Kohti ikuisuutta iloisin mielin
Avaruustähtitieteen professori (emeritus) Esko Valtaoja, 66, on pessimistien ja maailmanlopun ennustajien keskellä harvinainen poikkeus. Hän on iloinen optimisti. Hänen asenteensa ihmiskunnan ongelmien ratkaisuun voi kiteyttää suomalaiseen sananlaskuun, jota hän lainaa uudessa kirjassaan (Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta, Ursa 2017): Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.
Monet eilispäivän kohtalokkailta tuntuneet ongelmat on ratkaistu. Tämän päivän isot kriisit odottavat ratkaisuaan, mutta huomenna ne saattavat jo hymyilyttää.
Kirjassaan Valtaoja kertoo, miten Lontoo oli kriisissä 1800-luvun lopulla. Kyseessä oli suuri hevonpaskakriisi. Oltiin sitä mieltä, että kaupungistumisen rajat oli saavutettu, kun yksin Lontoossa oli yli 50 000 hevosta kuljettamassa ihmisiä ja tavaroita.
Ongelma tuli siitä, että yksi hevonen tuotti päivässä toistakymmentä kiloa ”sitä ihteään ja vielä viisitoista litraa pissaa päälle”. The Times -lehti näki kaupunkien heiluvan kuilun partaalla: ”Viidenkymmenen vuoden kuluttua Lontoon jokaista katua peittää yhdeksän jalan lantakerros.”
Ongelmaa pohdittiin ankarasti maailman ensimmäisessä kaupunkisuunnittelukokouksessa 1898, mutta mitään ratkaisua ei löydetty. Sivilisaatiomme oli tuhoon tuomittu, Valtaoja ironisoi.
Tätä menoa meille käy huonosti, on tuttu hokema tänäkin päivänä. Hevonpaskakriisistä selvittiin ja Valtaojalla on vahva usko, että ihminen kyllä keksii yhä uusia keinoja päästä ”pikku pälkähistään”.
Historiallisin esimerkein Valtaoja osoittaa, että ihmiskunta on mennyt hurjasti eteenpäin tavalla, jota esimerkiksi sata vuotta sitten ei osattu kuvitellakaan. Pessimistit ovat olleet väärässä.
Valtaoja ei tyydy mihinkään lyhyen tähtäyksen ennusteisiin, vaan tähtää kauas. Kohti ikuisuutta on paikoin kuin tieteisromaani. Valtaoja visioi satojen, jopa tuhansien vuosien päähän. Kun Valtaoja on visionsa visioinut, hän esittää itselleen retorisen kysymyksen: ”Olenko nyt luisunut satujen ja tieteistarinoiden maailmaan puhuessani kuolemattomuudesta ja matkoista tähtiin?”
Valtaoja saattaa olla taivaanrannanmaalari, mutta hänen mielestään tulevaisuus koostuu nimenomaan mahdottomista asioista. ”Jos rajoitamme itsemme vain kehtoomme, Maahan, olemme menettäneet tulevaisuutemme.”
Valtaoja on suosittu luennoitsija ja hyvä kirjoittaja, joka uskaltaa olla kansanomainen, jopa rahvaanomainen. Hänen tieteellisestä pätevyydestään en pysty sanomaan mitään, mutta hänen tekstejään on nautinto lukea.
Esko Valtaoja on harvinainen lintu Suomen tieteen tähtitaivaalla. Hänellä on runsaasti luovaa mielikuvitusta ja kyky ihmetellä asioita. Hän on kuin sirkustirehtööri, jonka johdolla matka kohti ikuisuutta sujuu kuin tanssi:
”Emme edelleenkään tiedä, minne me tai maailmankaikkeus matkaamme, mutta ei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin. Vaikka määränpää onkin vielä hämärän peitossa, tähänastinen matka lupaa hyvää myös tulevan kannalta.”
Ihmiskunnan tärkein tehtävä olisi nyt Marsin kolonisointi ja maankaltaistaminen, koska maapallo ei ole turvallinen paikka. Se voisi jopa yhdistää ihmiskunnan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Siitäkin Valtaoja kirjoittaa pitkät pätkät.
Ilmoita asiaton viesti
Jorma: ”Kirjassaan Valtaoja kertoo, miten Lontoo oli kriisissä 1800-luvun lopulla. Kyseessä oli suuri hevonpaskakriisi. Oltiin sitä mieltä, että kaupungistumisen rajat oli saavutettu, kun yksin Lontoossa oli yli 50 000 hevosta kuljettamassa ihmisiä ja tavaroita.”
Minua tuo kappale kovin hymyilytti, kun muistan itsekin joskus 60-luvulla lukeneeni Suomen Kuvalehdestä, kuinka meilläkin se oli vielä silloin joissakin pienemmissä kaupungeissa jonkinlainen ongelma. Toki autoja oli paljon vähemmän ja monet tori-ym. tuotteet kuljetettiin hevosilla turuille ja toreille.
Kirjoitin siitä ongelmasta silloin jopa myöskin päiväkirjaani, joskus 60-luvun alussa… Tietämättä vielä silloin, että myöhemmin mainoksissakin kerrottaisiin jopa kuvin, kuinka naiset keräsivät innolla ilmaista hevosenlantaa oman puutarhansa lannoitteeksi. Tänään sitäkin taas täytyy ostaa kalliilla säkkiin pakattuna. Juu, ennen oli kaikki paremmin:)
Samaa mieltä olen myöskin Valtaojan positiivisesta asenteesta vähän kaikkeen maan ja taivaan välillä. Hyvä tyyppi!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Kaija, hyvä kytkentä Suomeen ja nykyaikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja lukusessa parhaillaan, nam… Parempi ihmisen tuijottaa on tähtiin kuin ain vain varpaisiin,sa. Tähdistä tultiin ja sinne taas palataan, ihan siis normi meininki 😉
Ilmoita asiaton viesti
Valtaojan kirjoissa vastuu kuulijolla:
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/244…
Ilmoita asiaton viesti