Naisenkuvia Panu Rajalan tapaan
Panu Rajalan uuden romaanin päähenkilö, Kyrönsarven kunnan verojohtaja Kosti Korvensuo kävelee lounaalle neljän naisen jäljessä, seurailee naisten sääriä ja lanteiden keinuntaa. Korvensuo ei näe mitään erityisen sulokasta:
”Suomalainen nainen kävelee siveästi sipsuttaen tai kuin seipään niellyt seurakuntasisar tai tasajalkaa juntaten kuin entisajan karjapiiat. Mutta ei tarvitse laivailla kuin Tallinnaan, niin johan näkee lumoavia keikuttelijoita ja heidän sensuellia liikehdintäänsä, korkeita korkoja, silkkisukkia, lempeän säihkyviä katseitaan.”
Panu Rajala on arvostettu kirjailija ja tutkija, tohtorismies, jonka saavutukset myös eroottisella rintamalla ovat laajalti tunnetut. Nyt hän on tehnyt uuden aluevaltauksen kirjoittamalla satiirisen romaanin (Panu Rajala: Ilonhilaaja, Minerva 2017).
Verojohtaja Kosti Korvensuo jää eläkkelle samaan aikaan kun Donald Trump valitaan Yhdysvaltain presidentiksi. Alkaa tapahtua sekä maailmalla että Kyrönsarven kunnassa. Korvensuon ensimmäiset kuukaudet eläkeläisenä mullistavat miehen elämän.
Romaanissaan Rajala hyödyntää laajoja tietojaan kirjallisuudesta ja naisista. Joskus nämä kaksi erityisalaa yhdistyvät luontevasti. Myös verojohtaja Korvensuo on sekä kirjallisuusmies että naistenmies, vähän brutaalimpi versio tohtori Rajalasta.
Naistenmies ja kirjallisuusmies lyövät kättä toisilleen, kun Korvensuo muistee erästä Veijo Meren novellia, jossa mies tarttuu junassa äkkiä vastapäistä naista rinnoista.
Korvensuon mielestä ennen oli paremmin kuin nyt: ”Entisinä vapaina aikoina saattoi tarttua naista vaikka ryntäistä eikä tämä ollut moksiskaan, huitaisi vain käden tiehensä ja naurahti kolkosti.”
Rajala käyttää huomattavan paljon aikaa kuvatessaan Korvensuon silmin naisia. Erityisen huomion kohteena ovat naisten rinnat ja takapuoli.
Korvensuon ystävätär Pirjo Helena on ”hyvävartinen, jolla on kerrassaan rehevät rinnat – ainoa Korvensuon koskaan tuntema nainen, joka pystyi heilauttamaan rintansa olan yli. Myös hersyvä takamus ja hauskat puheet, kun sille päälle sattuu.”
Vaikka naisten muodot inspiroivat Rajalaa ja Korvensuota yhä uusiin kuvauksiin, raja tulee vastaan, kun Kosti yrittää kuvailla Pirjo Helenaa: ”Rinnat riippuvat kuin ylikypsät melonit hänen kumartuessaan sängyn puoleen, pehmoinen takapuoli kaartuu kuin…” Kosti ei enää keksi tuoreita vertauksia.
Joka tapauksessa Pirjo Helena on ”veikeän vinosilmäinen ja runsaslihainen nainen, aika mehukkaan näköinen”.
Miehemme ovat tykästyneet muheviin muotoihin, mutta ei naiskaarti ihan yksipuolinen ole. Korvensuon entisellä vaimolla Tuulialla on ”pienet söpöt rinnat” ja uusi naisystävä Hiltu taas paljastaa ”suipot tyttömäiset rintansa”, kun lakana valahtaa hänen harteiltaan.
Rajalan kirjan piti ilmestyä jo viime syksynä. Aamulehden haastattelussa hän kertoi yrittäneensä huumoria, mutta se ei ollutkaan niin helppoa kuin hän kuvitteli: https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/minne-jai-panu-rajalan-syksyn-romaani…
Romaanin julkistus jäi tähän kesään, mutta pieni aikalisä ei tehnyt Rajalasta vielä veijariromaanien mestaria. Se ei toisaalta ole mikään ihme, kun ottaa huomioon Rajalan maanisen julkaisutahdin. Nopeasti ja sujuvasti Rajala on aina osannut kirjoittaa.
Ilonhilaajallaan Rajala asettuu jonnekin Kalle Isokallion ja Arto Paasilinnan välimaastoon veijariromaanien tekijänä. Mielenkiinnolla odotan, mitä Rajala keksii seuraavaksi.
Rinnat olalle vie, kiitos ei Panu Rajala, jotain rajaa pitää mielikuvissakin aikuisella miehellä olla.
Ilmoita asiaton viesti
Panu Rajalan kirjoja en välitä lukea. Jotenkin niin kulunut tyyppi. Eipä minua tietysti kiinnosta se miten hän naisia kirjoissaan kohtelee, mutta on hänellä tietysti laaja valikoima nuoruudesta alkaen. Tunnen yhden heistä ja siksi ei kiitos Rajalaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin kirja Elina Yli-Vakerista ja sitten Katri Helenasta, ei kiitos sitä siipiveikkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Rajalan kirjailijaelämäkerrat ovat hyviä kautta linjan. Niitä ainakin kannattaa lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Rajalan olisi todellakin kannattanut keskittyä kirjallisuudentutkimukseen oman hulivili-brändinsä rakentamisen sijasta. ”Lavatähti ja kirjamies” – yäk.
Ilmoita asiaton viesti
Olen alustajan kanssa samaa mieltä; Rajalan kirjoittamat elämänkerrat ovat letkeää luettavaa. Uno mystica-Mika Waltarin elämä ja teokset, 900 sivua, eikä tuntunut missään, edes tällaiselle paksukirjakammoiselle. Hieno katsaus Waltarin – ja hänen aikansa taiteilijaelämään Helsingissä.
Rajala kirjoittaa rennolla kädellä ja elämänkerrat ovat siinä mielessä helppolukuisia.
Irja Laamaselle voisin suositella Rajalan kirjaa Enkeli tulessa. Sen luettuasi ymmärrät miestä enemmän. Paikoin koskettava kirja. Kaikilla meillä on tämämme, P. Saarikoskea mukaillen.
Hienoa, että mieheltä on syntynyt veijaritarina. Kyllä Suomen kulttuurielämä kestää yhden Panu Rajalan kaltaisen tekijän – suorastaa tarvitsee häntä((
Ilmoita asiaton viesti
Olen lukenut Enkeli tulessa kirjan. Oli koskettava kuten sanot. Hyllystä löytyy yhä. Paljastava tarina hänen ensimmäisestä vaimostaan. No ehkä suhtauduin liian voimakkasti. Elämäkerrat kun aina kiinnostavat, mutta Rajalassa on minulle silti jotain kielteistä, jota en hyväksy. Letkeää luettavaa, no jaaaa.
Tuosta Rajalan kirjasta tulee mieleen Mauri Sariola. Taitaa olla hyllyssämme hänen kaikki teoksensa. Hänhän kuvasi kirjoissaan myös naisia. Miehen kerran näin pelikoneella kahvilassa matkalla Turusta Helsinkiin. Omanlaistansa legendaa heitti aikansa. Miehelläni on ollut tapana kesäisin lukea Sariolat.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvauksesi perusteella ja vähän kommenttien ohjaamana Panu Rajala esittäytyy kuin yli-ikäisenä ja jälkijättöisenä Henry Millerinä. Ehkä hänessä oli enemmänkin kuin mies, joka pääsi kuksaisemaan Katri-Helenaa ja jäi eloon kertomaan siitä?
Miksi seksi on niin synti? Miksi nuoret miehet käyttäytyvät ja koetaan kuin pelkkinä kyrpinä? Miksi nuoret naiset käyttäytyvät ja koetaan kuin pelkkinä lastentekokoneina?
Ilmoita asiaton viesti
Seksistä on tehty kiellettyä ja se jos mikä aiheuttaa kieroon kasvamista. Toki ihan eri tavoin siihen suhtaudutaan tänään kuin joskus 1960-luvulla. Onneksi tuli hippiliike ym ja hiukan edes toisenlaista ajattelu. Seksihän liittyy vahvasti myös uskonnollisiin liikkeisiin. Oli hupia lukea kirja, jossa kerrottiin lestadiolaisista suviseuroissa. Siellä asuntovaunut alkoivat keinua kello yhdeksältä illalla. Joukkoseksiä siis, rankan päivän päätteeksi oli muistaakseni Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa.
Ilmoita asiaton viesti
Ne asuntovaunut kuitenkin todennäköisesti olivat kukin vain yhden perheen käytössä, joten ehkäpä niissä aikuiset harjoittivat vain jumalan siunaamaa viihdettä. TV:n katsominenhan heiltä kuitenkin on kiellettyä, samoin korttipelit.
Ilmoita asiaton viesti
Linus Torvaldsin mukaan Suomessa on talvella niin pimeää ja kylmää, että nuorella miehellä on valittavissaan vain kolme harrastusta, ohjelmointi, naiminen ja ryyppääminen. Onneksi hän valitsi ensin ensimmäisen.
Ilmoita asiaton viesti
E-pilleri taisi olla tärkeämpi kuin hippiliike. Teknologia ja elintaso. Nyt usein lapsiperheilläkin on niin isot ja monihuoneiset asunnot, että lapset eivät näe tai edes kuule vanhempien touhuja.
Nyt on kuitenkin jo yleistymässä seksin virtualisointi. On mielikuvituspoikaystävää ja naisenkuville tumputtavia on aina ollut. Kaveri voi olla kenen tahansa kanssa ja se toinen asia on toinen juttu.
Lasten kasvatus ja ylläpito on vähän mutkikkaampi juttu, mutta jos sen tekisi koko kylä tai niin kuin Uudessa uljaassa maailmassa, tehdas.
Ilmoita asiaton viesti
Harrastimme tohtori Rajalan kanssa Vammalan vanhan kirjallisuuden päivillä ”syventävää näkemystä naaraista 1980-luvulla”. Myöhemmin liittyi joukkoomme kolmanneksi silloin kansanedustaja TV-toimittaja, Markku Laukkanen. Hänelläkin on kohtalaiset naiskokemukset näkemyksineen. Illalla sittemmin Ellivaaran hotellissa taas jotenkin ajauduimme yhteen. Meille oli siinä pöytään tulossa 4 – 6 naista ”seuraksi” tunnin välein. Eivät minun vuokseni, vaan Panun, jonka syliseuraan natunaiset suorastaan kiilasivat melkein kiistellen. Toiseksi suosituin oli pöydässä Markku. Päättelin siinä äijämäisesti huonompaa laksiani, että eivät naaraat parveile, kuin kuuluisuuden ja mahdollisen hyödyn vuoksi. Tohtori oli samaa mieltä lauseellaan ”helevetti, jos ei kuuluisuudesta ja tunnettavuudesta olisi apua, niin mitä tämä olisi?”
Ilmoita asiaton viesti