Hector ja muistamisen vaikeus
Kun ryhtyy muistelmakirjailijaksi, olisi tietysti hyvä muistaa vanhoja asioita, ettei käy niin kuin sille muistelijalle, joka olisi kyllä kirjoittanut muistelmat, mutta ei muistanut mitään.
Heikki Harma, 70, eli Hector valittelee muistamisen vaikeuksia juuri julkaistujen muistelmiensa aluksi ja lopuksi (Heikki Harma ja Tuula Kousa: Hector – Asfalttihippi, Otava 2017). Esipuheessa hän kertoo kirjoittaneensa hapertuvan muistinsa ja tajunnanvirran varassa. Loppuluvussa taas Hector lupaa kirjoittaa muistelmiinsa toisen osan, ”sikäli kun jaksan muistaa”.
Ihan huonon muistin varassa Hector ei ole kuitenkaan muistelmiaan tehnyt. Hänen muistiaan ovat verestäneet valtavat lehtileikearkistot, joista hän kiittää sekä entistä että nykyistä vaimoaan. Nyt julkaistut muistelmat ulottuvat syntymästä (1947) vuoteen 1979.
Ei Hector aivan muistamaton ole. Kirjassa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Nykypäivän koululaisia saattaa huvittaa kuvaus siitä, miten Hector 17-vuotiaana koulupoikana sai kaksi tuntia jälki-istuntoa ja käytöksenalennuksen, kun oli unohtanut pyytää rehtorilta vapaata koulusta Palkkasoturin levytystä varten.
Palkkasoturi oli Hectorin ensimmäinen levy, jonka äänitystä valvoi Esko Linnavalli, kovan tason ”jazzhemmo”, kuten Hector kirjoittaa. Jälkeenpäin Hector kuuli Linnavallin sanoneen, ettei tuosta jätkästä laulajaa tule. Pieleen meni sekin ennustus. Palkkasoturista tuli hitti ja Hectorista laulaja.
Laulamisen ohella Hector sanoitti paitsi itselleen myös muille taiteilijoille. Sitä en tiennyt, että Hector on tehnyt sanoituksia myös sellaisilla nimillä kuin Julius Kokko ja Impi Riimi.
Taiteellisen uransa rinnalla Hector toimi Yleisradiossa sekä toimittajana että ohjaajana parikymmentä vuotta (1969-89). Niiltä ajoilta Hector kertoo pikku anekdootteja mm. siitä, miten hän kiisteli Kellarikrouvissa selostajalegenda Paavo Noposen kanssa armeijasta tai Junnu Vainion kanssa Chilen sotilasvallankaapauksesta 1973.
”Kimpaannuin Junnun mielipiteistä niin, että löin lopulta viskilasin pöytään sillä seurauksella, että Duralex-lasi särkyi ja teki kämmeneeni syvän viillon.” Seurauksena sairaalareissu Töölön tapaturma-asemalle.
Laajimmin Hector muistelee musiikkiin liittyviä asioita; bändejä, muusikkoystäviä, levytyksiä ja muutamia matkoja maailmalle. Kirjallisia kykyjään hän väläyttää erityisesti varhaisissa Töölö-muistoissaan. Itse olisin lukenut enemmänkin lapsuus- ja nuoruusmuistoja Tölikasta, Taka-Töölöstä ja ajasta Yleisradiossa.
Hectorin muistelmilla on ansionsa, mutta niitä vaivaa tietty ylimalkaisuus. Asioita hipaistaan sieltä täältä, usein kuin käsijarru päällä, mikä saattaa olla joskus viisastakin. Omat masennuskautensa ja ryyppyreissunsa Hector käsittelee hienotunteisesti, ja hyvä niin, joskin sen verran avoimesti, että iltapäivälehdet ovat saaneet otsikkonsa.
”Tästä tuli nyt tällainen”, Hector itse kiteyttää muistelmansa. Yhtä hyvin hän olisi voinut siteerata Juice Leskisen muistelmien nimeä: ”Siinäpä tärkeimmät”.
Muistan hämärästi kuinka koulussamme Nervanderinkadulla Töölössä järjestettiin joskus syksyllä 1965 illanvietto oppilaille ja lavalle nousi nuori hiukan pitkätukkainen kaveri akustisen kitaran kanssa esiintymään. Hän esitteli itsensä sanoen: ”Moi, mä oon Hector”. Sitten hän lauloi kitaran säestyksellä pari laulua, en tosin muista mitä ne olivat. Olipahan vain joku lähitienoon trubaduuri, joka oli sinne satuttu kutsumaan, ei häntä kukaan tuntenut.
Hectorilla on tuo muisteleminen aina ollut verissä myös sanoituksissaan. Jo kappale ”Nostalgia” ja siitä tehdyt rinnakkaisversiot kuvastavat hänen suuntautumistaan ”menneeseen maailmaan”. Laulussaan ”Asfalttiprinssi” hän kuvaa koti-ikkunastaan näkyneen raitiovaunuhallin purkamista. Kyseistä hallia nimitettiin stadissa ”Sipoon Kirkoksi”, koska konduktöörit olivat aikoinaan pääasiassa ruotsinkielisiä naisia ja rakennus oli todella kirkkomainen jugendluomus.
Sipoon kirkko ennen:
http://www.raitiovaunu.fi/kuvat/sipoon.jpg
Ja mitä sen tilalla on nykyään:
https://c1.staticflickr.com/1/293/31337501000_5fe0…
https://www.youtube.com/watch?v=zUQnnSmq00c
Ilmoita asiaton viesti
Muutin Ylä-Savosta 16-vuotiaana Helsinkiin 1966. Asuttuani aluksi sisarpuoleni sohvalla Munkkiniemessä, muutin vuoden päästä omaan alivuokralaiskämpään Mannerheimintielle, Sipoon Kirkon viereiseen taloon, vanhaa Messuhallia vastapäätä, siihen missä ratikkakiskot ovat vähän ”sisäpuolella” itse kadusta.
Vuokraemäntäni katsoi posket innosta punottaen telkkarista Erkki Tuomiojan ja Ilkka-Christian Björklundin keskustelua. Hänen miesvainajansa oli toiminut Viipurin E-osuusliikkeen johtajana. Minua moinen kommunismi kauhistutti.
Sibeliuksenkadun kulmassa sijaitsi Elannon raittiusravintola. Pistäydyin siellä muutaman kerran aamupuurolla ns. rantojen miesten lusikoidessa viereisessä pöydässä ketsuppipulloja puristellen tomaattia naamaan.
Töölön kirjasto tuli tutuksi. Se sijaitsi matalassa puutalossa Sokeritehdasta vastapäätä. Sittemmin siihen rakennettiin Hesperia- ja Intercontinental- hotellit.
Hector istui kerran Uuden ylioppilastalon baarissa minua vastapäätä. Hän töksäytti miksi en tarjoa bisseä hänen seurassa olleille kahdelle neidille. En tarjonnut, eipä ollut rahaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta kun mainitsit, niin tuli mieleeni, että joskus 70-luvun puolen välin tienoilla näin myös Hectorin kaljalla viereisessä pöydässä Linnankoskenkadun ja Topeliuksenkadun kulman lähellä sijaitsevassa kuppilassa (nimeä en nyt muista mikä se silloin oli), mutta myöhemmin tuli mieleeni, että olisikohan se ollut tuon ”Hannikaisen Baari”:n esikuva:
https://www.youtube.com/watch?v=xqVt-L-AQwQ&index=…
Ilmoita asiaton viesti
Hector asui lapsena ja koulupoikanakin Mannerheimintien ja Nordensköldinkadun kulmatalossa. Myöhemmin hän asui samoilla kulmilla ainakin Linnankoskenkadulla, nyt hän asuu Käpylässä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan kuin olisin joskus nähnyt Hectorin Manalassa? Ainakin Arto Nybergin olen nähnyt viereisessä Urhon Pubissa.
Nuo paikat liittyvät mainitsemaani kesään 1966. Olin Hesaan tultuani kesäkuun alkupäivinä mennyt nuorisontyönvälitykseen Hakaniemessä. Sain sieltä kesäksi juoksupojan homman valtiovarainministeriön alaisessa toimistossa, joka sattui sijaitsemaan Ostrobotnian talon ylimmässä kerroksessa.
Presidenttiehdokas Matti Vanhanen kävi muutaman vuoden töissä Perheyrittäjillä viereisessä talossa, huutoetäisyydellä eduskunnasta.
Ilmoita asiaton viesti