Rönkäkin tuotteisti Tuntemattoman sotilaan
Tuntemattoman sotilaan tuotteistamisesta on kohkattu viime päivinä, kun Aku Louhimiehen valmisteilla olevan elokuvan siivellä on ryhdytty mainostamaan erilaisia tuotteita. On markkinoitu vessa- ja tiskiharjoja, lattiakaivosuodattimia, hiussieppareita, kahvia ja kivennäisvettä.
Väinö Linnan poika Petteri Linna kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla, että ”tuotteilla – toistaiseksi Saludo-kahvi, Vichy-pullot ja Sinituote-siivousvälineet – ei ole perikunnan puolelta minkäänlaista tukea, eikä tätä olisi hyväksynyt myöskään Väinö Linna itse”.
Erityisesti paheksujia tuntuu sieppaavan se, että jopa vessaharjoja mainostetaan. Louhimiehen elokuvan tuottajan mukaan sopimukset ovat kunnossa.
Suuren kansallisen somekohun keskellä lueskelin uutisankkurina tutun Matti Röngän uutuuskirjaa (Yyteet, Gummerus 2017) ja panin merkille, että hänkin on tuotteistanut Tuntemattoman henkilöhahmot. En tiedä, onko Linnan perikunnalta lupia kyselty, mutta Röngän ”pyhäinhäväistystä” kenenkään en ole huomannut vielä paheksuneen. Kirja tosin tuli myyntiin vasta muutama päivä sitten.
Rönkä on tuonut Tuntemattoman henkilöt nykypäivän työelämään. Pienessä it-firmassa, Varma-Datassa, työskentelevät koskelat, lammiot, vanhalat, rahikaiset, kariluodot, riitaojat, rokat, lehdot ynnä muut.
Minäkertoja Koskela on tolkun mies, Lahtinen mörökölli, Lehto laukoo totuuksia, Vanhala hihittelee, Rahikainen on liukas luikku ja hyvä suustaan, Hietanen ja Määttä eivät pidä melua itsestään. Aivan kuin Linnan klassikossa.
Mitään kovin yllättäviä keikauksia Rönkä ei henkilöilleen tee, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että Rokka ja Suen Tassu ovat kirjassa lesbopari Rocca ja Suzy. Samankaltaista ajatusleikkiä (homopari) harrastettiin jo pari vuotta sitten Ylen radiokuunnelmassa.
Lammiosta Rönkä on tehnyt piukean ja niuhon naisjohtajan: ”Se oli ihan komea tiukkalihainen nainen, vaalea sileä tukka, suora nenä ja ryhti, hymy pelkästään suulla.”
Suomalaisten yritysjohtajien johtamisopit noukittiin takavuosina usein Tuntemattomasta. Juhlapuheissa esikuvana pidetään yhä Koskelaa, inhokkina Lammiota. Suurin osa tietää, mistä puusta miehet on veistetty. Tässä mielessä Röngän idea tuoda Tuntemattoman henkilöt romaaniinsa on tuttu ja turvallinen.
Repliikkeinä Rönkä käyttää paljon suoria tai muokattuja sitaatteja Linnan kirjasta. Esimerkiksi Koskela Suomesta ”syö koodeja ja paskantaa bittejä”. Rönkä viljelee sanaleikkejä ja harrastaa näppärää sanakikkailua niin, että ne uhkaavat viedä päähuomion vakavasta aiheesta.
Tuttuja puujalkavitsejä heittelee erityisesti Vanhala. Hän onnittelee myyntipäällikkö Hietasta, josta on tullut firman varatoimitusjohtaja: ”Laita vaan Hietsu ramppa kalkattamaan. Iso pyörä pyörimään. Putket lämpenemään. Nupit kaakkoon. Menoks sanoi Annie Lennox. Loppu juominen lupasi Jamppa Tuominen.”
Hyvästä ideasta huolimatta Röngän henkilöt eivät oikein jaksa kasvaa karikatyyrejä kummemmiksi. Plussaa hän saa kunnianhimoisesta yrityksestä kirjoittaa ajankohtainen romaani työelämän murroksesta, vaikka ongelmitta se ei useinkaan suju, kun kirjailija yrittää tietoisesti ja väkisin olla ajassa kiinni.
Röngän tekstiä on helppo lukea. Lauseet ovat lyhyitä eikä häntä yleensä saa kiinni kielivirheistä. Jos ei turhia niuhota, romaanin parissa viihtyy vallan mainiosti sen lyhyen hetken, jonka lukeminen kestää.
Tuntematon sotilas on ikuinen inspiraation ja jopa imitaation lähde. Eräs esimerkki viiden vuoden takaa:
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Mikko-…
Arvion on kirjoittanut Hannu Niklander, tavattoman hienoja matkakertomuksia Keski-Euroopasta julkaissut ammattimies.
Ilmoita asiaton viesti
Lupaan lukea teoksen sitten kun HS:n etusivulla on julkaistu siitä koko sivun ”rakastettu tarinankertojamme” mainos.
Se saattaa tapahtua sen jälkeen kun lehden sisäsivulla on uudemman kerran huolehdittu ”kasakan vievän kaiken mikä on heikosti kiinni” Fennovoiman kulttuurirahoihin kätkettynä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos huomiostasi, siis että olet lukenut ja kirjoittanut. Tykkäämisiin ja paheksumisiin en puutu – mutta tämä ”faktaosio”, eli pohdinta ”tuotteistamisesta” ja sitä kautta esim. tekijänoikeuksista.
Ajattelin tietenkin tätä – suomalaisessa lainsäädännössä ei ole ”parodiapykälää” (kuten monessa muussa maassa), mutta valllitseva käsitys ja käytäntö on, että mukaelman, pastissin, parodian jne. saa ja voi tehdä. Ja näinhän on paljon tehty, Männistön Venla nykypäivässä, syksyllä ilmestyy muistaakseni nimellä ”Jatko” teos, jossa kirjailijat jatkavat tunnettuja romaaneja, samoin käsittääkseni Tuntemattoman henkilöiden perheistä, ympäristöstä on tulossa teos… Siis sellainen älyllinen (?) leikki on sallittua.
Mutta ilman muuta raja on häilyvä, tai asettuu maastoon hankalasti. Voisiko Viktor Kärppää käyttää henkilönä jonkun muun kirjassa. Aika pitkälle voisi. Riitakeissejähän on tullut elävien, oikeiden ihmisten käyttämisestä, tai nimen käyttämisestä.
Ymmärtääkseni Tuntematon-tuotteiden osalta on käynyt niin, että leffan tekijät ovat tehneet normaalin sopimuksen, joka kattaa kirjan pohjalta tehtävän elokuvan ja sen oheistuotteet… eli lastenleffasta tehtäisiin pehmolelut, jostain muusta lajista julisteet, vaatteet… Ja nyt leffan rahoittamiseksi on saatu myytyä edelleen vaikka oikeus tehdä Tuntematon-vessaharja. Perikunta on myynyt oikeudet, mutta ei ole tajunnut, että tuote voi olla mikä tahansa! Näin kuvittelen käyneen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Matti ansiokkaasta selvityksestä.
Ilmoita asiaton viesti
Väinö Linnan pojan, Petteri Linnan ja muun perikunnan tahtoa olisi noudatettava täsmällisesti.
On häpeällistä käyttää Väinö Linnaa sotilaana ja kirjailijana tuollaiseen mainontaan.
– – – –
Kansakunta odottaa kirjailijoita, joilla on asiaa.
Ilmoita asiaton viesti