Tohtori Jorma Heikkilän tapaus

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Heikkilä, 75, on mielenkiintoinen tapaus. Itse en ole häntä koskaan tavannut, mutta tiedän miehen.

Kun Heikkilä jäi vuonna 2006 eläkkeelle Neste Oilin Porvoon tuotantolaitoksen ylilääkärin toimesta, hän ryhtyi kirjailijaksi. Hän on julkaissut jo useita kirjoja ja lisää on tulossa. Vimpeli ja Etelä-Pohjanmaan Järviseutu ovat keskeisiä Heikkilän kirjoissa.

Sain jokin aika sitten mieluisan paketin, jossa oli kaksi Heikkilän kirjaa, Yläjuoksulaisia (Prometheus 2012) ja Joki jäätyy (Prometheus 2014). Ne kertovat tarinan Heikkilän esi-isästä Markus Matinpoika Västerspangarista. Hän syntyi vuonna 1794 Vimpelissä Savonjoen rannalla.

Kirjoissa eletään Markuksen nuoruuden aikoja, toisen romaanin tapahtumat ajoittuvat Suomen sodan syksyyn 1808. Kirjojen ihmiset ovat todellisia historiallisia henkilöitä, joiden jälkeläisiä asuu yhä Vimpelissä.

Heikkilä on tehnyt kulttuuriteon kirjoillaan. Jo se on kulttuurihistoriallisesti merkittävää, että kirjojen henkilöiden repliikit ovat Vimpelissä puhuttua Järviseudun murretta. Ei liene julkaistu kovin monta sellaista kirjaa, joissa puhutaan järviseutua.

Nykylukijalle, ainakin minulle, repliikeissä on paljon vieraita, jo unohtuneita sanoja ja sanontoja. On arvokasta, että puhe on kirjojen kansissa. Kiitoksen murteen tarkistamisesta Heikkilä antaa asiantuntijalleen Sirkka Männikölle.

Heikkilän kirjojen pitäisi kuulua ainakin Järviseudun murretta vaalivan Facebook-ryhmän pakolliselle lukulistalle.

Kirjat käyvät hyvin myös kansatieteellisistä oppikirjoista. Ei voi kuin ihailla Heikkilän perusteellisuutta, kun hän kuvaa konkreettisesti esimerkiksi vanhoja työtapoja, teurastusta, kalastusta ja muita arkisia askareita.

Heikkilän kirjoilla on kaunokirjallisiakin ansioita, vaikka itselleni päällimmäiseksi nousevat kirjailijan ansiot kansatieteilijänä ja murre-eksperttinä. Nuoren Markus Matinpoika Västerspangarin tarina on koskettava. Kirjailija on eläytynyt vahvasti esi-isänsä elämään.

Ilman Strangin-Spangarin sukuseuran julkaisuja ja ansioituneiden tutkijoiden Irma-Liisa ja Erkki Juutin uurastusta Heikkilän kirjat olisivat ehkä jääneet kirjoittamatta. Sukuseuran julkaisut olivat yksi kimmoke kirjailijan uralle.

Heikkilä on lupaillut jatkoa kirjoilleen. Markuksen tarinaa olisi luonteva jatkaa. Hän eli aina vuoteen 1851 asti, haki vaimonsa Anna Finnilän Lappajärveltä ja sukunimikin muuttui Västerspangarista Heikkiläksi vuonna 1830.

Espoossa nykyisin asuva Jorma Heikkilä on kesävimpeliläinen. Hänen kirjansa ovat syntyneet rakkaudesta kotiseutuun ja hän päättääkin Joki jäätyy -kirjansa jälkisanat nostalgiseen lopputoteamukseen: ”Juureni ovat yhä syvällä Vimpelin mullassa ja sinne vielä joskus tuhkana palaan.”

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu