Kuka korjaa Otto Villen datshaa?
Tein viikonloppumatkan Karjalankannakselle, Terijoelle, ja sen lähiympäristöön. Tarunhohtoinen Terijoki hiekkarantoineen on ollut todellinen kulttuurien sulatusuuni.
Parhaimmillaan suomalainen, pietarinvenäläinen ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat rikastuttaneet toisiaan. Ja pahimmillaan on sodittu. Toiseen maailmansotaan asti alue oli pääosin suomalaisten asuttama. Nyt kaduilla ei kuule juuri muuta kuin venäjää.
Matkaoppaana minulla oli Arvo Tuomisen mainio uutuuskirja (Kannaksen kaleidoskooppi, Reuna 2017). Matkamme varsinainen tarkoitus oli tutustua niihin historiallisiin paikkoihin, joista alkoi isäni sotatie ennen talvisotaa. Isä aloitti varusmiespalveluksensa toukokuussa 1939 Terijoen (Zelenegorsk) Kellomäellä (Komarovo) pioneerikomppaniassa.
Kellomäen kasarmirakennuksista ei ole enää mitään jäljellä. Rakennukset tuhottiin jo talvisodassa. Muuta nähtävää on yllin kyllin.
Historian harrastajille Terijoesta tulee ensimmäisenä mieleen Otto Ville Kuusinen ja Terijoen hallitus. Kun talvisota alkoi, Stalin nimitti Kuusisen nukkehallituksen, joka sai päämajakseen Villa Novikovan.
Kävimme katsomassa, missä kunnossa on tämä Terijoen mielenkiintoisin datsha. Vuosien varrella se rapistui pahasti. Nyt datshaa on saneerattu ja saneerataan yhä. Rakennus näyttääkin jo melko hyväkuntoiselta.
Katutasolta datshaa on hankala nähdä, koska ympärille on rakennettu aita. Tuomisen mukaan datshan omistaa moskovalainen V.V. Savin. Hän on pannut rakennusmiehet hommiin, mutta Tuominen arvelee, että kyseessä on bulvaani, jonka takana operoi tuntematon taho. Venäjän federaatio on julistanut rakennuksen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi.
Kuusisen hallituksella ei ollut paljon tehtävää, kun puna-armeijan paraatimarssi Helsinkiin jäi toteutumatta. Tuominen kirjoittaa, että Kuusinen ”ministereineen” kulutti aikaansa lähinnä teetä ryystäen ja jäällä hiihtäen.
Suomen johtomiehetkin tutustuivat jatkosodan aikana Terijoen hallituksen päämajaan. Villa Novikovassa lounastivat lokakuussa 1941 marsalkka Mannerheim kenraaleineen ja presidentti Ryti sekä pääministeri Rangell. Huumorintajuista joukkoa!
Nykyistä venäläistä datshakulttuuria edustaa Kellomäellä pääministeri Dimitri Medvedevin datshakokonaisuus, jota ympäröi lähes kolme metriä korkea aita.
Neuvostoaikana Kellomäki oli akateemikkojen ja kuuluisien taiteilijoiden saareke, jossa kaikki oli vähän paremmin kuin muualla. Siellä Dmitri Shostakovitsh sävelsi, Aleksander Solzhenitsyn kirjoitti Vankileirien saaristoa ja Anna Ahmatova runojaan.
Suomalaisista kulttuurihenkilöistä Karjalankannaksella, erityisesti Terijoella, asuivat tai viettivät kesiään mm. Iida Aalberg, Olavi Paavolainen, Toivo Pekkanen, Ilmari Kianto, Emmi Jurkka, Tito Colliander ja Johannes Linnankoski. Edith Södergranin hautamuistomerkki kissapatsaineen on Raivolassa.
Terijoen suosituin turistikohde lienee nyt Kuokkalassa (Repino) sijaitseva taidemaalari Ilja Repinin huvila, joka toimii museona. Siihen liittyy kiinnostavia yksityiskohtia myös suomalaisesta näkökulmasta.
Alkuperäinen rakennus paloi jatkosodan loppuvaiheissa kesällä 1944. Tuominen väittää kirjassaan, että hän tietää syttymissyyn. Tuomisen jututtaman aikalaistodistajan mukaan rakennus syttyi palamaan, kun sinne majoittuneet suomalaissotilaat kävivät illalla tyynysotaa ja joku osui öljylamppuun, joka putosi lattialle ja sytytti makuualustoina olleet oljet.
”Tuli levisi räjähdysmäisesti, mutta kaikki pelastuivat ja sopivat vievänsä hautaan salaisuutena tämän pahemman luokan mokan, joka tässä ensi kertaa paljastetaan”, Tuominen kirjoittaa.
Kun kulkee Karjalankannaksen historiallisilla paikoilla, pää menee pyörälle. Monenlaiset näkökulmat ja todellisuus eri puolilla rajaa hämmentävät matkamiestä.
Meille hämmentyneille Tuominen esittää toivomuksen: ”Naapuria kohtaan tunnetuista vanhoista ennakkoluuloista on jo aika päästä eroon, jotta saadaan tilaa uusille ennakkoluuloille.”
Minulla on sellainen ennakkoluulo että Stalin ryösti Karjalan ja minun kotini. Eikä ryöstösaaliin nykyinen haltija aio palauttaa sitä.
Miten minä voisin päästä tästä vanhasta ennakkoluulosta eroon?
Ilmoita asiaton viesti
Leo, ymmärrän, ettei tuo Tuomisen heitto sinua paljon naurata.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta ”Terijoen hallituksesta”. Se oli mitä oli; pelkkä teatterikulissi.
Mutta! On täysin käsittämätöntä, että kyseisen ”hallituksen” ministerejä laskettiin sotien jälkeen maahamme huseeraamaan.( Armas Äikiä, Inkeri Lehtinen ja Tuure Lehén.) Kaksinkertaiset maanpetturit!? Sotien propagandistiset suunpieksijät. Otto Villeä ei onneksi päästetty mukaan.
No, tämä(kin) vain osoittaa suomettumisen, ainakin sen esiasteen, olemassaolon ja sen järjettömän voimakkuuden. Jonkinlaista pakkoahan itänaapurin kanssa veljeilyyn eittämättä oli, mutta paljon mentiin yli sen mikä oli kohtuullista. Em. asiassa ei ollut vähääkään kohtuutta!
Ennakkoluulot itänaapuriamme kohtaan osoittautuvat valitettavan usein todeksi!
Ilmoita asiaton viesti