Everstinnan elämää hullussa maailmassa

Olin niin tohkeissani Rosa Liksomin uudesta kirjasta (Rosa Liksom: Everstinna, Like 2017), että ryhdyin lukemaan romaania ilman mitään ennakkotietoa siitä, mistä on kysymys. Vasta lukiessa hiipi mieleen ajatus, että kirjan täytyy perustua todellisen henkilön elämään.

Everstinnan viimeiseltä sivulta sain vihjeen. Kirjailija esittää kiitokset muutamille henkilöille, joista ensimmäisenä on Annikki Kariniemi-Willamo-Heikanmaa. Annikki Kariniemen (1913-1984) muistin hämärästi lappilaisena värikkäänä kirjailijana.

Kariniemi oli aikansa kohukirjailija, jonka epäsovinnaiset avioliitot herättivät julkista huomiota. Ensimmäisen lyhyen avioliittonsa jälkeen hän meni naimisiin mm. Lapin Rajavartioston päällikkönä toimineen eversti Oiva Willamon kanssa. ”Mie hain avioeroa samhoin aikhoin ko Saksa erosi Versaillesin rauhansopimuksesta. Mie halusin takaisin luonoliset vaistot ja sammaa halusi Saksa.”

Willamo oli Saksassa sotilasoppinsa saanut jääkäri, Lapin keisari ja monipuolinen vaikuttaja. Avioliitto 26 vuotta nuoremman Kariniemen kanssa kesti 1944-62.

Willamosta erottuaan Kariniemi kohautti jälleen. Hän solmi avioliiton parikymmentä vuotta itseään nuoremman työmiehen, Taisto Heikanmaan kanssa. Molemmat miehet esiintyvät romaanihenkilöinä Liksomin kirjassa.

Rosa Liksomin Everstinnan taustaa ei kirjan ennakkotiedoissa tuoda mitenkään esille. On ilmeisesti haluttu välttää sitä, että keskustellaankin romaanin kustannuksella Annikki Kariniemestä. Ja eihän Everstinna tietenkään mikään dokumentti ole.

Avioliittoaan Willamon kanssa Kariniemi itse on käsitellyt kirjoissaan. Erään avioliiton anatomia kuvaa taiteilijan ja upseerin onnetonta liittoa, perhehelvettiä, jossa aviomies on väkivaltainen ja sadistinen.

Myöhemmässä kirjassaan Ristisiipi Kariniemi antaa toisenlaisen, romantisoidun kuvan avioliitostaan. Hän teki myöhäistä sovintoa jo vuonna 1967 kuolleen Willamon kanssa.

Rosa Liksom kirjoitti 2014 monologinäytelmän (Lapin punaiset hanget) Annikki Kariniemen elämästä. Sitä esitettiin useissa teattereissa. Liksom (Anni Ylävaara) tuntee Kariniemen taustat hyvin. Tornionjokilaaksossa Kariniemi oli perhetuttu.

Näytelmäteksti oli hyvä pohja romaanille. Kirjassa on kaksi tasoa, jotka sulautuvat toisiinsa: on yksityinen ja yleinen, everstinnan perhehelvetti ja maailman hulluus.

Everstinna kasvaa Liksomin käsittelyssä inhimillisten tragedioiden kautta kuvaukseksi aikansa Suomesta ja maailmasta. Sota ja siihen valmistautuminen vaikuttavat jokaisen elämään. Kyse on vallasta ja väkivallasta, fasismista, oudoista rakkauksista ja oudosta maasta nimeltä Suomi, jossa taiteillaan natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välissä.

Alku-ja loppukappaleita lukuunottamatta Liksom kirjoittaa Everstinnan yhden yön monologia meän kielellä. Kun lukemiseen alkuhapuilun jälkeen tottuu, se alkaa sujua ja meän kieli tuntuu lopulta oikealta vaihtoehdolta.

Liksom tempaisee jälleen omaperäisellä tyylillään lukijan mukaansa. Hänen kaltaistaan ei ole toista. Hän vastaa hyvin omaan huutoonsa, jonka mukaan kirjallisuuden tehtävä ei ole viihdyttää vaan käsitellä ihmisyyden peruskysymyksiä.

Sen verran hyvä kirjoittaja Liksom kuitenkin on, että rankasta tarinasta huolimatta tekstin parissa aika kuluu nopeasti. Kirjaa on helppo lukea, jos ei meän kieltä vierasta.

Everstinna on yhden, poikkeuksellisen naisen selviytymistarina ja samalla kunnianosoitus unohdetulle kirjailijalle, Annikki Kariniemelle. Everstinna on siis mitä sopivin kirja Naisten Pankin Lue Naiselle Ammatti -kiertueelle, jonka päätähtenä Rosa Liksom kiertää Suomea tänä syksynä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu