Kohti ikuisuutta iloisin mielin

Avaruustähtitieteen professori (emeritus) Esko Valtaoja, 66, on pessimistien ja maailmanlopun ennustajien keskellä harvinainen poikkeus. Hän on iloinen optimisti. Hänen asenteensa ihmiskunnan ongelmien ratkaisuun voi kiteyttää suomalaiseen sananlaskuun, jota hän lainaa uudessa kirjassaan (Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta, Ursa 2017): Konstit on monet, sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.

Monet eilispäivän kohtalokkailta tuntuneet ongelmat on ratkaistu. Tämän päivän isot kriisit odottavat ratkaisuaan, mutta huomenna ne saattavat jo hymyilyttää.

Kirjassaan Valtaoja kertoo, miten Lontoo oli kriisissä 1800-luvun lopulla. Kyseessä oli suuri hevonpaskakriisi. Oltiin sitä mieltä, että kaupungistumisen rajat oli saavutettu, kun yksin Lontoossa oli yli 50 000 hevosta kuljettamassa ihmisiä ja tavaroita.

Ongelma tuli siitä, että yksi hevonen tuotti päivässä toistakymmentä kiloa ”sitä ihteään ja vielä viisitoista litraa pissaa päälle”. The Times -lehti näki kaupunkien heiluvan kuilun partaalla: ”Viidenkymmenen vuoden kuluttua Lontoon jokaista katua peittää yhdeksän jalan lantakerros.”

Ongelmaa pohdittiin ankarasti maailman ensimmäisessä kaupunkisuunnittelukokouksessa 1898, mutta mitään ratkaisua ei löydetty. Sivilisaatiomme oli tuhoon tuomittu, Valtaoja ironisoi.

Tätä menoa meille käy huonosti, on tuttu hokema tänäkin päivänä. Hevonpaskakriisistä selvittiin ja Valtaojalla on vahva usko, että ihminen kyllä keksii yhä uusia keinoja päästä ”pikku pälkähistään”.

Historiallisin esimerkein Valtaoja osoittaa, että ihmiskunta on mennyt hurjasti eteenpäin tavalla, jota esimerkiksi sata vuotta sitten ei osattu kuvitellakaan. Pessimistit ovat olleet väärässä.

Valtaoja ei tyydy mihinkään lyhyen tähtäyksen ennusteisiin, vaan tähtää kauas. Kohti ikuisuutta on paikoin kuin tieteisromaani. Valtaoja visioi satojen, jopa tuhansien vuosien päähän. Kun Valtaoja on visionsa visioinut, hän esittää itselleen retorisen kysymyksen: ”Olenko nyt luisunut satujen ja tieteistarinoiden maailmaan puhuessani kuolemattomuudesta ja matkoista tähtiin?”

Valtaoja saattaa olla taivaanrannanmaalari, mutta hänen mielestään tulevaisuus koostuu nimenomaan mahdottomista asioista. ”Jos rajoitamme itsemme vain kehtoomme, Maahan, olemme menettäneet tulevaisuutemme.”

Valtaoja on suosittu luennoitsija ja hyvä kirjoittaja, joka uskaltaa olla kansanomainen, jopa rahvaanomainen. Hänen tieteellisestä pätevyydestään en pysty sanomaan mitään, mutta hänen tekstejään on nautinto lukea.

Esko Valtaoja on harvinainen lintu Suomen tieteen tähtitaivaalla. Hänellä on runsaasti luovaa mielikuvitusta ja kyky ihmetellä asioita. Hän on kuin sirkustirehtööri, jonka johdolla matka kohti ikuisuutta sujuu kuin tanssi:

”Emme edelleenkään tiedä, minne me tai maailmankaikkeus matkaamme, mutta ei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin. Vaikka määränpää onkin vielä hämärän peitossa, tähänastinen matka lupaa hyvää myös tulevan kannalta.”

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu