Leppoisa Ronald ja raivoisa Donald

Kun Yhdysvalloissa raivoisa Donald astuu kohtaa virallisesti virkaansa, on syytä tarkastella, millainen mies oli hänen varhainen edeltäjänsä Ronald, republikaaneja ja entisiä demokraatteja molemmat. Ronald Reaganista (1911-2004) on julkaistu ensimmäinen suomenkielinen elämäkerta (Karin Henriksson: Ronald Reagan, Minerva 2016).

Reagan oli julkisten esiintymisten perusteella aina hyväntuulinen ja leppoisa, kun taas Trump esiintyy usein kuin perseeseen ammuttu karhu pelottavana ja vihaisen näköisenä.

Vaikka miehet näyttävät erilaisilta, jotain yhteistäkin löytyy. Uutuuskirjan mukaan Reaganin voiton presidentinvaaleissa ratkaisivat pettyneet valkoiset työväenluokan edustajat. Heitä häiritsi vasemmistosiiven veljeily feministien, köyhien ja vähemmistöjen kanssa.

Reaganin isänmaallisuus ja puheet vahvemmasta Amerikasta puhuttelivat ihmisiä. Ääniä ropisi, kun Reagan julisti Vapaudenpatsas taustallaan hihat käärittyinä, että työläisten ääntä kuunnellaan jälleen Washingtonissa.

Samoilta apajilta kalasti Trumpkin ratkaisevat äänet: Make America great again!

Henrikssonin kirja vahvistaa mielikuvaa Reaganista B-luokan näyttelijänä, joka näytteli hyvin presidenttiä, kertoi mielellään Hollywood-tarinoita ja katosi vähitellen Alzheimerin hämärään. Toisaalta hän oli sankari, joka kaatoi Neuvostoliiton ja pelasti maailman kommunismilta ja ydinasekilpailulta. Hänestä tuli mies, joka lopetti kylmän sodan.

Eräs Reaganin elämäkerran kirjoittaja pähkäili pitkään, oliko Reagan poliittinen nero vai pelkkä kulissi. Hän tuli siihen tulokseen, että kulissi on lähempänä totuutta.

Kirjaan on koottu Reaganista paljon luonnehdintoja, jotka eivät imartele kohdettaan. Muutama esimerkki. Älyllisesti laiska, rakastettava hömelö. Ei tarvinnut uusia ideoita, koska oli tyytyväinen vanhoihin. Banaanikärpäsen keskittymiskyky. Suurten ideoiden mies, joka antoi muiden hoitaa hienosäädön. Hän oli kiinnostuneempi anekdooteista kuin tosiasioista.

Edustajainhuoneen puhemies Tip O'Neill: "Reagan onnistui muuntamaan presidenttiyden yhdeksi pitkäksi valokuvaustilaisuudeksi, jossa hankalat kysymykset torjuttiin hymyllä. Rikkaiden presidentti, sydämetön vähäosaisimpia ja tavallisia työssäkäyviä kohtaan, mutta mitä hellämielisin silloin, kun kyseessä olivat hyväpalkkaisten verohelpotukset ja Pentagonin kullanmurut."

Reagan nautti presidenttiydestään ja siihen liittyvistä seremonioista. Kaikki oli hyvin, kun tukka oli hyvin. Reaganin jykevän kampauksen salaisuuskin kirjasta selviää. Se oli hiusrasva Brylcreem. Muistattehan: Brylcreem-tyyli on tyttöjen mieleen.

Reaganin jälkimaine on loppujen lopuksi melko hyvä. Hän oli ristiriitainen, kiehtova persoona. Uudelleenarviointia tehdään jatkuvasti. Henriksson kirjoittaa: "Keskustelu Amerikan taustalla olevista ideoista ei lopu Yhdysvalloissa koskaan, ja yksi sen aiheista tulee aina olemaan Ronald Reagan."

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu