Manun ja Tellervon rakkaustarina

Kihlajaispäivänään 25.3.1951 silloin 27-vuotias Mauno Koivisto kirjoitti entiselle tyttöystävälleen Barbaralle erokirjeen: "Löysin hyvän tytön. Hän on sellainen, josta olen aina uneksinut. Pidän hänen silmistään, vartalostaan, hymystään, kävelytyylistään, ajatusmaailmastaan, kaikesta hänessä. Tai anteeksi, sanoin väärin, en pidä vaan todella rakastan."

Kirje Barbaralle on selvää tekstiä. Se ei jätä mitään tulkinnanvaraa, kuten presidentti Koiviston puheet usein myöhemmin. Manu oli löytänyt Tellervon, jonka kanssa avioliittoakin on kestänyt jo 64 vuotta.

Koiviston kirje sisältyy juuri julkaistuun Tellervon (Kankaanranta) elämäkertaan (Anne Mattsson: Tellervo Koivisto – elämäkerta, Siltala 2017). Elämäkerran kiinnostavin osuus on Koivistojen rakkaustarina.

Tellervo on luovuttanut Mattssonin käyttöön nuoruudenaikaiset rakkauskirjeensä, joita tutkija siteeraa laajalti. Ilman kirjeitä elämäkerta olisi jäänyt valjuksi. Kirjeitä kirjoitettiin paljon, koska Manu oli opettajana Turun lähellä kahdessakin paikassa, kun Tellervo opiskeli Turussa.

Mauno oli välillä mustasukkainenkin Tellervolle, jolla riitti Turussa ihailijoita. Tellervo rauhoitteli Manua satakuntalaiseen tyyliin: "Älä anna minun hetken mieliteoilleni mitään merkitystä. Rakastan Sinua ja se riittää. Jos joskus tulee olemaan toisin, sanon sen hyvissä ajoin."

Punkalaitumella syntynyt Tellervo viljelee satakuntalaista karheaa huumoria: hän on juro, karu ja lauluton. Kun muut kysyvät, kuinka voit, satakuntalainen tokaisee: viäläks sääkin elät. Kaikki eivät satakuntalaista huumoria ymmärrä, mutta monia, kuten minua, Tellervon sarkasmi ja itseironia viehättävät.

Kun pakinoitsija Bisquit kutsui Ilta-Sanomissa presidentin puolisoa valtakunnan viralliseksi kukkaruukuksi ja hattutelineeksi, Tellervo lähetti pakinoitsijalle postikortin: "Meillä ihmisillä on taipumus nousta pätemättömyytemme tasolle. Miksi minä olisin poikkeus?"

Tellervo Koivisto on ollut itsensä vähättelyn suurmestari. Hän on usein kyseenalaistanut itsensä ja oman merkityksensä. Hän korostaa sattuman satoa: hän tapasi Manun sattumalta, hänestä tuli pakinoitsija sattumalta ja sitä kautta hän ajautui eduskuntaan.

Rinnakkain Manu-ilmiön kanssa kehittyi Tellervo-ilmiö, jota siivittivät erityisesti Suomen Kuvalehdessä julkaistut Rouva Koiviston päiväkirjat. Niitä alettiin julkaista, kun Manusta oli tullut pääministeri 1968.

Tellervo riisui pakinoissaan vallanpitäjien ja heidän lähipiirinsä ympäriltä ylimääräisen glamourin. Hän paljasti olevansa tavallinen ihminen, joka sähläsi, hämmentyi ja joutui noloihin tilanteisiin. Tellervosta kehkeytyi poliitikko, yhden kauden kansanedustaja ja myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuutettu, kunnes hänestä tuli tasavallan ensimmäinen nainen.

Myöhemmin Tellervo tunnusti olleensa huono poliitikko. "Itse en olisi luonut kovinkaan merkittävää uraa. Mieheni asema on osittain taannut näinkin suuren huomion."

Tellervo Koivistosta tuli Anne Mattssonin yhteenvedon mukaan esikuva suomalaisesta naisesta, joka on samalla kertaa rohkea ja heikko, aktiivinen ja passiivinen. Hän on ollut ristiriitainen eikä ole salannut sitä. Naiset ovat voineet samaistua häneen, mutta katsoa samalla ylöspäin.

Koivistojen rakkaustarina jatkuu suorastaan sydäntä särkevällä tavalla, kun masennuskausistaan avoimesti kertonut 88-vuotias Tellervo toimii nyt Alzheimerin tautia sairastavan 93-vuotiaan Maunon omaishoitajana.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu