Tyhmyyden ylistys ja muita kesäkirjoja
Tyhmyyden ylistys on yksi mielikirjoistani. Olen lukenut sen useita kertoja, useimmiten kesän alkamisen kunniaksi. Nytkin selailin sitä juhannuksena koleiden kesäpäivien ratoksi. Kirja (Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys, Karisto 1974) ilmestyi ensi kerran vuonna 1509.
Erasmuksen kirja on säilyttänyt ajankohtaisuutensa. Erasmus pilkkaa korkeasti oppineita kirjaviisaita ja puhuu yksinkertaisuuden puolesta. Kirja on viisaan luonnehdinnan mukaan mielekkäästi mieletön eli viisaasti typerä.
Tyhmyyden ylistys on mitä mainioin kesäkirja. Se antaa jopa vinkkejä, miten kesäisiin pitopöytiin saadaan aikaan hyvä tunnelma:
”Ellei ateriaa höystä tyhmyys, siitä puuttuu hienoin mauste… Ellei kukaan pöytäseurueesta kykene loihtimaan aidolla tai teeskennellyllä tyhmyydellä ilmoille iloa ja naurua, meidän on palkattava joku tyhmyri tai etsittävä huvittava norkoilija karkottamaan kaskuillaan ja pilapuheillaan pöydän ympärillä vallitseva kaamea ja painostava hiljaisuus.”
Entä miten käy, jos pitopöytään on kutsuttu liian viisaita. Erasmus: ”Kutsu viisas pitoihin: joko hän istuu mykkänä ja happamana tai häiritsee koko seuruetta hankalilla kysymyksillään; pyydä hänet tanssiin: hän vastaa pyyntöösi kamelinharppauksilla; vie hänet julkiseen teatterinäytäntöön: jo hänen ilmeensä lamauttaa yhteisen ilon…”
Moni lukee kesällä klassikkoja, joihin Tyhmyyden ylistys eittämättä kuuluu. Kesän suosituimpia kirjoja ovat kuitenkin dekkarit. Yhden kesädekkarin ehdin jo lukaistakin, entisen koulukaverini Seppo Meriläisen uutuuskirjan (Katoamisen taito, Nordbooks 2017).
Katoamisen taito on Sepon toinen kirja, jonka ensimmäinen lause on iskevyydessään vailla vertaa: ”Olin tehnyt päätöksen jo kuukausia sitten siitä, että katoaisin.”
Seppo Meriläinen on ”korkeasta iästään” huolimatta kehittynyt kirjailijana. Tämä toinen kirja on parempi kuin kaksi vuotta sitten ilmestynyt esikoinen. Uutuudessa Seppo on myös ajan hermolla. Johtavia teemoja läpi kirjan ovat maahanmuutto ja ”kansallisten etujen vartijoiden” harjoittama terrori ja nettikiusaaminen.
Ohuiden dekkarien ja klassikkojen ohella kesä on oikea aika lukea paksuja kirjoja. Ne ottavat miehestä mittaa. Omat valintani kesän tiiliskiviksi ovat Paul Austerin yli tuhatsivuinen 4 3 2 1 (Tammi 2017) ja Miki Liukkosen lähes tuhatsivuinen O (WSOY 2017). Olen kirjaston jonotuslistalla ja toivon, että saan kirjat luettavakseni ennen kuin Suomen kesä on ohi.
Älkäämme kuitenkaan kesädekkarien ja paksujen kirjojen keskellä unohtako Erasmus Rotterdamilaisen viisauksia, joista yksi on ylitse muiden: Eläköön tyhmyys!
Luen paksua kirjaa. Pieni elämä kirjan kirjoittaja on Hanya Yanagihara. Kertoo ainakin alku siitä opiskelevista nuorista, yhdestä varakkaasta ja muutamasta vähemmän varakkaasta. Jännittäävää odottaa miten heidän elämänsä kehittyy ja paljastuu sivu sivulta. Keltaisen kirjaston kirja, jossa on pitkäksi aikaa lukemista. Tiivistä tekstiä 939 sivua. Keltaisessa kirjastossa on paljon klassikoita, jotka sopivat kesälukemiseksi, mutta tämä on keväällä 2017 ilmestynyt Tammen uutuus.
Kesälukemiseksi sopii myös Elena Ferranten Loistava ystäväni, josta jo kaipaan toista osaa. On ilmestynyt, mutta en sitä ole saanut. Pohdiskelimme lukupiirissä olisiko kirjoittaja mies, vaikka kirjoittaakin kahden tytön ystävyydestä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elena_Ferrante
Ilmoita asiaton viesti
Kun kesällä julkaistaan vähän uusia kirjoja, kannattaa lukea vanhoja.
Ilmoita asiaton viesti
Eläköön tyhmyys – ja minä elän.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla oli tapana tehdä tyhmiä kysymyksiä tutkijaseminaareissa, joissa määrätyt miestutkijat aina puhuivat määrätyssä järjestyksessä. Ja vallitsevan trendisanan runsas toistaminen oli osoitus kuuluvuudasta intelligentsian sisäpiiriin. Mutta jos kysyi mitä se termi tarkoittaa, jokainen määritteli sen eri tavalla. Kielipeliä.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhmä ihminen ei olisi kuitenkaan osannut ylistää tyhmyyttä siten, kuin Erasmus tekee. Oliko Erasmus itse viisas, ikävä ihminen?
Tuo kirja on minunkin kirjahyllyssäni. Täytynee lukea uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä, oliko Erasmus ikävä ihminen, tuskinpa vain, mutta viisas hän ainakin oli.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ne ole suunnilleen sama asia? Eeva-Liisa Mannerin viimeiseksi teokseksi jäi esseekokoelma Ikäviä kirjailijoita, jossa hän käsittelee muun muassa Haavikkoa, Camusia, Joycea, Aronpuroa, Juvosta – ja itseään.
Ilmoita asiaton viesti
Tehdäkseni viisaan vaikutuksen heittämällä keskusteluun Erasmuksen ajatuksia aikoinani kirjoitin muistiin pitkiä pätkiä tästä kirjasta. Jotenkin vaan se ei minulta luonnistunut, vaan perustyhmyyteni edelleen kumotti viisauden viittani rei’istä.
http://www.xn--hammaslkri-w5aab.net/kamin/ER.html
Ilmoita asiaton viesti
Olitpa Jaakko nähnyt suuren vaivan muistiin merkitsemisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Luin aikanaan Tyhmyyden ylistyksen, mutta luettuani kirjan, jäi sellainen olo, kuin olisi kanan jättänyt huonosti kynittynä hyllyyn ja ajattelin harmistuneena, että kynin sinut vielä.
Blogi innoitti lukemaan kirjan uudestaan. Kana tuli kynistyksi ehkä vähän paremmin, mutta lukutapahtuma vaati intensiivistä hereillä oloa.
Ilmoita asiaton viesti
Bongasin joskus kirjastosta kirjan nimeltä Joutilaan mietteitä. Nimi on sellainen, että pakkohan se opus oli lukea. Muistan, että muutamassa kohdassa nauroin maha kippuralla. Pitäisi lukea uudelleen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joutilaan_mietteitä
Ilmoita asiaton viesti