Kielillä puhumisen mysteeri

Eräiden uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksissa tapoihin kuuluu kielillä puhuminen. Ilmiö on outo ja ihmeellinen, ulkopuolisille mysteeri. Mistä on kysymys?

Terhi Törmälehdon esikoisteoksessa kielillä puhumista kuvataan kaunokirjallisin keinoin (Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät, Otava 2017). Törmälehdon esikoinen olisi muuten melko tavanomainen, mutta hänen asiantunteva kuvauksensa helluntailaisen liikkeen sisältä nuorten uskovaisten näkökulmasta tekee kirjasta erityisen.

Kun kirjan päähenkilö Elsa ensi kerran pääsee sellaiseen tilaan, että hänen suustaan alkaa tulla vieraita sanoja, ilo uskonnollisessa lähipiirissä on ylimmillään.

"Kiitos Jeesus, sanoi Virpi ja kiskaisi kätensä hänen otsaltaan korkealle ilmaan." Sitten muutkin tajusivat, mitä oli tapahtunut.

"Jeesus kulta, kiljaisi Mira ja ryntäsi oranssilta tuolilta Elsan luo. – Halleluja, karjahti Arvo!

Äidinkielen opettaja Törmälehto on tehnyt kielillä puhumisesta akateemisen opinnäytteen, gradun. Hänen siis pitäisi tietää, mistä ilmiössä on kysymys, jos sitä ylipäätään voi järjellä selittää.

Kirjan luettuani en tullut hullua hurskaammaksi. Tähän on tyytyminen: "Ei, kyse ei ole transsista, ei, sitä ei voi opetella, se on merkki Hengestä ja lahja. Mutta voi sitä joka pilkkaa Pyhää Henkeä ja käyttää saamaansa lahjaa väärin."

Ennen kuin Elsa pääsi tilaan, jossa kielillä puhuminen onnistui, hänen suunsa oli puuroa, huulet raskaat ja tahmeat. Sanat eivät olleet mitään järjellistä kieltä, vaan se oli puhetta, jota kuulemma Jumala ymmärsi.

Kielillä puhuminen jätti jälkensä. Elsan olo ensimmäisen kerran jälkeen oli turpea ja täyteläinen. Leukoja särki ja kieli oli turvoksissa. Iho tuntui herkältä, ruumis yhtäaikaa levänneeltä ja särkevältä.

Uskonsotureissa voi nähdä myös koomisia piirteitä. Riemastuttava on kuvaus siitä, miten he yrittävät rukoilla Kainuun Alkot Herran huoneiksi. He huusivat Henkeä pullojen luo Kainuun kaikille kulmille: "Jeesus tule Paltamoon! Herra sinä näet Puolangan synnit."

Kajaanissa Elsan helluntailaisuus törmää kotona arkiseen körttiläisyyteen, jota edustavat erityisesti samassa huushollissa elävät isovanhemmat. Helluntailaisten kokouksissa Elsaa oli opastettu, että körttiläisyys on muotouskontoa, jossa "Henki ei viihdy". Isovanhemmat, kuten Elsan vanhemmatkin kavahtavat tyttären valintoja.

Elsa kokee pettymyksiä sekä hengellisessä elämässä että maallisessa rakkaudessa niin Kainuussa kuin Kolumbiassa. Kokemusten jälkeen alkaa luopumisen aika. Ehkä Elsastakin tulee lopulta kunnon körttiläinen.

Törmälehdon esikoiskirja on vakuuttava taidonnäyte. Se on nuorten ihmisten kasvutarina, kertomus uskosta ja epäilystä, nuoresta hurmiosta kohti aikuisten maailmaa.

Kun esikoisromaani ilmestyy tammikuussa, voisi kuvitella, että se syksyn kirjatulvassa vaipuu unohduksen yöhön. Rohkenen kuitenkin ennustaa, että Törmälehdon kirja muistetaan loppuvuodestakin, kun erilaiset raadit tekevät tiliä kirjavuodesta.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu