Punssia, pillereitä ja punasoluja
Lahden MM-hiihtojen kunniaksi luin juuri julkaistun kirjan suomalaisten hiihtäjien lääkehuollosta (Erkki Vettenniemi: Suomalainen hiihtodoping – Punssia, pillereitä ja punasoluja, SKS 2017). Kirja antaa kokonaiskuvan siitä, miten urheilijat ovat vuosien saatossa yrittäneet lisätä vauhtiaan niin sallittujen kuin kiellettyjen aineiden avulla. Aikajana ulottuu 1800-luvulta nykypäiviin asti.
Periaatteessa olen kyllästynyt lukemaan sensaationhakuisia doping-juttuja. Siksi onkin virkistävää lukea Vettenniemen kiihkotonta tekstiä. Hän haluaa ymmärtää eikä syyllistää. "Aineiden" historia hiihdossa on yhtä pitkä kuin kilpahiihdon historia.
Jo ensimmäisissä hiihtokilpailuissa vuonna 1889 Perämeren jäällä Oulun edustalla käytettiin punssitankkausta. Jussi Ritolan tankkaus epäonnistui ja hän jäi toiseksi.
Lääkehuollolla Vettenniemi tarkoittaa aineita, joilla halutaan edistää urheilijan fyysistä suorituskykyä. Hiihdossa jo suksien voitelu sisälsi Tahko Pihkalan mielestä "noituuden romantiikkaa". Vettenniemi vaihtaa voitelun tilalle lääkityksen ja vahvistaa, että Tahkon oivallus pitää paikkansa. Noituuden romantiikka leijuu hiihtosankarien yllä.
Kirjan mielenkiintoisinta antia ovat esimerkit lääkehuollon varhaishistoriasta, jolloin kiellettyjä aineita ei ollut eikä testejä tehty. Jo vuonna 1926 Lahden ensimmäisissä MM-hiihdoissa päihtynyt hiihtäjä joutui Vettenniemen mukaan keskeyttämään kilpailun.
Viinatankkausta harrastettiin myöhemminkin. Esimerkiksi vuonna 1941 Cortinan MM-kisoissa 50 km:n mestari Jussi Kurikkala hiihti voipuneena 40 km:n juottopisteelle ja kuiskasi huoltomiehelle: "Onko sulla Sauli yhtään kovempaa?" Olihan sitä, ja Jussi sai konjakin ja kahvin sekoitusta, jonka voimalla jaksoi maaliin ja maailmanmestariksi.
Viinatankkauksesta edettiin pikkuhiljaa kovempiin aineisiin. Suomen hiihdon päävalmentajana 30 vuotta toiminut Veli Saarinen on Vettenniemen mukaan kotimaisen pervitiinihuollon luoja.
Pervitin-metamfetamiini tuli markkinoille 1938 eli samana vuonna kun Lahdessa järjestettiin toiset MM-hiihdot. Vettenniemi arvelee, että suomalaiset hiihtäjät saivat pervitiniä jo samana vuonna. Myöhemmin talvisodassa pervitin näytti tehonsa suomalaisille sotilaille.
1950- ja -60 -lukujen hiihtosankarit käyttivät yleisesti pervitiniä. Lahden MM-kisoista 1958 on kuva, jossa Veikko Hakuliselle syötetään Vettenniemen mukaan pervitintabletti hiihdon aikana. Pervitin sievisteltiin usein suolatabletiksi ja viinakset sokerivedeksi.
Vettenniemi siteeraa Arto Tiaista, joka ei hiihtänyt yhtään 50 km:n matkaa ilman pervitiniä. Yleensä tabletti napattiin 40 km:n kohdalla. Lääkehuollostaan ovat kertoneet myös mm. August Kiuru ja Eero Kolehmainen. Myöhemmin Eero Mäntyrannan sanottiin popsineen pervitiniä kuin aspirinia.
Hiihto ja lääkitys kuuluvat Vettenniemen mielestä yhteen, ja suorituskyvyn kaikenasteinen manipulointi on luovuttamaton osa hiihtoa: "Tämä voitiin vielä jokunen vuosikymmen sitten todeta avoimesti. Yritykset hillitä teholääkitystä ovat sitä vastoin keinotekoisia ja ennen kaikkea tehottomia. Kilpailutilanne olisi rehdimpi, jos hiihdossa ja muussakin urheilussa palattaisiin juurille eli annettaisiin pissapoliisille potkut.”
Vettenniemen kirjan ansio on siinä, että se panee viime vuosien dopingkohut laajempiin historiallisiin yhteyksiin. Tieto lisää paitsi tuskaa myös suhteellisuudentajua.
Missä kaikessa näitä tankkauksia käytetään? Ehkä urheilu ei ole ainut tankkausta vaativa laji.
Melkoista tulosten parantelua. Tuskin naisten mäenlasku sitä vaati. Pikkutyttöjä olivat laskijat. Ehkä heitä ei edes lasku pelota. Pelko voi tulla myöhemmällä iällä, kun järki kasvaa.
Aikanaan koulussa ennen ylioppilaskirjoituksia eli prelit. Minulla oli vatsa kipeä ja kävin terveydenhoitajalla. Sain jonkin pillerin ja kirjoitin sekä ruotsista että englannista laudaturit. Olisin tarvinnut oikeissa kirjoituksissakin tuota oivallista ainetta, joka olisi karkottanut kaiken turhan ;D Siitäpä ajatus, että lääkkeiden voimalla täällä mennään muuallakin kuin urheilussa.
Ilmoita asiaton viesti
Sotia on sodittu pervitinin voimalla ja Hitler söi pahimmilaan 28 pilleriä päivässä. Mikähän lienee Trumpin tankkaus?
Ilmoita asiaton viesti
Jos nuo väitteet pitävät paikkansa niin Hakulinen, Tiainen, Kolehmainen ja Mäntyranta putoavat arvoasteikossani toisen luokan urheilijoiksi.
Nyt olisi tietenkin hyvä tietää käyttivätkö muiden maiden edustajat myös lääkkeitä. Vois olettaa.
Miten onkin jäänyt pikkupoikana kuulemani hiihtokilpailujen haastattelu mieleen. Hiihtäjä oli saapunut voittajan maaliin, toimittaja kysyi: mikä on sinun elämäsi eliksiiri, kun noin hyvin menestyt. ”Ei mitäään eliksiiriä, vaan _puuroa_!”
Tuollaiset muistot ovat tärkeitä.
Yst. Terv. J.M, harjaantunut epäilijä
Ilmoita asiaton viesti
Jorma M, Vettenniemi korostaa, että kaikki huippumaat käyttivät lääkehuoltoa: Norja, Ruotsi, Neuvostoliitto (Venäjä), DDR, Italia ym. Suomi ei todennäköisesti ole läheskään aina ollut pahimmasta päästä.
Ilmoita asiaton viesti
#4
Kyllä, kyllä, sehän vaikuttaa varsin luonnolliselta. En ole osannut ajatelle asiaa. Kiitos blogista.
Ilmoita asiaton viesti
Lääkehuolto sinänsähän on aivan normaalia ja hyväksyttävää huippu-urheilussakin. Viime vuosien doping on asia erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
Doppaus on tätä päivää. Ne nappaa, jotka uskaltaa ja joita suojataan. Jotkut nousevat pallille ja toisilta rypistyy pallit.
Dopingia pahempi asia on mäkihypyn ilmanvirtaus- ja tuulivaikutteiden kompensointi. Tänäänkin vedettiin komppipisteet ilmeisesti bingohäkistä.
Elleivät Suomen viisaat oppineet kykene mittaamaan tuulen suuntia sopivista kohdista ja pistämään muuttujia tietokoneen taljattavaksi, niin nahkurin orsilla tavataan.
Eikä kustannus ole muutamaa donaa isompi.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen kuulin, että astmalääkkeet ovat hiihdossakin sallittuja. Ne avaavat hengitystiet ja hiihtotulokset paranevat. Norjalaiset käyttävät, mutta ilmeisesti silläkin dopingilla on rajansa. Liekö suomalaisetkin löytäneet oikean annoksen vähitellen?
Ilmoita asiaton viesti
Huonosti on lääkitty, kun tuli vaan pronssia tänään naisten viestissä. Isompi piippu vaan huuliin.
Ilmoita asiaton viesti
Tällainen on, ja on ollut, maailma. Huipulle pyritään lähes ”keinoja kaihtamatta”, niin urheilussa kuin muillakin elämän alueilla.
Jos urheilussa ovat eteenpäin avittamassa lääkeaineet, niin talouselämässä, virkauralla etenemisessä ja politiikassa ovat käytössä sitten muut (kepuli)konstit ja keinot. Valitettavasti!
Toki, kaikki eivät kepulikonsteihin sorru, mutta kovan moraalisen luonteen se vaatii. Huipulla on hieno seisoa, ja jos tie sinne pystytään siloittamaan, niin…
Mutta eipä tietenkään kaikki ”apukeinot” ole luvattomia ja epäeettisiä.
Kirja täytyy ehdottomasti lukea. Vettenniemen teokset ovat erinomaisia.
Ilmoita asiaton viesti