Juha Hurme voitti Finlandian
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saa tänä vuonna Juha Hurme teoksestaan Niemi (Teos). Elisabeth Rehn teki oikean valinnan. Itsekin pidin peukkuja Hurmeen puolesta.
Valintansa perusteluissa Rehn kehui Hurmeen teosta valtavaksi tietopaketiksi, joka on ryyditetty hyvällä huumorilla. Rehnillä oli lukemisen jälkeen hyvä olo: hän oli oppinut, ihmetellyt, pudistellut päätään ja nauranut usein.
Omassa puheessaan Hurme kehui suomenruotsalaisia kirjailijoita, erityisesti Elmer Diktoniusta. Hän muistutti, että niin Aleksis Stenvall kuin Mikael Agricola olivat täysin kaksikielisiä.
Humoristisen puheensa Hurme lopetti vetoomukseen: ”Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuva avartuu kummasti!”
Teatteri- ja kirjamies Juha Hurme on vallaton veitikka ja omaperäinen persoona. Hän on kansanvalistaja, jolla on usein yllättäviä ja uusia näkökulmia vanhoihin asioihin. Hän on luova hullu ja tiukka ammattilainen.
Hurme on paitsi hyvä kirjoittaja myös mainio puhuja. Hänessä on aavistus Topeliusta ja Turkkaa, maagista puheenpartta ja intohimoista tarinaniskijää.
Kuuntelin maanantaina (27.11.) Hurmeen haastattelua Ylen Radio ykkösen Kirjakerho-lähetyksessä. Kiinnostava haastattelu, jossa Hurme paljasti myös tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Hurme ei aio kirjoittaa Niemelle jatkoa. Sen sijaan hän suunnittelee kirjoittavansa mustan huumorin sävyttämän dekkarin, jonka patamusta konna on Elias Lönnrot, Kalevalan kerääjä. Hurme pääsee Lönnrotin kautta kommentoimaan 1800-luvun tapahtumia ja henkilöitä omalla tyylillään.
Kirja tulee olemaan Hurmeen sanoin täynnä puuta heinää; Lönnrot tuhoaa mm. Aleksis Kiven uran ja harrastaa muitakin konnuuksia. Luvassa on lennokasta menoa, fiktiota ankaralta faktapohjalta. Tuskin maltan odottaa.
Hurme on niin elämässään, teksteissään kuin puheissaan kurinalainen mies, vaikka hänen pulppuavasta puheestaan joskus toista voisi ajatella. Tietopohja on vankka. Esimerkiksi ennen Niemen kirjoittamista Hurme luki valtavan määrän, noin 200 tieteellistä julkaisua, kolmessa vuodessa. Niemi onkin paitsi kaunokirjallinen teos myös oivallinen tietokirja.
Niemen aatteelliseksi motoksi Hurme on nimennyt kuplettimestari Tatu Pekkarisen viisauden: Väliaikaista kaikki on vaan. Juha Hurme uskoo hyvien tarinoiden voimaan eikä ota itseään turhan vakavasti. Mainio mies!
Teoksen teos taas kerran. Siitä Niklas Herlinkin olisi iloinen. Ehkä onkin. Tuo dekkarin idea tuntuu hyvälle. Luen tosi inhottavaa dekkaria nimeltä Parantaja. Sen kirjoittaja on Antti Tuomainen. Näin viime yönä painajaisia, josta syytä tuota Parantajaa. Siinä Suomi on hukkumassa veteen ja pimeyteen. Liian todellinen kun ajattelee näiden päivien ilmastoa, mutta sehän kuvaa jotain aikaa tulevaisuudesta. Olisi kivempi lukea mukavia ja hyvän olon jättäviä kirjoja, joten ei muuta kuin kirjakauppaan ja Finlandia voittajaa hankkimaan. Minä halua tulla hyvälle tuulelle ja nauttia hyvästä ja pikkuisen velmusta kirjallisuudesta mieluummin kuin inhorealistisesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti, Hurme päätti puheensa mediatietojen mukaan”
Miksi pikkukieltä? Maailmankuvan avartamiseksi kannattaa opiskella maailman suuria valtakieliä.
Ilmoita asiaton viesti
Kauneimmat kiitossanat, joita Elisabeth Rehn voi toivoa kuulevansa.
Ilmoita asiaton viesti
Just näin. Kolmellakymmenellä tuhannella (30 000) eurolla minäkin voisin lausahtaa jotain palkitsijani mieliksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo Hurmeen siteerattu lausumahan on junttimaisuuden huipentuma, jos sen ottaa vakavissaan, mutta oletan, että se on jotain typerää huumoria. Sen verran typerää kuitenkin, että oma kiinnostukseni kyseisen kirjailijan tuotoksiin laski jotakuinkin nollaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hurmeen junttiheitto oli tietysti typerä, jos sen ottaa tosissaan. Jos kuunteli koko puheen, sehän oli humoristinen puhe. Huumoria on tietty monenlaista, hyvää ja huonoa.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hauska puhe meille kaikille apinoille. Tuo sivistyksen, taiteen ja tieteen rooli maapallomme ongelmien ratkaisemiseksi kuulosti hieman ylimitoitetulta ja itsetehostukselta, mutta pidän kyllä tuosta Hurmeen Juhasta ja suosittelen hänellekin samalla lempeällä huumorilla venäjän kielen opiskelua, aivan tarpeellisen ruotsin lisäksi.
Tässä Juhan lempeän humoristinen puhe:
https://yle.fi/uutiset/3-9954780
Ilmoita asiaton viesti
Hieno tyyppi, ja kirja on varmasti mielenkiintoinen, pitää lukea.
Ei kaikkiin uppoa tuo juntti-huumori, varsinkin ruotsinkielen vastustajat ovat kauhuissaan, ihan Sampo Terhoa myöten.
Hurme pyysi Terholta aamu-tv:n lähetyksessä anteeksi omalla tavallaan, ja toivoi joulupukilta Terholle pari numeroa isompaa pipoa, kun tuntuu tämä nykyinen kiristävän. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Ylen uutinen aamun haastattelusta: https://yle.fi/uutiset/3-9955352
Ilmoita asiaton viesti
Kansallisteatterilla on toki perinteitä huumorimiesten estradina.
Esimerkiksi HS:n toimittajat juttelevat Musta Laatikko- sarjassaan Kansallisteatterin lavalla sellaisista tosiasioista, joista ei joko viitsitä kirjoittaa tai ovat liian kovia aiheita painettavaksi. Siis eräänlainen toimittajien Esson baari.
Eikö tuntuisikin oudolta lukea päätoimittaja Kaius Niemen HS-kolumnista hänen heränneen toimittajantyöhön silloin kun oli reilun 10-vuoden ikäisenä lapsinäyttelijänä samaisessa Kansallisteatterissa tutustunut erään virolaisen kirjailijan kautta toisinajattelijoiden karuun kohtaloon Neuvosto-Virossa?
Olen katsonut videon Niemen esityksestä HS:n sivuilta.
Ilmoita asiaton viesti
”Opetelkaa ruotsia, juntit”
” Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta,Finlandia-palkinnon kiitospuheet nousevat toisinaan arvoon arvaamattomaan. Tämänvuotinen voittaja Juha Hurme otti tiukasti kantaa ruotsin kielen.Tärkeimmät oppi-isäni ovat olleet Elmer Diktonius, Edith Södergran, Gunnar Björling, Runar Schildt ja Lars Huldén. He ovat opettaneet minulle kaiken, mitä pitää osata, jotta voittaa Finlandia-palkinnon puolesta.” ” Tosin Elmer Diktonius oli suomenruotsalaisten modernistien joukossa poikkeus siinä mielessä, että hän kirjoitti myös suomeksi, vaikka suurin osa teoksista ilmestyikin ruotsiksi .
Kiitospuheessaan Juha Hurme lausui ”Opetelkaa ruotsia, juntit.
Jos suomen historian valossa tätä tarkastelee, aapista ja raamattua lukemalla ei juuri muuu kirjallisuuden sivistys suomalaisilla noussut, siitä piti huolen ruotsinkielinen sivistyneistö, joka kaikella tavalla yritti estää suomalaisen sanan ja lehdistön vallata alaa suomessa, meidät haluttiin olevan juntteja.
Äskettäin : Ajatuspaja e2:n ja Magman tutkimuksissakin on mielenkiintoinen prosenttiluku. Kaikista kaksikielisissä kunnissa asuvista ruotsinkielisistä 56% käyttää usein tai ainoastaan suomea asioidessaan viranomaisten kanssa”. Mihin me nykyisessä laajuudessa kalliita suomenkielisten järjestämiä ruotsinkielisiä palveluita tarvitaan? Kun kielivähemmistökin luonnostaan käyttää ”meijån” juntin kieltä !
Itse toteaisin meistä junteista:Jos ruotsin kieli olisi rikkaus Suomessa, se kantaisi itse itsensä, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Jos ruotsin kieli kuuluisi suomalaiseen identiteettiin, suomalaiset osaisivat tai sitten he opiskelisivat sitä vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Ruotsin pakottaminen koko kansalle, alleviivaa ruotsin tarpeettomuuden. Tarpeettomuuteen panostaminen ei millään voi olla rikkaus, vaan se on rasite, ja iso kuluerä, johon valtaväestö alistetaan maksamaan ”pakosta”
Suomi 100-vuotta ja ollaan vieläkin”juntteja
Ilmoita asiaton viesti
Hurme osoitti kiitoksensa Aleksis Stenvallin tapaisille suomalaisen kulttuurin kulmakiville, jotka jaksoivat opetella maan toisenkin kielen, Stenvallin tapauksessa suomen.
Ilmoita asiaton viesti
Näillä Finlandia-voittajilla näyttää olevan paha tapa laukoa suustaan sammakoita. Miksi?
Edelliseltä voittajaltakin tuli varsin käsittämätöntä kommentointia voittonsa jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Hurmeista huumoria? Taisi Herr Hurmeelta päästä ”freudilainen lipsahdus”. Sitä se voiton suoma huuma ja kuohuva juoma tekevät.
Herr Hurme oli rakentanut rahvasta tyyliään. Riuduttanut olemustaan soutaen, saanut metsissä samoillen ja laavuilla makaillen silmiinsä ”aleksiskivimäisen” tuskan pilkahduksen, kruununa rento pukeutuminen – olipa kärsimysten keikka Lapinlahtea vastaavaan. (Tässä kohtaa nöyrä kunnioitus Juhalle ja sisulle; harva psykoosiin romahtanut ((ei ole kokemusta, olen vain kuullut)) toipuu kuukaudessa ja kykenee heti sairaalasta kotiin päästyään kirjoittamaan kokemuksistaan humoristissävyisenkirjan: Juha Hurme, Hullu, Teos, 2012)
Sitten tuli tavoiteltu Finlandia palkinto ja nippu seteleitä. Teatterimiehen lavasteet rämähtivät ja sisältä visusti vankina pidetyt todelliset ajatukset tulivat ulos: Fy fan teitä suomalaiset juntit – en minä vaan sentään…
Kuin pisteenä iille ainoan kritiikin juntti-lausunnosta antoi persuministeri; ja persujahan ei kannata ottaa tosissaan. Se siitä.
Kommenttini on silkkaa ilkamoivaa hurme-huumoria.
Ilmoita asiaton viesti
Pahus vieköön. Klikkasin vahingossa suosittelua (piti klikata sitä sydäntä) ja olin kirjautunut sisään. Perua ei voi. Vai voiko? En nyt sentään omiani…. (((
Ilmoita asiaton viesti
Sen voi perua painamalla samaa uudestaan.
Ilmoita asiaton viesti
> 15:
Jotkut jopa äänestävät itseään, joten kyllä sitä voi itseäänkin tuon verran kehua.
Ilmoita asiaton viesti