Suomen ilkein mies
Luin Helsingin Sanomista, että Jyrki Lehtola, 53, on Suomen ilkein mies. Se varmaan pitää paikkansa, kun maan suurin päivälehti niin kirjoittaa. Nyt tämä ilkeä mies on julkaissut satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlakirjan (Jyrki Lehtola: Suomi 100, S&S 2017).
Lehtolan kirja on täynnä ilkeyksiä julkisuudesta tutuille henkilöille. Se on kirja Suomesta, jossa elämme, ei Suomesta, jossa haluaisimme elää, kuten kirjaa juhlallisesti mainostetaan. Lehtola kirjoittaa välillä tosissaan kuin paraskin asiantuntija ikääntyvän Suomen ongelmista.
Mutta ei Jyrki ole oikeasti ilkeä ihminen. Kun katsoi hänen sympaattista muminaansa ja vaivautunutta kiemurteluaan Arto Nybergin tv-haastattelussa pari viikkoa sitten, teki mieli huutaa: tule pois sieltä, Jyrki. Painu kirjoituspöydän ääreen. Noin kömpelö esiintyjä ei voi olla totaalisen paha eikä ilkeä.
Jyrki Lehtola oli Nybergin haastattelussa kuin demarien puheenjohtaja Antti Rinne, jonka esiintymistä Lehtola kuvaa Suomi 100 -kirjassa tähän tapaan: "Se on kiusaantunut, häpeissään, vaivaantunut, epäsulava ja sekava. Sellaisesta minä saan aina pienen toivon kipinän, että jos tuon sisällä olisikin jotain inhimillistä."
Vai oliko Jyrki Lehtola sittenkin kuin Vesa-Matti Loiri, jolle hän ilkeilee näin: "Kun Loiri juttelee jäykästi, hitaasti ja loiritakellellen maailmasta ja itsestään, Loiri onnistuu loirimaiseen tyyliinsä kuvaamaan kaiken olennaisen tästä maasta. Että tällaisia me olemme, jäykkiä, itseemme ihastuneita miespatsaita, jotka pidämme latteuksiamme ajatuksina ja sananlaskujamme huumorina."
Tästä tulikin heti mieleen vanha sananlasku: itsestään paha pappi saarnaa. Siitä taas teemme johtopäätöksen, että kun Lehtola pilkkaa muita, hän pilkkaa samalla itseään.
Jyrki on kirjallinen lahjakkuus, joka on tehnyt ilkeilystä itselleen leipäpuun, ammatin. Hän on roolinsa vanki. Palstoille pitäisi jatkuvasti tuottaa yhä kovempaa kamaa, mutta markkinat ovat pienet ja julkkiksia vähän. Hän kirjoittaa säännöllisesti Ilta-Sanomiin.
Lehtola käy poliittisia päättäjiä ja tärkeileviä julkkiksia vastaan näppärän älyniekan asein, joita ovat pisteliäs ironia ja hävytön hyväntahtoisuus. Hän on tasavallan hovinarri, joka huutelee hävyttömyyksiä katsomon puolelta.
Kyllä me yhden Jyrki Lehtolan kestämme, ainakin silloin, kun pilkka ei kohdistu meihin itseemme. Eikä Jyrki meitä pieniä tyrki. Kovanahkaisimmat pilkan kohteet taas saattavat pitää jopa kunnia-asiana, että pääsevät kuuluisan kynäniekan pilkattavaksi.
Kokonainen kirja Lehtolan ilkeyksiä kävi lopulta raskaaksi. Liika on liikaa, teho häviää. Meikäläisen annokseksi riittää hyvin yksi Lehtolan kolumni viikossa.
Kommentit (0)