Tällä tavalla maailma loppuu
Philip Teir on vasta kaksi romaania kirjoitettuaan yllättäen yksi Suomen kansainvälisimmistä kirjailijoista. Hänen ensimmäinen romaaninsa, avioliittodraama Talvisota (Otava 2014) on julkaistu Suomen ja Ruotsin lisäksi Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja oikeudet on myyty myös Kanadaan.
Juuri julkaistusta toisesta romaanista (Tällä tavalla maailma loppuu, Otava 2017) käännöksiä on tiedossa jo ainakin englanniksi ja saksaksi. Teirin, 36, kohdalla voi puhua kansainvälisestä läpimurrosta.
Teirin uusi romaani on saanut dramaattisen nimen, joka vihjaa maailmanlopun meininkiin. Meno on kuitenkin melko arkista. Ollaan kesänvietossa Pohjanmaalla sukuhuvilassa meren rannalla. Äiti Julia kirjoittaa romaania, isä Erik saa potkut töistä, mutta ei kerro niistä perheelleen, ja 13-vuotias tytär Alice sekä 10-vuotias poika Anton kipuilevat omien ongelmiensa kanssa.
Perheen naapurissa majailee ekopessimistien yhteisö, jota johtaa karismaattinen Chris. Yhteisön ihmissuhteet ovat erikoiset ja monimuotoiset. Yhteisössä ollaan sitä mieltä, että ilmaston suhteen peli on jo menetetty eikä juuri mitään voi enää tehdä; siis odotetaan, millä tavalla maailma loppuu ja eletään kuin viimeistä päivää.
Kesän jälkeen mikään ei ole ennallaan. Avoimeksi jää, miten käy Julian ja Erikin avioliiton, miten jatkuu lasten elämä, entä ilmastonmuutos? Ja sitten se suuri kysymys, jonka esittää Anton äidilleen: näemmekö me maapallon tuhon?
Äidin mielestä lapset tuskin näkevät tuhoa, mutta suuria muutoksia kyllä. Pakolaisia tulee ja ilmasto lämpenee.
Pieniä ja suuria kysymyksiä riittää. Lopullisia vastauksia isoihin kysymyksiin on kuitenkin turha odottaa. Tunnelma on haikea. Suurten kysymysten rinnalla pieni on kaunista. Hienosti Teir kuvaa erityisesti lasten elämää, Antonin ahdistusta sekä Alicen ja naapurin Leon ensilempeä.
Kirjoja lukiessa kiinnitän huomiota alkuihin ja loppuihin. Teirin romaanin maailma alkaa ja loppuu autossa. Alussa Julia pakenee poikansa kanssa autoon suojaan rajulta ukkosmyrskyltä. Äiti toistelee, että "missään ei ole niin hyvässä turvassa kuin autossa, auton pyöräthän on tehty kumista".
Myös romaanin lopussa istutaan autossa. Julia, lapset ja Erikin veli Anders ovat kotimatkalla Helsinkiin, missä Erik jo on. Kirja päättyy läheltä piti -tilanteeseen.
Jossain Uudenkaarlepyyn jälkeen Julia lähtee ohittamaan traktoria ja huomaa liian myöhään, että vastaan on tulossa auto. Hän väistää hätäisesti, jotta ei törmäisi autoon. Säikähdyksellä selvitään ja Julia pyytelee anteeksi, mutta ajattelee, ettei todellista vaaraa ollut: "Tilanne oli näyttänyt dramaattiselta, mutta autossa he olivat olleet turvassa kaiken aikaa."
Kirjansa lopetuksella Teir jättää tulevaisuuden viisaasti auki eikä ryhdy sormi pystyssä saarnaamaan maailmanloppua. Lukijan tulkinnoille jää tilaa. Toivo elää ja matka jatkuu vaaroja väistellen.
Teir kirjoittaa eleettömästi, tekstiä on helppo lukea ja dialogi sujuu sutjakkaasti. Kirjailija pitää lukijan hyvin otteessaan alusta loppuun. Tällä tavalla maailmaa loppuu ei apokalyptisesta nimestään huolimatta jättänyt ahdistavaa jälkimakua.
Kirjoittaako Teir suomeksi vai ruotsiksi (nimen perusteella vain arvailen)?
Ilmoita asiaton viesti
Teir on kotoisin Pietarsaaresta ja kirjoittaa ruotsiksi, vaikka onkin äitinsä puolelta Lappajärven Hyytisten sukua. Tämän kirjan suomensi Jaana Nikula.
Ilmoita asiaton viesti
Tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten
T.S. Eliot: Ontot miehet (suom. Kai Mäkinen)
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, kasvamme hitaasti erillemme kuin vanha aviopari, maailma ja me.
Ilmoita asiaton viesti
Maailma syntyi erään kuuluisan teorian mukaan ’Big Bang’illä.
Em. teoriaan sopisi, että myös maailman loppu tulee poksahtaen;
’Big Bang II’. Eikö näin ole pojat, te maailmaa paljon nähneet? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ei sopisi. Mutta jatka debattia: http://www.sciencemag.org/news/2017/03/recharged-d…
Ilmoita asiaton viesti
En haaskaa aikaani maailmankaikkeuden oletetun laajentumisnopeuden tai muiden mikro- tai makrokosmoksen mittasuhteiden kummasteluun. Minulle riittää mainiosti tämä Tellus, tämä kotimaa, tämä elämä. Liekö tehokkaampaa todellisuudesta vieraannuttajaa kuin nuo säälittävät ’Hubble-pähkäilyt’ ja muut vastaavat viisastelijoitten reaalielämästä kauaksi eksyneet turhuudet.
Jumala vangitsee viisaat heidän viekkauteensa, sanotaan Sanassa. 1.Kor.3:19
Kyllä juttu on niin J-P. Vuorela, että mitä syvemmälle teorioittensa viidakkoon eriasteiset tiedemiehet upottautuvat, sen tuskallisemmin he tuntevat oman rajoittuneisuutensa, tietämättömyytensä. Rehellisimmät heistä myöntävät itsensä tyhmiksi maailmankaikkeuden mittaajina ja selittäjinä. Kuinka rehellinen sinä olet?
Ilmoita asiaton viesti
Lue joskus toinenkin kirja. Helpottaa osallistumista kirjallisuuskeskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Harkitaan asiaa. Kunhan sinä saat ensin luettua sen ensimmäisen.
Et muuten vastannut kysymykseeni.
Ilmoita asiaton viesti
Yuval Noah Harari määrittelee teoksessaan ”Sapiens” uuden ajan alun ”tietämättömyyden keksimiseksi”. Keskiajan yliopistoissahan oli opittu maailmasta kaikki, minkä teologit kuvittelivat koskaan voitavan tietää.
Tieteen tehtävä on päättymätön ja siksi kiintoisa.
Se sinun ainoa kirjasi ei ole missään mielessä ensimmäinen vaan suurelta osin kopioitu aiemmilta sivilisaatioilta. Monet UT:n kiintoisat osat eivät tule edes Talmudista vaan zoroasterilaisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sorry, tulen tähän väliin omalla kommentillani. Mainitaan Tellus. Omalla maapallollani maata sanotaan Maapalloksi. Onkohan kyse kahdesta eri planeetasta eri aurinkokunnissa?
Ilmoita asiaton viesti
Lieneekö Ruotsissa eri planeetta, kun sitä kutsutaan Globeniksi? Aika suurelle osalle ihmiskuntaa se on Earth.
Ilmoita asiaton viesti
On melko todennäköistä (havaintojeni mukaan varmaa), että kaikkeudessa ja aurinkokunnissa on maa-planeettoja ja maa-tyyppisiä planeettoja useita. Ja että niitä kutsutaan hieman eri nimillä. Tyypillisesti henkimaailmoillakin on omat planeettansa avaruudessa ja yksin perusaurinkokunnassa on useita kelpo planeettoja Maapallon lisäksi kuten Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Monet pienemmätkin planeetat saattavat kelvata monille jopa human being -olennoille.
Ilmoita asiaton viesti
Hmmm… On sellaisiakin näkemyksiä että maapallo on vain pesä, josta lähdetään viellä joskus lentoon. Järkeväähän se olisi jo sinänsä, kun jos vaikka aurinko sattuisi alkamaan röyhtäilemään, tai isoja kiviä satamaan. Molemmat muuten tapahtuvat taas jossain vaiheessa. Supertulivuorista ja ydinsodista ei tässä sen enempää viitsi alkaa. Pesämme on myös jo varsin sotkettu, että mahdollisesti aivan ylikansoitettu, jotta ei täällä ainakaan nykymenolla kovin pitkään porskutella. Tulevat sukupolvet odottavat vuoroaan, he kiittävät mahdollisuuksista muuallakin. ”Hubble pähkäilyt” ovat avartaneet valtavasti näkemystämme ympäristöstämme, mitä kumman vikaa sellaisessa toiminnassa voisi olla, en ihan käsitä ;D
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaankin , jotkut näyttävät uskovan, että kun tämän planeetan varannot on kulutettu loppuun voidaan siirtyä seuraavalle tähdelle. Äskenhän kerrottiin löytyneen oikein roppakaupalla elämän mahdollistavia planeettoja.
Ilmoita asiaton viesti
Liekö se sitten uskon asia, ehkä. Jos tekniikkaa ja moraalia piisaa, voimme päästä paljon pidemmälle kuin edes kuvitella voidaan. Lähinnä homma lienee tahdonasia. Nyt ei ole vielä muuton aika, ehkä jo vuonna 3000, ja hyvä on ihmisen perustutkimusta tehdä. Ne syntymättömät kiittää jos ei muut 😉
Ilmoita asiaton viesti
Onhan degeneraatio vähintään yhtä uskottava kuin loputon tekninen kehityskin.
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys lienee siitä, kumpii ehtii ensin. Hiipuminen vai elpyminen. Asemäärärahojen sijoittaminen tutkimukseen ratkaisisi asian ihmiskunnan eduksi. Mutta planeetanlaajuinen yhteinen näkemys ja tahto puuttuu. Ihmiskunta elää apatiassa, kohtaloaan odotellen. Melko outoa sinänsä, mutta johtuu tietenkin paskamaisesta historiasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihmiskunta määrää aserahojen sijoittamisesta ja tuskin niiden sijoittaminen avaruusteknologiaan auttaisi järkevän ratkaisun löytämiseksi. Globaali kilpailu ei edistä mitään yhteisen näkemyksen muodostumista. Kyllähän jotkut yrittävät panna hanttiinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Avaruustutkimukseen on kaiken kaikkiaan käytetty suunnattomat määrät inhimillistä pääomaa, planeettamme luonnonvaroja ym. arvokasta. Siihen tehdään kiihtyvään tahtiin jättimäisiä investointeja. Silti koko ruljanssi luo koko ajan uusia ja turhia kysymyksiä enemmän kuin antaa varmoja vastauksia oikein mihinkään.
On aiheellista kysyä; missä ovat tuon ’mustan aukon’ konkreettiset saavutukset, sen nettohyödyt ihmiskunnan kannalta? Moniko nälkäinen on saanut avaruudesta syötävää tai juotavaa? Moniko on tullut avaruustutkimuksen kautta onnelliseksi tai edes terveeksi?
Totta kai em. kysymyksen asettelu on ”kaiken maailman tieteilijöiden ja dosenttien” mielestä naiivi. Tosiasiassa se on mitä aiheellisin – ja kiusallisin; sen tietävät tieteilijät itsekin ollessaan rehellisiä. Tällainen näkemys lienee kovasti vastoin Jari Rajalan ihanteita, mutta revitään nyt tästä. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Haukut täysin väärää tahoa, ja ympäristön perustutkimuksesta on takuulla suuri hyöty, eniten vielä syntymättömille. Sotateollisuus, sen se pitäisi olla tuollaisen kritiikikkisi kohde. Noin tuhatkertainen varojen syöjä verrattuna avaruustutkimukseen, lopputuotteina vain kuolemaa, ehkä koko lajin, tai planeetan. En nyt tajua asennettasi, ja sillä sipuli, eipä mulla muuta 😉
Ilmoita asiaton viesti
Ympäristöä on hyvä tutkia, siis meitä ympäröivää luontoa kuin myös planeettamme luonnonvaroja sekä niiden järkevää käyttöä. Olet oikeassa, sotateollisuus tuottaa kuolemaa ja kärsimystä, se on selvä.
Mutta mitään todellista järkeä ei ole mennä avaruuteen ongelmia ratkomaan.
Sieltä ei ratkaisuja löydy meidän sukupolveamme auttamaan yhtään missään.
Sanotaan, että toivossa on hyvä elää. Toivoa pitää ihmisillä olla. Kunhan se ainoa toivo – ’spes nostra unica’ – ei perustu pakokauhuiseen ”avaruudesta-uusi-koti” utopiaan.
Ilmoita asiaton viesti
No ei varmastikaan avaruudesta löydy meidän sukupolvelle vielä kovin suurta hyötyä, mutta on ounasteltavissa että tulevaisuudessa asia on täysin toisin. Miettii vaikka asteroidien louhimista, jotka kappaleet ovat aivan hirmuisen arvokkaita moninaisine metalleineen. Ei tässä mitään pakokauhua utopiosta ole, enemmin huolettaa maailman tai ihan suomen nykytila, joka on lievästikin sanoen jokseenkin melko psygedeelinen :@
Ilmoita asiaton viesti
Niin, maailma syöksyy vauhdilla kohti seuraavaa (viimeistä?) sekasortoaan. Apua tuskin ajoissa saadaan asteroidien louhimisesta.. Sen sijaan dessvärre joku voi muiden katastrofipelkojensa ohella pelätä sitä, että arvaamaton iso asteroidi vielä iskeytyy maapallomme kuorta louhimaan.
Mutta summa summarum, pidetään toivoa paremmasta yllä, vaikka ei se helppoa ole tällä moneen kertaan runnellulla planeetalla. Kiitos Sinulle keskustelusta!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kun pääsimme jo jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen 🙂 Ps. Kohtalomme on käsissämme, mutta kova homma se on, luovuttaminen ei sitten niinkään 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Just,joo voi löytyä lisää ”hyödynnettävää”. Jätteitä on jo ehditty avaruuteenkin sirotella melkoiset määrät.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmanloppu on pitkä prosessi, todennäköisesti satojen vuosien kitumista.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmalla tarkoitan nimenomaan tätä Tellusta, se riittää minun näkökentäksi, en ole tähtitietäilijä.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmanloppu vaikuttaa suomalaiselta mielenmaisemalta. Suomalainen voi paremmin, kun tietää maailman loppuvan. Kokemusta?
On sille vaihtoehtokin: elämä ja elämän jatkuminen.
Ilmoita asiaton viesti
Voin paremmin kun en usko henkilökohtaisen elämäni jatkuvan loputtomiin.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsissa kyllä elämäsi jatkuu jne, ja ajatuslapsissakin jo melko pitkälle… Se sama tyyppihän täällä vain seikkailee kun kauan sitten puusta putos, mitä nyt nimet vaan vaihtuu ovissa ja maileissa. Elämä on erittäin harvojen lottovoitto, suurin osa ei synny koskaan. Syntymättömiä on muuten paljon enemmän kuin kuolleita. Ja syntymättömät eivät saa edes kuolla ;D
Ilmoita asiaton viesti
Kuinkahan moni on kysynyt: Äiti, miksi sinä minut synnytit?
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai pitää mennä tähtiin, se on ainoa keino lajin säilyttämiseksi.
Nyt pitäisi kolonisoida Mars mahdollisimman nopeasti, luontokin voi tuhota maapallon elämän milloin tahansa.
Ilmoita asiaton viesti
http://freethoughtblogs.com/pharyngula/2017/03/30/…
Ilmoita asiaton viesti
Lajin säilymisen ym. etäisempien uhkien sekä Marsiin paon ohella Pekan ja Jari-Pekan kannattaa miettiä myös omaa suojautumistaan, omaa yksilöllistä pelastumistaan.
Muuten; Al Gore on kunnon kaveri, selvästi Hillarya ja Donaldia uskottavampi. 🙂
Ilmoita asiaton viesti