Ilkka Remes sai kovan haastajan
Suomen suosituin jännityskirjailija Ilkka Remes, 55, on saanut varteenotettavan haastajan nuoresta Max Seeckistä, 32. Toistaiseksi Seeckin trillerit eivät yllä Remeksen myyntilukuihin, mutta ei häneltä ole vielä julkaistukaan kuin kaksi kirjaa.
Hyvin menee kuitenkin. Seeckin ensimmäinen trilleri Hammurabin enkelit (Tammi 2016) oli kustantajan mukaan ”valtava myynti-ja arvostelumenestys”. Suomen dekkariseura valitsi Hammurabin enkelit viime vuoden esikoisdekkariksi.
Tänä syksynä ilmestynyt Mefiston kosketus (Tammi 2017) on itsenäinen jatko-osa Hammurabin enkeleille. Molemmissa kirjoissa seikkailevat samat päähenkilöt: entinen diplomaatti Jare Westerlund, Interpolin tutkija Annika Lehto ja puolustusvoimain asiantuntija Daniel Kuisma.
Kirjassa liikutaan sujuvasti eri puolilla maailmaa Raaseporista Kroatiaan, Ruotsista ja Norjasta Yhdysvaltoihin. Kirjan henkilögalleria ja tapahtumapaikat viittaavat siihen, että Max Seeck tähtää määrätietoisesti kansainväliseen menestykseen.
On kiinnostavaa vertailla Max Seeckiä ja Ilkka Remestä. Heidän taustansakin ovat samankaltaiset. Molemmat ovat opiskelleet kauppatieteitä. Remes eli Petri Pykälä on kauppatieteen maisteri Turusta, hän on syntynyt Luumäellä, työskennellyt Lontoossa ja asuu Brysselissä.
Seeck taas on opiskellut kauppatieteitä sekä Tallinnassa että Zürichissä (MBA). Hän on helsinkiläinen markkinointialan yrittäjä. Seeck on taiteilijasukua: äiti on kuvataiteilija Riitta Nelimarkka, jonka isoisä taas oli kuulu taiteilija Eero Nelimarkka.
Remes ja Seeck ovat markkinoinnin ja mainonnan ammattilaisia, mistä lienee enemmän hyötyä kuin haittaa kirjailijalle. Molemmat ovat tarkkoja kirjojensa faktoista. Yksityiskohdatkin tarkistetaan viimeisen päälle.
Remes on tehtaillut 20 vuotta trillereitä kuin kone, yksi vuodessa ja muutama nuorten kirja päälle. Menestystä on tullut eikä miestä voi laiskuudesta syyttää.
Remeksen uudessa kirjassa (Vapauden risti, WSOY 2017) tulee yhä selvemmin ilmi hänen poliittinen agendansa. Venäjä uhkaa pientä Suomea, poliitikot eivät ole ajan tasalla, mutta neuvokkaat yksilöt pelastavat pälkähästä. Remes on selvästi innostunut poliittisesta roolistaan.
Max Seeck on toista maata. Hänen kirjoissaan Venäjä ei ole uhka eikä mahdollisuus, koska se loistaa poissaolollaan. Poliittisen trillerin aineksia Hammurabin enkeleihin toivat Jugoslavian hajoamissodan jälkiselvittelyt, jotka olivat kirjan taustalla.
Mefiston kosketus on pikemminkin psykologinen kuin poliittinen trilleri. Kun jäljitetään pahis-Westerlundia, Seeck näkee paljon vaivaa sekä Westerlundin että hänen lähipiirinsä taustojen selvittämisessä. Psykologisoiva ote vie tilaa toiminnalta, jota Hammurabin enkeleissä oli enemmän.
Mefiston juonen Seeck on rakentanut taitavasti ja kuljettaa tarinaa pikkuhiljaa niin, että jännitys säilyy loppuun asti. Kirjan loppu on kuitenkin vähän väkinäisesti väännetty. Tulee tunne, että nyt kirjailija yrittää liikaa.
Moni asia jätetään oikein sormella osoittaen avoimeksi niin, että lukija varmasti ymmärtää ryhtyä odottamaan trilogian kolmatta osaa.
Jees. Olen kuunnellut äänikirjoina.
Ilmoita asiaton viesti