Kun kirjailijan miehestä tuli nainen

Taivaalta voi joskus tippua sellaista, mikä yllättää ja muuttaa koko elämän. Kirjailija Selja Ahava kuvaa tällaisen hetken uudessa kirjassaan (Ennen kuin mieheni katoaa, Gummerus 2017). Mies ja vaimo istuvat pöydän ääressä:

”Mieheni vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kun ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo: – Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.”

Olin lukenut Ahavan kirjan, ennen kuin tiesin, että se perustuu hänen omaan elämäänsä. Ajattelin, että onpa kirjailija valinnut trendikkään aiheen. Ihastelin kepeää tekstiä ja runollista kieltä.

Ahavan kirjan julkaisu- ja arvostelupäiväksi kustantaja on ilmoittanut tämän päivän (7.8.2017). Päivää pohjustettiin viikonloppuna suurimpien päivälehtien laajoilla haastatteluilla, joissa Ahava paljasti, miten elämä muuttui, kun hänen miehensä muuttui pikkuhiljaa naiseksi.

Paljastuksen jälkeen Ahavan romaania luetaan paitsi kaunokirjallisena teoksena myös tirkistelykirjana hänen avioliitostaan. Kirjalla on ns. ulkokirjallisia ansioita. Median huomio ja sitä kautta lukevan yleisön kiinnostus ovat taattuja.

Hauskaksi asian tekee se, että edellisen kirjansa (Taivaalta tippuvat asiat, Gummerus 2015) Ahava itse määritteli hiljaiseksi kirjaksi, jossa ei ole ulkokirjallisia ansioita. Ahava selvensi haastatteluissa, että hiljainen kirja tarkoittaa sitä, ettei ole mitään äänekästä aihetta, mihin median on helppo tarttua.

No nyt on!

Ahavan tarinaa voi pitää inhimillisenä tragediana, mutta on siinä myös humoristiset puolensa, kuten kirjailijakin toteaa: ”Miten jokin, joka tekee niin kipeää, voi silti huvittaa?” Liliksi muuttunut mies oli ”upea, ja samalla kammottavan vieras”.

Niin kauan kuin kirjoja on kirjoitettu, kirjailijat ovat teksteissään käyttäneet läheisiä häikäilemättä hyväkseen. Sekin on hyvä muistaa, että kirjailijoiden ammattitaitoon kuuluu keksiä tarinoita. He ovat rumasti sanottuna ammattivalehtelijoita.

Ei Ahavan romaanikaan ole dokumentti hänen avioliitostaan, vaan dramaturgin koulutuksen saaneen ammattilaisen sanataidetta, kaunokirjallisuutta.

Rinnan miehen muodonmuutoksen kanssa Ahava kuljettaa tarinaa Kolumbuksesta, joka kuolemaansa saakka uskoi löytäneensä meritien Intiaan, mutta oli kokonaisen maanosan verran väärässä. Kirja onkin täynnä erehtymisiä ja eksymistä.

Pidän ohuista kirjoista. Ahavan tyyli on pelkistettyä ja kuulasta; teksti soljuu kuin runot parhaimmillaan. Turhat sanat on karsittu pois, joskus niin että töksähtää:

”Oli meri, oli tuuli, oli aika.

Oli pöytä, oli keittiö, oli mies.

Ei ollut mitään.”

Julistan täten Selja Ahavan kirjan ’Ennen kuin mieheni katoaa’ sekä kaunokirjallisista että ulkokirjallisista syistä loppukesän kirjalliseksi tapaukseksi.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu