Bulgarian diktaattori ja Orientin nainen

Jokaisessa hyvässä firmassa pitää olla yksi Ehrnrooth, kuului Koneen mahtisuvun Heikki H. Herlinin lentävä lause. Ei siis ihme, että Koneen nykyinen toimitusjohtaja on Henrik Ehrnrooth.

Ehrnroothien suvusta on juuri ilmestynyt Helsingin yliopiston historiantutkijoiden artikkelikokoelma (Ehrnrooth – Kenraali- ja liikesuku modernin Suomen synnyssä 1750-1950, Siltala 2017).

Kirjaa lukiessa samat etunimet toistuvat vuosisadasta toiseen, joten on vaikea pysyä kärryillä, kenestä milloinkin on kyse. Poimin kirjasta vain kaksi nimeä.

Sisarukset Casimir (1833-1913) ja Adeleide (1826-1905) olivat vaikuttajia aivan eri aloilla. Casimir on suvun seitsemästä kenraalista ykkönen, Adeleide taas naisasialiikkeen ja matkailun pioneeri, eräänlainen soturi hänkin.

Kenraali Casimir Ehrnrooth on monien asiantuntijoiden mielestä vaikutusvaltaisin suomalainen kautta aikojen. Hän toimi 1880-luvulla vähän aikaa sekä Bulgarian diktaattorina että Suomen suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteerinä Venäjällä. Hän oli kahden keisarin ja yhden ruhtinaan uskollinen upseeri, vallankaappausten erikoismies.

Bulgarian ”diktaattorin” aseman Casimir sai, kun Aleksanteri II nimitti hänet vakauttamaan ottomaanien imperiumista reväistyn Bulgarian oloja. Professori Markku Kuisman mukaan kenraalin tehtävä oli turvata keisarin nuoren sukulaisen, ruhtinas Alexanderin asema Bulgarian johdossa ja varmistaa maan tulevaisuus Venäjälle lojaalina puskurivaltiona.

Ehrnrooth toimi ensin sekä sota-, ulko- että sisäministerinä ja myöhemmin myös pääministerinä, jolloin valta keskittyi hänelle kuin diktaattorille.

Bulgarian jälkeen ministerivaltiosihteerinä Ehrnrooth ei viihtynyt. Virka ei innostanut Kaukasian sotatantereilla, Puolan kapinassa, Turkin sodassa ja Bulgarian diktaattorina kunnostautunutta soturia. Hän keskittyi ryypiskelyyn ja kortinpeluuseen nuorempien virkamiesten kanssa.

Vuonna 1891 Ehrnrooth erosi virastaan ja vetäytyi Seestan kartanoon Nastolaan. Karskiuttaan kenraali ei menettänyt. Kuisma kertoo, miten Ehrnroothin suvun nuoret voivottelivat, kun Nya Pressen lakkautettiin Bobrikovin aikana. Casimir oli kuulemma tokaissut: ”Mitä te nuoret siinä oikein turhaa valitatte. Kun minä olin Bulgarian sotaministerinä, minä lakkautin kaikki lehdet.”

Casimir Ehrnrooth oli naimaton. Hänellä oli kuitenkin poika Seestan kartanon taloudenhoitajan kanssa. Poika, Jalmari Kara, tuli myöhemmin tunnetuksi mm. jääkärinä ja kirjailijana.

Mielenkiintoinen ja poikkeava hahmo Ehrnroothien saagassa on Casimirin sisar Adeleide. Hän oli naisasialiikkeen uranuurtaja ja maailmanmatkaaja aikana, jolloin kaukomatkat olivat harvinaisia. Hän oli Nainen Orientissa, kuten Eeva Kotioja otsikoi kirjan mielenkiintoisimman artikkelin.

Casimirin tavoin Adeleidekaan ei mennyt koskaan naimisiin. Pisimmät matkansa Pohjois-Afrikkaan (neljä kuukautta) ja Orienttiin (kaksi kuukautta) hän teki nuoren sukulaisensa Rose Maria Boijen kanssa.

Lähi-idän kiertomatkan aikaan Adeleide oli jo 63-vuotias. Uhkaavia tilanteitakin sattui. Jerikossa pitkän ratsastuspäivän jälkeen uupunut hevonen liukastui ja kaatui: ”63-vuotias neiti ehti juuri ja juuri heittäytyä kaatuvan hevosen alta pois.”

Tarina Ehrnrootheista on paitsi sukuhistoriaa myös merkittävä osa Suomen historiaa. Ehrnroothit ovat ulottaneet lonkeronsa mitä moninaisimmille aloille: Ruuminpolttoyhdistys, Nikkilän mielisairaala, Helsingin työväentalo, Marskin ratsastajapatsas, Kieltolain vastustamisyhdistys, kartanoita ja kylpyläkaupunki Kauniainen ovat esimerkkejä, joissa näkyy Ehrnroothien kädenjälki.

Professori Markku Kuisma ei paljon liioittele, kun hän kiteyttää suvun vaikutuksen: Ei Suomea ilman Ehrnrootheja.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu