Vive la France!

Ostin taannoin töölöläisestä divarista yhdellä eurolla matkalukemista, kun olin Ranskaan lähdössä (Pierre Daninos: Majuri Thompson löytää ranskalaisen, Pellervo 1954). Kirjan on suomentanut legendaarinen Ranskan -tuntija ja humoristi Armas J. Pulla.

Kirjassa vertaillaan ranskalaisia ja englantilaisia mainiolla tavalla. Ei muuta kuin matkaan ja pönkittämään vanhoja ennakkoluuloja, jotta saadaan uusia tilalle.

Majuri Thompsonin opastuksella opin, että kaikista maailman maista juuri Ranskassa on yksinkertaisinta elää mutkallista elämää ja mutkallisinta elää yksinkertaista elämää. Ranskalaiset ovat myös maailman vieraanvaraisimpia ihmisiä, kunhan ei vain pyri heidän koteihinsa.

Englantilainen taas kutsuu jo tunnin tuttavuuden perusteella vieraan kotiinsa, jos häntä ei ole loukannut liiallisella älykkyydellä tai uteliaisuudella. ”Mutta viiden vuoden kuluttua ette vielä tiedä, rakastaako hän naisia, miehiä vai postimerkkejä.”

Ranskalaiset ovat kohteliaita. Poskisuudelmia vaihdetaan kuin liukuhihnalta ja kättä vatkataan mennen tullen. Joku tilastomies on kuulemma laskenut, että huomattavaksi luokiteltu henkilö puristaa vuosittain käsiä kolme viikkoa ja 60-vuotiaana hänen elämästään on kulunut kolme vuotta pelkästään kättelemiseen.

Taistelukentilläkin oltiin ennen vanhaan herrasmiehiä. Kirjassa kerrotaan Fontenoyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1745. Se oli osa Itävallan perimyssotaa sen jälkeen kun Maria Teresia oli perinyt Habsburgien monarkian. Sodan osapuolina oli joukko Euroopan valtioita. Ranska ja Englanti olivat eri puolilla.

Gallialaisen kohteliaisuuden huippu saavutettiin Fontenoyssa, kun ranskalaisten joukkojen komentaja asteli yksin englantilaisia kohti, kohotti hattunsa ja huusi: ”Herrat englantilaiset, ampukaa ensin!”

Vive la France!

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu