Suomen vanhat myytit murskaksi

Jaakko Ilkka on hyvä esimerkki suomalaisesta myyttisestä hahmosta, jonka maine on vaihdellut laidasta laitaan. Hän oli nuijamiesten päällikkö nuijasodassa 1596-97, ristiriitainen hahmo: toisille sankari, toisille konna.

Jotain tiesin Ilkan maineesta, mutta silti hieman hätkähdin uuden kirjan antamaa kuvaa nuijamiesten päälliköstä. Nykytutkijoiden mukaan Jaakko Ilkka oli kuulemma ruotsalaisen vallantavoittelijan (Kaarle-herttua) huijaama moukka (Sirkka Ahonen: Suomalaisuuden monet myytit – Kansallinen katse historian kirjoissa, Gaudeamus 2017).

Nykyisille koululaisille Jaakko Ilkka esitellään siis historian oppikirjoissa sivistymättömänä moukkana. Jos muistan oikein, meille kerrottiin koulussa aikoinaan, että Ilkka oli vapaustaistelija ja kansallissankari, joka talonpoikaiskapinan johtajana nousi sortajiaan vastaan.

Kaarlo Kramsun tunnettu runo Ilkasta uppoaa otolliseen maaperään yhä ainakin Etelä-Pohjanmaalla, Jaakko Ilkan synnyinsijoilla: ”Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” Kramsu kirjoitti palkitun runonsa Pohjalaisen osakunnan kirjoituskilpailuun vuonna 1877.

Jaakko Ilkan myyttiä ovat pönkittäneet varhaisten historioitsijoiden lisäksi erityisesti säveltäjät ja runoilijat. Hänestä on tehty peräti kolme oopperaa. Niissä Ilkka esitetään paitsi vapaustaistelijana myös Suomen kansan aatteellisena herättäjänä.

Kansallismielisen tulkinnan mukaan nuijasota oli vapaiden talonpoikien voimannäyttö, vaikka päättyi tappioon. Pentti Renvall taas näki jo 1930-luvulla sodan taustalla Kaarle-herttuan kiihotuksen. 1970-luvulla Heikki Ylikangas korosti sodan säätyluonnetta ja linnaleirin aiheuttamaa rasitusta.

Nuoret tutkijat ovat nyt sitä mieltä, että aiempi historiankirjoitus on kyseenalaisin perustein nostanut Jaakko Ilkan kansallissankariksi. Ilkka-kriitikkojen mielestä kunnianhimoiset kapinajohtajat rakentelivat omia poliittisia pilvilinnojaan ja ajoivat kuolemaan tuhansia talonpoikia.

Jaakko Ilkan sankarilegenda on ollut kaikesta huolimatta monille tärkeä. Se on valanut sukupolvesta toiseen uskoa siihen, että tavallinenkin ihminen voi nousta vääryyttä vastaan. Se viesti kantaa nykyhetkeen saakka.

Ehkä Jaakko Ilkasta ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Historioitsija Teemu Keskisarja teroittaa jo kynäänsä ja aikoo kirjoittaa oman tulkintansa Ilkasta ja nuijasodasta. Sopii hyvin, että nuijasota-aikeensa Keskisarja kertoi äskettäin Ilkka-lehden haastattelussa.

Jaakko Ilkan myytin lisäksi romukoppaan on heitetty paljon muitakin vanhoja käsityksiä Suomesta, joka käsitteenä vakiintui vasta 1500-luvulla. Nykyiset oppikirjat kyseenalaistavat lopullisesti suomalaisen yhteisen alkukodin ja luopuvat kieliperheoletuksesta.

Entä mitä sanotte näistä Sirkka Ahosen lainaamista oppikirjojen väitteistä: ”Koskaan historian kuluessa ei ole ollut puhtaita suomalaisia. Kantasuomalaista kansanryhmää ei ole koskaan ollut olemassa.”

Jokaisella kansalla on omat myyttinsä. Niiden avulla pidetään kansakuntaa koossa. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen oppikirjoissa myytti urheasta soturikansasta korvattiin kuvalla rauhanrakentajista.

Vaikka vanhat myytit murenevat ja uusia tulee tilalle, yksi myytti on ja pysyy: Suomalaiset uskovat selviytyvänsä, vaikka maailma ympärillä kaatuu.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu