Onko Trump Putinin pihdeissä?
Olemme viime aikoina todistaneet nykyajan suurinta poliittista vedätystä, jonka lopputulos on vielä hämärän peitossa. Kyse on siitä, miten Venäjä kietoi Donald Trumpin pauloihinsa ja auttoi hänet Yhdysvaltain presidentiksi.
Brittiläisen toimittajan ja Venäjä-ekspertin kirja esittää kovia väitteitä Trumpista ja hänen suhteistaan venäläisiin. Sähkökirja on jo ilmestynyt, ensi viikolla tulee julki paperiversio (Luke Harding: Salajuoni, Into 2017).
Kirja perustuu Hardingin ja hänen kollegoidensa selvityksiin, nimettömiin lähteisiin ja entisen vakoojan Christopher Steelen raporttiin. Kirjaa lukee kuin agenttitarinaa. Se on täynnä likaista rahaa, rahanpesua, kiinteistökauppoja, pankkien puliveivausta, hakkerointia, salaisia kokouksia, kuolleita vakoojia, kauniita naisia ja monenlaisia gangstereita.
Jos kirjan väitteet pitävät paikkansa, Trumpin kiinteistöimperiumi on toiminut neljä vuosikymmentä venäläisrahojen pesulana ja Trump Tower New Yorkissa turvapaikkana venäläisille gangstereille. Hardingin yhteenveto Donald Tumpista on karu. Yhdysvaltoja johtaa mies, joka on riitaa haastava ja katala, epärehellinen ja räyhäävä liukas luikku.
Harding kirjoittaa, että Kreml on kerännyt jo kolme vuosikymmentä haitallista aineistoa Trumpista. Jos Trump on sortunut arkaluonteisiin tekoihin, Putin tietää siitä varmasti. Ja tällaistakin aineistoa kuulemma löytyy: ”Useiden asiasta perillä olevien lähteiden mukaan hän (Trump) on harjoittanut Moskovassa perverssejä seksiakteja, joita FSB on masinoinut/tarkkaillut.”
Hardingin ajatus kulkee niin, että Trump on kytkyjensä vuoksi Putinin pihdeissä. Hardingin mielestä tuntuu kuin Putin olisi ollut jopa mukana valitsemassa Trumpin kabinettia:
”Trumpin valinta ulkoministeriksi? Rex Tillerson, Kremlille tuttu luottohenkilö ja Ystävyyden kunniamerkin saaja. Kansallisen turvallisuuden neuvonantaja? Michael Flynn, Putinin päivällisseuralainen, joka sai Venäjältä palkkioita palveluksistaan mutta jätti ne ilmoittamatta. Kampanjapäällikkö? Paul Manafort, venäläisten oligarkkien pitkäaikainen uskottu. Ulkopoliittinen neuvonantaja? Carter Page, epäilty Kremlin käsikassara, joka luovutti asiakirjoja Putinin vakoojille. Kauppaministeri? Wilbur Ross, yrittäjä, jolla on Venäjään kytkeytyviä investointeja. Henkilökohtainen lakimies? Michael Cohen, joka lähetti sähköpostia Putinin lehdistösihteerille. Liikekumppani? Felix Sater, venäläisamerikkalaisen mafiapomon poika. Ynnä muut hahmot.”
Harding ihmettelee, että Trump on liehitellyt Putinia samaan aikaan, kun hän on sättinyt muita maailman johtajia, kääntynyt avustajiaan ja liittolaisiaan vastaan, erottanut FBI:n johtajan, haukkunut oikeusministerinsä pataluhaksi ja haastanut riitaa milloin kenenkin kanssa.
Putin naureskelee todennäköisesti partoihinsa, kun Trump kylvää kaikkialle kaaosta ja hämmennystä. Sen arvellaan olevan myös Kremlin tavoite.
Kirjasta saa sellaisen käsityksen, että Trump ja hänen lähipiirinsä ovat olleet kuin gangsterikopla, joka on juoninut politiikan ja bisneksen kuvioita venäläisten hämärämiesten kanssa. Eri asia sitten on, löytyykö Trumpin toimista lainvastaisuuksia. Jos-sanoja on paljon.
Erikoissyyttäjä Robert Mueller selvittää parhaillaan, mikä on totuus Trumpin ja Venäjän suhteista. Toimiko Trumpin tiimi sopimattomasti vaalien alla venäläisten kanssa? Aika näyttää, pystyykö Trump kiemurtelemaan itsensä irti Muellerin verkosta.
Kyllähän Trumpin viestinnästä huokuu Kremlin ja Putinin sekä hänen hallintonsa käsitteleminen silkkihansikkain. Korkeintaan joskus silmänlumeeksi esitetään hiukan toista, mutta sangen läpinäkyvästi.
Trumpin valinta presidentiksi oli jotenkin epätodellinen uutinen, kun se vaalipäivän jälkeisenä aamuna alkoi tosiasiaksi hahmottua. Silloin tuli vahvasti tunne, että nyt tässä ei jokin stemmaa. Clintonilla oli aivan selvä etumatka ja tokihan hän myös äänipotista selkeän leijonanosan kahmi, mutta että Trumpille ”pedattiin” jokainen epävarma vaa´ankieliosavaltio voitoksi tuntuu jollain tavoin manipuloidulta, vaikka mekanismia sellaiseen on vaikea löytää.
Ilmoita asiaton viesti
”mutta että Trumpille ”pedattiin” jokainen epävarma vaa´ankieliosavaltio voitoksi tuntuu jollain tavoin …”
Mekanismi tiedetään. Trump piti niissä viisi vaalitilaisuuteen päivässä lentokentillä, kun Hillary ehti hoitaa vain yhden.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, mutta jos olet jonkun liekassa, se päivä ei ole sinun.
Ilmoita asiaton viesti
No… Kostaminenhan on nyt muotia, Amerikan sisälläkin.
Kun politiikko aivastaa, moni kokee se vastuksena, useinkin.
Miten olisi…
Nyt voisi Amerikan kansa panna Vladimir Putinin verolla tekemisistään Venäjän presidentin vaalien aikaan, kai?
Eikös ne amerikkalaiset valinneet Vladimirinkin Venäjän pressaksi aikoinaan, silloin ensimmäisen kerran?
Nyt olisi oiva tapa puuttua Venäjän sisäisiin asioihin kun niin ovat venäläisetkin tehneet amerikkalaisille.
Vai onko koko homma ihan vaan suurta vedätystä, kun Clintonista ei tullut pressaa demokraattien toimesta?
Kysyn vaan
Muisto Keijo Kullervo
Ilmoita asiaton viesti
Jos Kreml kykenee valitsemaan oman miehensä jopa Yhdysvaltain presidentiksi, eikö se pysty nimittämään länsieurooppalaisten maiden poliittisia johtajia ihan heittämällä? Sillä silmällä voi alkaa katsella vaikkapa Ranskan Macronia ja Brexit-Britannian Mayta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja joku vielä kehtaa moittia salaliittoteorioitsijoita. Kyllähän tätä on tässä piisannut..mutta sanaa ei tohdita käyttää,kun kyse on Venäjästä tai Putinista.
Ilmoita asiaton viesti