Leif Salmén löysi valon idästä
Takavuosien ärhäkkä tv-reportteri Leif Salmén on vaihtanut Marxin Matteukseen. Hänen uuden esseekokoelmansa (Itämainen huone, Teos 2017) yksi motto on suoraan Matteuksen evankeliumista: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!"
Matteuksen viitoittamalla tiellä eläkeläinen Salmén, 65, tarkkailee nykyisin maailmaa Savon pikku Pariisista, Joroisilta, minne hän on rakentanut oman Orienttinsa. Hän kirjoittaa, että "tila, joka minua ympäröi, on kadonneen Orientin kuvitelmaksi muutettu vinttikamari".
Orientti kiehtoo Salménia. Joroisten vinttikamarista hän lähtee mielellään varhaisen tutkimusmatkailijan Georg August Wallinin (1811-1852) jalanjäljille. Wallin vaelsi Orienttia kuusi vuotta, mutta Salmén tyytyy muutaman viikon pyrähdyksiin Kairossa ja Izmirissä.
Salmén on löytänyt valon idästä. Hän häikäistyy Wallinin tavoin julmasta auringonvalosta egyptiläisessä autiomaassa ja tuntee olevansa kuin kotona. Autiomaa on asettunut meren tilalle.
Jos joku kuvittelee, että Salmén kirjoittaa esseitä entisistä harharetkistään taistolaisena kommunistina tai muista henkilökohtaisista asioistaan, erehtyy. Kun menneitä muistellaan, mennään kauaksi. Salménia kiehtovat arabikulttuuri ja islam. Henkilökohtaisimmillaan Salmén on, kun hän vertaa itseään Walliniin:
"Minä koen hänet vanhempana sielunveljenä ja edelläkävijänä… Minussa on hiukkanen Wallinia ja jaan hänen vaellushalunsa."
Wallin teki arvokasta tutkimustyötä, mutta hän koki myös eroottiset fantasiansa Egyptissä. Salmén rakastaa Wallinin elämäntapaa, raukeaa dolce far nienteä, suloista joutilaisuutta, jolloin voi keskittyä nautintoihin, retkiin ja "samalla elää tietoisesti voidakseen myöhemmmin vahvistuneena ja hilpeänä keskittyä pääasioihin – ihmisiin, kohtaloihin, teksteihin".
Wallinista on kirjoittanut moni muukin esseisti, kuten Göran Schildt ja pari vuotta sitten kuollut Johannes Salminen. Esseitään Salmén muutenkin kirjoittaa samoista aiheista kuin Salminen, mutta ei valitettavasti tavoita tämän terävää eleganssia.
Salmisen teksti on helppolukuista ja notkeaa; se hengittää, kun taas Salmén on usein raskassoutuinen. Tylsimmillään Salmén on, kun hän kirjoittaa päivänpolitiikasta. Kaikki on tehty väärin, mitään hyvää hän ei poliittisissa päättäjissä näe. Synkkä pessimisti saa viisaan maineen helpommin kuin iloinen optimisti.
Euroopan poliittiset johtajat ovat Salménin mielestä poliittisia kääpiöitä, jotka ovat laiminlyöneet tehtävänsä, pettäneet kansalaiset ja menettäneet kaiken uskottavuutensa. Olli Rehniä Salmén nimittelee "poliittiseksi huijariksi, joka palkitaan kootuista tyhmyyksistään Suomen Pankin johtajanpaikalla".
Vaikka Suomessa ei ole Salménin näkökulmasta paljon hyvää, Joroisten vinttikamarista pilkahtaa pieni valopilkku. "Ainoa syy rakastaa tätä maata on valo, joka talven syvimmistä kätköistä yllättäen säteilee sen vesien yllä."
Vihaisen miehen runoilijansielu herää eloon esseekokoelman lopuksi: "Huhtikuussa valo vyöryy armotta yli höyryävien niittyjen, tunkeutuu kaikkiin rakosiin, taipuu jyrkästi silmien prismoissa, paljastaa todellisuuden ja leikkaa talven ja unten siivet. Kaikki on hyvin."
On kaksi Leif Salménia: on ryppyotsainen ja kärttyisä politiikan kommentoija ja toisaalta henkevä runoilija, Orientin mies. Pidän enemmän jälkimmäisestä.
Pessimismiä löytyy Peter Hoegiltakin: Tiedätkö mikä meitä odottaa? Sen tietää Peter Hoeg, kun kirjoittaa tulevaisuuskomission tietävän ja maalaa hurjia tulevaisuuskuvia kirjassaan Susanin vaikutus.
Laadimme kuvan maapallosta, jossa kansainvälisen johtamisen malli on epäonnistunut. Länsimainen hyvinvointimallli on valtiovelan seurauksena romahtanut. Nuoret joutuvat joukkotyöttömyydestä huolimatta elättämään historian suurinta vanhusväestöä, puoltatoista miljardia yli kuusikymmentävuotiasta 2020. Hallitsemattomia sosiaalisia levottomuuksia puhkeaa eri puolilla maailmaa. Koulutusjärjestelmä perustuu vääriin valintoihin, koska ihmisiä koulutetaan takaperoisesti 1900-luvun ammatteihin, joita ei enää ole tai ei enää tarvita. Megaonnettomuudet, kuten 1900-luvun suuret öljy- ja kaasuvuodot kuuluvat arkeen. Niiden lisäksi on muunneltujen mikro-organismien ja nanoteknologisten aineistojen vuotoja. Luonnonvarojen ehtyminen johtaa heimoutumiseen ja sotiin. Maailmalla on edelleen ydinkapasiteettia joka vastaa tuhatta tonnia TNT:tä kutakin miestä, naista ja lasta kohden. Pienikin ydinselkkaus esimerkiksi Intian ja Pakistanin rajasota, laukaisee vähintään tuhatkertaisesti Hiroshiman räjäytysvoiman. Palavien kaupunkien tuhka synnyttää pohjoiselle pallonpuoliskolle pienen jääkauden.
Ei ole sellaista eurooppalaista poliitikkoa, joka ei puhuisi kasvusta. Mutta kasvu nykyisessä muodossa on loppunut jo kauan sitten. Se ei koskaan ollut kestävää.
On kolmenlaisia poliitikkoja: niitä, joita ei kaupparatsusta erota, niitä joilla on normaalia suurempi vallanhimo ja sitten on valtiomiehiä.
Susanin vaikutus ilmestyi suomeksi 2015 Tammen kustantamana.
Varmasti löytyy muistakin pessimistejä. Viitsiikö kaikkien heidän kirjojaan edes lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun muistutit, Hoegin teosta olin jo ajatellut kysyä, mutta unohdin. Täytyy heti katsoa.
Luuletko,että he olisivat teoksensa kirjoittaneet jos vallan pessimistejä olisivat?
Ilmoita asiaton viesti
Pessimistilläkin on mielipiteet ja joillakin heistä halu tuoda ne julki kirjoittamalla. Minusta Donnerkin on näyttänyt melkoisen pessimistiseltä ikämieheltä. Ainakin haukkui Hesarissa Suomea ja Helsinkiä.
Hoegin kirja ei ole pessimistinen sinänsä, mutta ehkä kuvaa jotakin tästä ajasta. Merkillinen luomus. Kirjastosta lainasin.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus 80-luvulla mietiskelin maalle toisinajattelijoista (lue: kaikellekiukuttelijoista) koottua hallitusta, johon olisin osannut lonkalta nimetä muutaman vihaisen miehen:
Erno Paasilinna, Hannu Taanila, Pentti Linkola, Paavo Haavikko ja Leif Salmen. Kenellekään ei ikinä kelvannut mikään! Ylläolevasta kirja-arviosta päätellen Salmen on suurin piirtein säilyttänyt näkemyksensä. Muuten: kirjoittaako hän suomeksi?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjansa Salmén kirjoittaa ruotsiksi. Tämän on suomentanut Arto Häilä.
Ilmoita asiaton viesti
Taitaa olla Häilän Arton siivenlyöntejä enemmän korkeuksiin ne sanat Leifin. Käy, kun Henrik Tikkasen kirjoille, että suomentaja teki niistä sen, mitä suomeksi ovat nyt kulttikirjoja.
Wallinin haluaisi varmaan kaikki elämäänsä verrata. Se vain hänellä oli välillä kovaa selviytymistä naamiovaatteissa arabina. Se oli lisäksi joskus ryöstettynä erämaassa vaeltamista päästäkseen vesikuopalle, näyttelemään vieraalla kielellä, vierasta kultturia henkensä pitimiksi. Salmen menee ilmastoituun hotelliin ja istuu pehmustetulle tuolille särpimään sapuskaa, ennen kellahtamista jousisänkyyn.
Ilmoita asiaton viesti