaan, että ”oi Reikani Reikani yhtä vain pyydän”.
Saas nähdä ja kuulla milloin ja miten Trump inspiroi tekstintekijöitä! (Itänaapurin presidenteistä ei Suomessa lauleskella, vaikka Putin sopisi nimenä tosi hyvin riimittelyn rungoksi.)
Ilmoita asiaton viesti
Olihan jo aikoinaan iskelmä ”raa raa rasPutin”.
Ilmoita asiaton viesti
”Lenin-setä asuu Venäjällä” (Matti Rossi, kukapa muukaan), ja ”Onko se Lenin” (Jukka Alihanka). Kuinka helppoa olisikaan korvata nimi Putinilla!
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tässä tämä herttainen lapsikuoron esitys:
https://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA
Siihen todellakin voisi helposti laittaa Leninin tilalle Putinin ja ”Vietnamiin” -sanan tilalle ”Suomehen”.
Ilmoita asiaton viesti
Epätodellinen tunne, kun tuota kuuntelee. Ajattelee, että ei voi olla kuin parodia, mutta Rossin tuntien se ei kuitenkaan ole. Sävel on tuota suomalaisten kommunistilaulujen tyyliä, jossa säveltäjä vailla sen kummempia melodisia ideoita antaa sävelten valua kuin toisesta suupielestä sitä mukaa, kuin tavut vaativat.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ne pikkupioneerit tosissaan tuota veisasivat. Siihen aikaan oli vappumarsseillakin SKP:n lippuja kantamassa 5-8 -vuotiaita uniformuihin puettuja pioneereja.
Sellaiset, jotka eivät Suomen taistolaisaikaa muista tai ole sitä eläneet, eivät pysty kuvittelemaankaan kuinka pitkällä neuvostotodellisuuden rakentaminen Suomessa oli 70-luvun puolenvälin tienovilla.
Ilmoita asiaton viesti
”… neuvostotodellisuuden rakentaminen Suomessa…”
– mistä päästäänkin alkuperäiseen aiheeseen, Ronald Reaganiin. Muistaakseni tätä ”b-luokan näyttelijää” pilkattiin meillä vielä paljon rankemmin kuin Donald Trumpia, vaikka somea keskusteluareenana ei ollut edes olemassa. Väärä aate, väärä puolue, just joo.
Mielenkiintoinen lehtijuttu, jossa Suomen ensimmäinen demaripresidentti arvioi tätä meikäläisessä vasemmistoilmapiirissä ryöpytettyä republikaania (mutta mitä tarkoittaa ”hänen vitsinsä olivat hyvin naurettavia”?): http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/koivisto-rea…
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto arvosti Reagania ja erityisesti tämän varapresidenttiä George Bushia, jonka kanssa kävi myöhemmin laajaa kirjeenvaihtoa sen jälkeen kun Bushista oli tullut presidentti.
Ilmoita asiaton viesti
”Sellaiset, jotka eivät Suomen taistolaisaikaa muista tai ole sitä eläneet, eivät pysty kuvittelemaankaan kuinka pitkällä neuvostotodellisuuden rakentaminen Suomessa oli 70-luvun puolenvälin tienovilla.”
Miten muistelet, että taistolaisilmiö sitten lähti lopulta laantumaan ja milloin?
Ilmoita asiaton viesti
Viimeistään Neuvostoliiton Afganistanin hyökkäyksen jälkeen alkoi ilmapiiri Suomessa muuttua. Eli itse asiassa juuri 80-luvulle tultaessa.
Tosin jo pari vuotta sitä ennen, kun 70-luvun puolivälin laskusuhdanteesta alettiin toipua, inflaatio alkoi laantua ja talous kasvaa nopeammin, ei sosialismi enää tuntunut vääjäämättömältä kohtalolta Suomelle.
Yksittäisiä taistolaisnuoria riitti aina Gorbatshovin ajalle asti 80-luvun toisella puoliskolla, mutta heitä ei enää juurikaan tuolloin juppiaikana otettu vakavasti. Synkintä taistolaisaikaa olivat mielestäni vuodet 1970 – 1977.
Ilmoita asiaton viesti
Oppilaitoksissa ilmiö lähti laantumaan 70-luvun puolivälissä, kun stallarijohtajat rupesivat käyttäytymään ikään kuin heidän järjestöjensä jäsenyys pätevöittäisi sinänsä.
Laajemmissa kulttuuripiireissä silmiä avasi Moskovan olympiafarssi: etenkin kiekonheitto, moukarinheitto ja kolmiloikka, joissa kisaisännät käyttäytyivät ilmiselvästi paljon Berliinin kisojen natseja huonommin, vaikka olisi ollut tilaisuus osoittaa moraalista ylemmyyttä boikotoijille.
Ilmoita asiaton viesti
Lisäisin tuohon vielä keihäänheiton, jossa satdionin suuret ovet avattiin ilmavirtauksen saamiseksi aina juuri ennen Neuvostoliiton heittäjien suoritusta ja mittaukset tehtiin näppituntumalta joskus pari metriä lappeelteen pudonneen keihään ensimmäisen kosketuspisteen edestä. Ihmettelin suuresti kuinka Neuvostoliitto voi koko maailman silmien edessä näyttää olevansa banaanitasavallan tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyllyssäni on kirja : My turn: The memories of Nancy Reagan with William Novak. Vilkaisin sen lukua Russia, jossa oli Gorbatsovin vaimon Raisan ja Nancy Reaganin suhteista. Jokaine tapaaminen oli eräänlainen tahtojen testi. Mielenkiintoinen kuvio voikin jatkossa olla rouva Putinin ja rouva Trumpin tapaaminen. Jännittävää mitä sillä rintamalla voi tapahtua ja onko naisilla vaikutusta ja joson niin mihinkä?
Ennen Gorbatsovin aikoja maan ensimmäisiä naisia ei juuri tunnettu, ja lie taas koittanut aika, että tunnetaan melko huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Putinilla ei taida tällä hetkellä ”virallista” vaimoa ollakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näinkin voi olla. Ehkä meidän ei anneta tietää. Vanha systeemi palannut.
Ilmoita asiaton viesti