Aino Kallas – juureton edelläkävijä

Aino Kallas oli kahden maan kirjailija, Viron ja Suomen, mutta ulkopuoliseksi hän tunsi itsensä molemmissa maissa. Hän oli juureton maailmankansalainen, joka asui viidessä maassa.

Kallas oli edelläkävijä ja ennätysten rikkoja. Yhdenkään suomalaisen kirjailijan teoksia ei ollut käännetty englanniksi yhtä paljon kuin Kallaksen kirjoja hänen elinaikanaan. Tämä hämmästyttävä ennätys säilyi aina Mika Waltarin maailmanmestykseen saakka.

Aino Kallaksesta (1878-1956) on vasta nyt julkaistu ensimmäinen elämäkerta (Silja Vuorikuru: Aino Kallas – Maailman sydämessä, SKS 2017). Se on lukijaystävällinen perusteos, jossa käydään läpi niin Kallaksen kirjallinen tuotanto kuin hänen muukin elämänsä.

Itseäni Aino Kallas henkilönä on kiinnostanut enemmän kuin hänen teoksensa. Kallas kuului Krohnien tunnettuun kulttuurisukuun ja hän avioitui jo nuorena virolaisen Oskar Kallaksen kanssa. Oskar toimi myöhemmin Viron lähettiläänä niin Helsingissä kuin Lontoossa, missä pariskunta vietti diplomaattielämää peräti 12 vuotta.

Suurlähettilään puolison asema auttoi Aino Kallaksen kirjailijanuraa Britanniassa, mutta sen eteen hän teki kovasti töitäkin. Hän kiersi ahkerasti esiintymässä eri puolilla Englantia markkinoimassa kirjojaan. Siinäkin suhteessa hän oli moderni edelläkävijä.

Kun kuulee Aino Kallaksen nimen, moni yhdistää hänet ensimmäisenä Eino Leinoon. Leinon ja Kallaksen rakkaussuhdetta on käsitelty niin kirjoissa kuin näyttämöllä. Suurelle yleisölle suhde tuli julkiseksi Kallaksen päiväkirjojen kautta, jotka julkaistiin 1950-luvulla. Siitä syntyi skandaali, mutta päiväkirjat tekivät hyvin kauppansa.

Silja Vuorikuru vertaa Kallasta kiinnostavasti nykypäivän tähteen, Sofi Oksaseen. Molemmilla on Viro-kytkentänsä, mutta Oksasen tavoin Kallas oli tietoinen myös yhteiskunnallisista epäkohdista: "Työorjien vaiheita kuvaavat novellit tekivät näkyväksi vaiettua historiaa ja myös sen vaiennetuimpia jäseniä, naisia ja lapsia."

Uransa alkuaikoina Aino Kallas ei tuntenut saavansa arvostusta Suomessa eikä Virossa. Kun hänen apuraha-anomuksensa oli hylätty jälleen kerran, hän kirjoitti päiväkirjaansa 14.6.1926: "Tuhkani on vietävä laivalla keskelle Suomenlahtea ja siellä jätettävä tuulen haltuun. Minä kuulun maailmalle."

Maailmankansalaisen varjopuolena oli juurettomuus. Hän tunsi olevansa tämän Maan lapsi, isolla kirjaimella. Yksikään maa ei tuntunut pysyvältä kodilta tai isänmaalta. Hänen tavoitteensa oli valloittaa Suomi Lontoon kautta. Maailman sydämessä tarkoitti Aino Kallakselle Lontoota.

Aino selitti omaa vaellushaluaan myyttisellä krohnilaisuudella, mutta maailmanvalloittajiksi osoittautuivat myös hänen teoksensa. Sudenmorsian käännettiin espanjaksi vielä viime vuonna.

Ainon ja Oskarin perheen elämä liittyy tiiviisti Viron traagiseen historiaan. Pariskunta lähti vuonna 1944 Tallinnasta maanpakoon Ruotsiin, missä Oskar kuoli 1946. Viidestä lapsesta äitiään kauemmin eli vain yksi.

Aino Kallas muutti takaisin Suomeen 1953 saatuaan jälleen Suomen kansalaisuuden. Kun hän kuoli 1956 Helsingissä, hän oli arvostettu kirjailija sekä Suomessa että Virossa.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu