Kuka murhasi Roland Barthesin?

Kun kirjallisuudentutkija ja semiootikko Roland Barthes jää Pariisissa pakettiauton alle helmikuussa 1980, hän on juuri tullut lounaalta Ranskan presidentiksi pyrkivän Francois Mitterrandin luota. Barthes kuolee myöhemmin sairaalassa. Kysymys kuuluu: onnettomuus vai salamurha?

Harvoin saa lukea sellaista älyllistä ilotulitusta, jollaisen järjestää ranskalainen Laurent Binet juuri suomennetussa romaanissaan (Kuka murhasi Roland Barthesin, Gummerus 2017). Mysteeriä ryhtyy selvittämään presidentti Giscardin toimeksiannosta komisario Bayard, joka saa avukseen älykkö Simon Herzogin.

Historiaan Barthesin kuolema on jäänyt onnettomuutena, mutta Laurent Binet käyttää häikäilemättä hyväkseen kirjailijan vapauksia ja lietsoo murhaepäilyjä, vaikka aluksi ilmoittaakin juhlallisesti, että elämä ei ole romaani. Presidentinvaalien alla salaliittoja nähdään kaikkialla.

Tapahtumien tiimellyksessä Umberto Eco kysyy ohimennen, mitä merkitsee se, jos romaania lukiessa toteaa, että sen tapahtumat ovat 'todempia' kuin todellisen elämän tapahtumat. Ajankohtaisia kysymyksiä valeuutisten aikakaudella: totta vai tarua, faktaa vai fiktiota.

Binet'n romaani on salapoliisitarina, mutta se on myös säkenöivä parodia älyköistä ja heidän tavastaan puhua. Kirjan sivuilla seikkailevat kaikki aikansa merkittävät ranskalaiset intellektuellit. Ranskassa osa älyköistä raivostui, osa ihastui ja kirjailija Binet pokkasi palkintoja.

Binet sekoittelee ylhäistä ja alhaista, hän siteeraa filosofien korkealentoisia puheita, jotka kaupunkilaisjärkeä edustava poliisi Bayard saa ampua alas: "Tuollaisten tyyppien kanssa poliisi joutuu kilpailemaan veronmaksajien rahoista… Barthesin ja Foucaultin kaltaisille tyypeille maksetaan siitä, että he höpisevät käsittämättömiä."

Semiootikko Barthes näki merkkejä kaikkialla. Kun hän käveli kadulla, hän aisti merkityksiä siinä missä muut näkivät tapahtumia. Kun Giscard tapasi Barthesin lounaalla, tämä analysoi ruokalistaa neljännestunnin ja piti loistavan esityksen kunkin ruokalajin symboliikasta. 

En yritäkään selostaa kirjan tapahtumia yksityiskohtaisesti, koska se tie veisi umpikujaan. Joka tapauksessa tutkijat uskovat, että Barthes tapettiin kielen seitsemänteen funktioon liittyvän asiakirjan takia.

Mutta kuka tappoi ja minne katosi salaperäinen asiakirja Barthesin kuoleman yhteydessä? Sitä selvitetään eri puolilla maailmaa. Meno on villiä ja vauhdikasta. Kirjassa todistetaan, että maailman valtias on se, joka osaa puhua ihmiset pyörryksiin. Ihmisiä hallitaan pelolla ja hallitsijaksi nousee se, joka tuntee kielen seitsemännen funktion salat.

Tapahtumien taustalla on käyty Ranskan presidentinvaalitaistelua niin kuin juuri nytkin käydään. Mitterrand murskaa Giscardin tv-väittelyssä ja hänet valitaan lopulta presidentiksi. Tutkijan arvio on yksiselitteinen: Mitterrand voitti sen ansiosta, että sai käsiinsä kielen seitsemännen funktion.

Vaali-iltana Pariisissa sataa kaatamalla, mutta siitä huolimatta Bastiljin täyttää riemuitseva väkijoukko. Vaikka on jo yö, ihmiset huutavat: "Mitterrand on aurinko! Mitterrand on aurinko!"

Laurent Binet on kirjoittanut briljantin romaanin, joka yhdistää kirjailija Riikka Pulkkisen sanoin poikamaiset James Bond -fantasiat ja ranskalaisen filosofian. Mainio sekoitus ainakin meikäläisen makuun.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu