Pöytä katettu Elisabeth Rehnille
Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaat on julkistettu. Pöytä on katettu Elisabeth Rehnille, joka julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Ehdokkaat ovat tässä:
Hauru, Hanna: Jääkansi (Like)
Hurme, Juha: Niemi (Teos)
Liimatta, Tommi: Autarktis (Like)
Liukkonen, Miki: O (WSOY)
Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)
Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)
Aleksis Salusjärven johtama esiraati ei kumarrellut arvostelu- ja myyntimenestyksiä. Rannalle jäivät niin Kjell Westö, Rosa Liksom kuin Heidi Köngäs, joita moni veikkasi ehdokkaiksi. Raati arvosti uudenlaisia ääniä, se halusi Salusjärven mukaan löytää teräviä ehdokkaita, jotka ”saivat meidät itkemään”.
Raadin perustelut valinnoilleen löytyvät täältä: http://kirjasaatio.fi/files/output/16271/perustelut_kaunokirjallisuuden-finlandia-ehdokkaat_2017.pdf
Listalla on odotettuja nimiä, mutta myös yllätyksiä. Itse veikkasin, että Hurme, Liukkonen ja Yli-Juonikas ovat ehdolla, muut kolme ovat yllätyksiä, joita ehdokkaissa pitääkin olla.
Huomiota kiinnittää se, että perinteinen proosa, jota ihmiset, suuri yleisökin, lukee, loistaa poissaolollaan. Sen sijaan listalla on kokeellisia kirjoja, jotka saattavat olla erityisesti kirjoja ammatikseen lukevien suosikkeja.
Itse olen tähän mennessä lukenut ehdokkaista vain Juha Hurmeen Niemen, joka on loistava teos eikä suuria protesteja herättäisi, jos se palkinnon saisi. Tässä arvio kirjasta: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/243673-lennokasta-menoa-juha-hurmeen-kyydissa
Yli-Juonikkaan kirjaa olen lukenut muun lukemisen ohella jo jonkin aikaa, mutta hidasta on. Saatan sen vielä loppuunkin lukea. Miki Liukkosen kirjan moni voi ostaa, mutta kaikki eivät varmasti jaksa lähes tuhatsivuista järkälettä kahlata alusta loppuun. Ei siis mikään suuren yleisön lukukirja.
Elisabeth Rehnillä on vaikea tehtävä valita voittaja. Hänen kirjallisesta maustaan en tiedä mitään. Voihan olla, että hän on kokeellisten kirjojen lämmin ystävä, ja innostuu Liukkosen ja Yli-Juonikkaan kirjallisista leikittelyistä. Epäilen kuitenkin vahvasti.
Juha Hurmeen kirjakin on omalla tavallaan kokeellinen ja omaperäinen, romaanin muotoon kirjoitettu historiallinen katsaus, jonka palkitsemista voi perustella myös Suomi 100 -teemalla.
Kun ottaa huomioon valitsijadiktaattori Rehnin taustan ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen puolustajana, Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat on kuin kirjoitettu suoraan valitsijalle. Raadin perustelujen mukaan Sandu onnistuu esikoisromaanissaan tekemään näkyväksi sen, miten kieli, kulttuuri ja synnyinmaa ovat aina ihmisen ja ihmisyyden rakennuspalikoita.
Arvaukseni on, että Rehn valitsee voittajan lopulta kahden aivan erilaisen kirjan, Hurmeen ja Sandun, väliltä.
Toivottavasti valitsee parhaan;)
Ilmoita asiaton viesti
Varmasti valitsee parhaan; omasta mielestään!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoiset ja yllättävät kirjat. Olin Siltalalla keskiviikkona ja tuo Yli-Juonikkaan kirja oli esittelyssä. Hiukan kiinnosti, mutta jätin ostamatta. Pitää mennä kirjakaupaan tutustumaan ehdokkaisiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Miki Liukkosen kirjan moni voi ostaa, mutta kaikki eivät varmasti jaksa lähes tuhatsivuista järkälettä kahlata alusta loppuun. Ei siis mikään suuren yleisön lukukirja.”
Liukkosen kirjaa luin pätkittäin. Sain sen kirjastosta Bestsellerinä!
Vaatii paljon lukijaltaan. Onnittelen Elisbethia, että jaksaa! Varmaankin joutuu arvioimaan kaikki lukemansa raadille!
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin Elisabethin tarvitsee raadille kaikkia ehdokkaita arvioida. Riittää kun perustelee meille kaikille voittajavalintansa niin kuin parhaaksi näkee.
Ilmoita asiaton viesti
Kunniatehtävähän se on, se valinta! Onneksi ei sitten tarvitse kaikkia perustella, mutta oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ehkä olisi kuitenkin hyvä kertoa arvionsa kaikista. En tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Kukaan ei varmasti kiellä arvioimasta kaikki ehdokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Mietitäänpä, että on päässyt arvioitavien joukkoon, mutta yksi lukija, tällä kertaa Elisabeth Rehn, arvioisi vain kirjaa, jonka valitsi voittajaksi, olisihan tuo vääryys muita palkintoa tavoitelleita kohtaan.
Niin, että en nyt tiedä, mistä langasta vetäisi, mutta olisi kohtuullista myös, ’ei voittaneiden’ kuulla, mikä arvioijaa ei miellyttänyt tai miksi yksi oli ylitse muiden!
Omalla tavallaan on jo voitto päästä arviointilistalle!
Ilmoita asiaton viesti
Sehän on täysin subjektiivinen valinta. Olisi kohtuutonta,että näin lyhyessä ajassa valitsijan pitaisi antaa jotain arviota kaikista ehdokkaista. Hyvä jos ehtii lukea edes. Kukaan ole palkintoa varsinaisesti tavoitellut vaan raati on valinnut ehdokkaat sadoista kustantamoiden lykkäämistä uusista teoksista. Menikö niin, että raati valitsee kustantamoiden valitsemista ehdokkaista?
Ilmoita asiaton viesti
Onko ennenkin ollut näin lyhyt lukuaika valitsijalla?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän lukuaika ole yleensä ollut sama kuin nyt. Valitsija on toki voinut lukea joitakin kirjoja jo ennen esiraadin päätöksiäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Niin jos sadoista sattuu valitsemaan saman kun raati.
Ilmoita asiaton viesti
Kukahan tuon esiraadin tai sen vetäjän valitsee ja mistä tulee se viisaus että hyvän kirjallisuuden edustajien kuten esimerkiksi Westö hyvät kirjat sivuutetaan.
Jotenkin kuvittelisi että kun kisalla on niin komea nimikin keskityttäisiin parhaimpaan ja kokeilijoille sekä uusien urien tunnustelijoille olisi oma kilpailunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Esiraadin valitsee ja Finlandiapalkinnon jakaa Suomen kirjasäätiö. Linkin takaa löytyy tietoa: http://kirjasaatio.fi/finlandiat
Ilmoita asiaton viesti
Suomen Kirjasäätiö on Suomen Kustannusyhdistyksen ja opetusministeriön v. 1983 perustama säätiö, jonka tarkoituksena on edistää kotimaista kirja- ja sanataidetta. Säätiön hallituksessa on viisi jäsentä, joista tavan mukaan kolme on kustantamoiden edustajia ja kaksi niiden ulkopuolelta.
Ilmoita asiaton viesti
Haurun Jääkannen olen lukenut. On ehkä synkin kirja mihin olen tarttunut. Mutta niin voivat tapahtumat tietysti mennä kuin on kirjassa. Hyytävää tekstiä alusta loppuun, ei valon pilkahdusta, ei toivon kipunaa. Mutta linjakasta ja tyylissään lipsumatta kirjottaa Hauru, ei anna lukijan kesken lopettaa.
Tätä ei pitäisi sanoa mutta sanon kuitenkin että onneksi kirja oli lyhyt, olivat näet vaarassa paikat kalisevista hampaistani karista.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostuin kokemuksestasi niin, että luin netistä parin muun kirjallisuusblogistin lukukokemuksen Haurun kirjasta.
Syntyi vaikutelma, että siihen sopii mitä on Fatima Diarran ulostulosta sanottu: yksi viimeisistä kärkitavoitteista haudata suomenkielisen kulttuurin toimintaedellytykset elävältä.
Ilmoita asiaton viesti