Manun ja Tellervon rakkaustarina
Kihlajaispäivänään 25.3.1951 silloin 27-vuotias Mauno Koivisto kirjoitti entiselle tyttöystävälleen Barbaralle erokirjeen: "Löysin hyvän tytön. Hän on sellainen, josta olen aina uneksinut. Pidän hänen silmistään, vartalostaan, hymystään, kävelytyylistään, ajatusmaailmastaan, kaikesta hänessä. Tai anteeksi, sanoin väärin, en pidä vaan todella rakastan."
Kirje Barbaralle on selvää tekstiä. Se ei jätä mitään tulkinnanvaraa, kuten presidentti Koiviston puheet usein myöhemmin. Manu oli löytänyt Tellervon, jonka kanssa avioliittoakin on kestänyt jo 64 vuotta.
Koiviston kirje sisältyy juuri julkaistuun Tellervon (Kankaanranta) elämäkertaan (Anne Mattsson: Tellervo Koivisto – elämäkerta, Siltala 2017). Elämäkerran kiinnostavin osuus on Koivistojen rakkaustarina.
Tellervo on luovuttanut Mattssonin käyttöön nuoruudenaikaiset rakkauskirjeensä, joita tutkija siteeraa laajalti. Ilman kirjeitä elämäkerta olisi jäänyt valjuksi. Kirjeitä kirjoitettiin paljon, koska Manu oli opettajana Turun lähellä kahdessakin paikassa, kun Tellervo opiskeli Turussa.
Mauno oli välillä mustasukkainenkin Tellervolle, jolla riitti Turussa ihailijoita. Tellervo rauhoitteli Manua satakuntalaiseen tyyliin: "Älä anna minun hetken mieliteoilleni mitään merkitystä. Rakastan Sinua ja se riittää. Jos joskus tulee olemaan toisin, sanon sen hyvissä ajoin."
Punkalaitumella syntynyt Tellervo viljelee satakuntalaista karheaa huumoria: hän on juro, karu ja lauluton. Kun muut kysyvät, kuinka voit, satakuntalainen tokaisee: viäläks sääkin elät. Kaikki eivät satakuntalaista huumoria ymmärrä, mutta monia, kuten minua, Tellervon sarkasmi ja itseironia viehättävät.
Kun pakinoitsija Bisquit kutsui Ilta-Sanomissa presidentin puolisoa valtakunnan viralliseksi kukkaruukuksi ja hattutelineeksi, Tellervo lähetti pakinoitsijalle postikortin: "Meillä ihmisillä on taipumus nousta pätemättömyytemme tasolle. Miksi minä olisin poikkeus?"
Tellervo Koivisto on ollut itsensä vähättelyn suurmestari. Hän on usein kyseenalaistanut itsensä ja oman merkityksensä. Hän korostaa sattuman satoa: hän tapasi Manun sattumalta, hänestä tuli pakinoitsija sattumalta ja sitä kautta hän ajautui eduskuntaan.
Rinnakkain Manu-ilmiön kanssa kehittyi Tellervo-ilmiö, jota siivittivät erityisesti Suomen Kuvalehdessä julkaistut Rouva Koiviston päiväkirjat. Niitä alettiin julkaista, kun Manusta oli tullut pääministeri 1968.
Tellervo riisui pakinoissaan vallanpitäjien ja heidän lähipiirinsä ympäriltä ylimääräisen glamourin. Hän paljasti olevansa tavallinen ihminen, joka sähläsi, hämmentyi ja joutui noloihin tilanteisiin. Tellervosta kehkeytyi poliitikko, yhden kauden kansanedustaja ja myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuutettu, kunnes hänestä tuli tasavallan ensimmäinen nainen.
Myöhemmin Tellervo tunnusti olleensa huono poliitikko. "Itse en olisi luonut kovinkaan merkittävää uraa. Mieheni asema on osittain taannut näinkin suuren huomion."
Tellervo Koivistosta tuli Anne Mattssonin yhteenvedon mukaan esikuva suomalaisesta naisesta, joka on samalla kertaa rohkea ja heikko, aktiivinen ja passiivinen. Hän on ollut ristiriitainen eikä ole salannut sitä. Naiset ovat voineet samaistua häneen, mutta katsoa samalla ylöspäin.
Koivistojen rakkaustarina jatkuu suorastaan sydäntä särkevällä tavalla, kun masennuskausistaan avoimesti kertonut 88-vuotias Tellervo toimii nyt Alzheimerin tautia sairastavan 93-vuotiaan Maunon omaishoitajana.
Tätini kotipaikka oli Orisuolla. Se sijaitsee Loimaalla Punkalaitumen rajalla. Talon maitolavan kohdalta haarautui tie Punkalaitumen suuntaan (Kiertolantie 181, Loimaa). Tätini kertoman mukaan Mauno Koiviston polkupyörä oli Tellervon riiuuaikana usein nojallaan tätä lavaa vasten. Nyt en osaa sanoa, tuliko Manu siihen asti linjapiilillä ja jatkoi siitä pitkäaikaispysäköidyllä polkupyörällään, vai tuliko hän siihen polkupyörällä ja jatkoi siitä linjapiilillä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mauno Koiviston polkupyörä” – missähän juuri se tietty kulkuneuvo on nyt? Oikea paikka olisi tietenkin Kansallismuseo tai vastaava.
Ilmoita asiaton viesti
TV:ssä oli 60-70 -lukujen taitteen vaiheilla mainos: ”Mene munalla töihin!”.
Joku pakinoitsija (muistaakseni ”Pii”) kirjoitti siihen viitaten: ”Voiko munalla mennä töihin? Ei, mutta Tellervo Koivisto aikoo mennä Manulla eduskuntaan.”
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se hyvä että Tellervokin pääsee esiin, mutta en olisi hänenä tuota kirjaa kirjoittanut ja saattanut Mauno Koivistoa iltalehtien lööppikamaksi.
Iltalehdistöllä ei käsitystä ihmisen kunnioittamisesta. Mauno Koivisto ansaitsee ihmisenä ja entisenä presidenttinä kunnioituksemme.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään luin ystäväni face book kirjoituksen, jossa melko kovin sanoin arvosteltiin presidentti Koiviston alzheimerista avoimesti käytävää keskustelua. Terveydenhuollon ammattilaiset näkevät asian toisin kuin lehdistö. Näin kirjoitettiin: on törkeää kuinka ihminen, jolla on muistisairaus, on vapaata riistaa! Kirjoitus on pitkä ja monta tärkeää näkökulmaa eri henkilöiden esittämänä nostetaan esille. Tämä myös: Onko kukaan kysynyt mitä päähenkilö tykkää kun hänen toimintakykyään ja käyttäytymistään tai hoitoaan levitellään mediassa? Tuli mieleen, että jokaisen pitäisi kysyä tämä kysymys itsestään ja arvioida kirjoituksiaan siitä näkökulmasta. Jos henkilö itse kertoo, se voidaan hyväksyä, mutta onko omaisella lupa kertoa läheisensä sairaudesta yksityiskohtia?
Toki oli myös julkisuutta puolustavia näkökulmia. Niissä koettiin, että on hyvä tietää näistä asioista enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
”Mauno Koivisto ansaitsee ihmisenä kunnioituksemme.”
Voit varmaan perustella asiaa. Et voi olla niin tietämätön hänen tekosistaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tosissaan muista mitä niin pahaa on tehny, että vanhaa miestä pitäisi mediassa riepottaa sairauksineen. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, jopa vanhalla pressalla.
Ilmoita asiaton viesti
Elle: Aloita vaikka täältä: https://www.promerit.net/?s=koivisto
Enempää en tässä avaa, koska ”yksityisyys”
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto kutsui Inkerinsuomalaiset paluumuuttajina Suomeen. Eihän siitä mitään pahaa seurannut. Hyviä työihmisiä sieltä tuli. Sain minäkin ihan mukavia työkavereita.
Ilmoita asiaton viesti
#8
Minäpä Autan Elleä, kun on jäänyt uutispimentoon.
Koiviston konklaavi tuhosi 66.000 yrittäjää ja heistä arvion mukaan n. 8000 teki itsemurhan.
Kaikki asiakirjat ovat 100 -vuotta salaiset. Kyllä riepottelu on tosi lievää tässä tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö silloin pahoina vuosina ollut Iiro Viinanen valtiovaraministeri?
Eihän Manu presidenttinä paljon voinu vaikuttaa raha-asioihin, jos en ole aivan väärässä
Ilmoita asiaton viesti
#12
Olet sitten varmaan ainoa, joka ei ole kuullut Koiviston konklaavista.
Ilmoita asiaton viesti
Koivisto oli itse asiassa äärimonetaristi presidenttinä ollessaan. Hänen finanssipoliittinen lähtökohtansa oli uusliberaalisempi kuin juuri kenelläkään sitä ennen tai sen jälkeen tunnetulla poliitikolla. On hyvin vaikea hahmottaa mikä hänessä oli sitä ”demaria”. Itse hän selitti sen ”bernsteinilaisella” sosialismilla. Tarkoittaen varmaankin, että on hyvä, että demareita on olemassa, jotta vallankumous voidaan välttää.
Ilmoita asiaton viesti