Pirtupullot ratkaisivat sotakoulun paikan

Antti Tuuri kertoo uudessa dokumenttiromaanissaan (Tammikuu 18, Otava 2017), miten Ahto Sippola ja Aksel Bergman perustivat sotakoulua Etelä-Pohjanmaalle loppuvuonna 1917. Historiallisiin faktoihin perustuvaa kertomusta lukee kuin veijariromaania. Tragikoomisia piirteitä on kosolti.

Bergman oli määrätty etsimään sotakoululle sopiva paikka, jonka piti olla tarpeeksi kaukana venäläisistä varuskunnista, joita Pohjanmaallakin oli useita. Asia haluttiin pitää piilossa venäläisten häirinnältä.

Helsingistä Ylistaroon tullut Bergman lähti Sippolan kanssa seikkailuretkelleen Lapuan ja Kauhavan kautta. Sotakoulu aiottiin perustaa Lappajärvelle. Kaksi pirtupulloa oli tärkeässä roolissa, kun koulun paikaksi valikoitui sattumalta Vimpeli.

Kauhavalla miehet menivät ensi töikseen kunnanlääkärin luokse: ”Lääkäri vei meidät eteisestä vastaanottohuoneeseensa ja haki kaapistaan kaksi pulloa pirtua, joita Bergman oli pyytänyt heti eteiseen ehdittyämme.”

Matka jatkui ja Kauhavan Ylikylässä miehet tapasivat mm. ratsumestari Ahrenbergin, joka haki uutta paikka Saksanniemen ratsupoliisikoululle. Ahrenberg häipyi Ylikylästä vähin äänin ennen Bergmania ja Sippolaa. Ahrenberg oivalsi, että nyt on kiire mennä varaamaan Lappajärveltä pitäjän talot ratsupoliisien majapaikoiksi.

Sippolakin tajusi, mistä on kysymys ja kiire tuli myös sotakoulun perustajille. Olisi oltava Lappajärvellä ennen kuin Ahrenberg ehtii varata kaikki majapaikat ratsukoululleen.

Bergman ja Sippola ryntäsivät Ahrenbergin perään. Kovassa pakkasessa hevoskyydissä Bergmanille tuli kylmä. Lämmikkeeksi hän ryhtyi ryypiskelemään pirtua ja tuli lopulta siihen kuntoon, että vaati jäädä yöksi Karvalan kievariin, jonne miehet tulivat yöllä.

Ahto Sippola kertoo: ”Pysäytin hevosen, lääketieteen ylioppilas teutaroi kinoksessa. Se yritti pystyyn, mutta sen nahkapohjaiset kengät eivät pitäneet jäisen tien pintaan sataneessa lumessa, vaan se kaatui selälleen.”

Sippola jätti humalaisen Bergmanin Karvalaan ja lähti itse jatkamaan matkaa Lappajärven kirkonkylään, Nissiin. Sepänkylän koulun luona vastaan tuli Ahrenberg, joka kertoi varanneensa kaikki majoitukseen sopivat talot kirkonkylästä ja Tarvolasta ratsukoulun oppilaille.

Sippola tajusi heti, että oli hävinnyt kilpajuoksun. Hänen oli löydettävä sotakoululle toinen paikka.

Sippola ei palannut Karvalaan Bergmanilta neuvoja kyselemään vaan jatkoi Nissiin: ”Uskoin saavani ilman Bergmaniakin yhden sotakoulun aikaan Pohjanmaalle. Katsoin, että Uuden Metsätoimiston Bergmanille antama valtakirja oli siirtynyt minun haltuuni viimeistään silloin, kun Bergman valui penkiltä lattialle Karvalan kievarin tuvassa.”

Lappajärvellä Sippola tuli tuttavansa Juho Harjun ja nimismies Ilmari Sarkkilan kanssa siihen tulokseen, että sotakoulu sijoitetaan Vimpeliin.

Sotakoulu Vimpelissä ja Ratsukoulu Lappajärvellä toimivat paikkakunnilla vain muutaman viikon, mutta niillä oli merkittävä rooli itsenäisen Suomen alkuvaiheissa. Vimpelin koulusta alkoi Suomen reserviupseerikoulutus ja Lappajärven ratsukoulu oli itsenäisen Suomen ensimmäinen virallinen joukko-osasto.

Sotakoulujen alkuvaiheet ovat vain yksi osa Tuurin romaania. Sen ytimessä ovat tapahtumat Ylistarossa, missä venäläiset riisuttiin aseista tammisunnuntaina 1918.

Tuuri on rajannut aiheensa tarkkaan ja karsinut rönsyt pois. Tuloksena on tiivistunnelmainen dokumenttiromaani, joka ansaitsee korkean arvosanan: Napakymppi!

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu