Parhaat kirjat 2017
Olin vallan unohtaa. On näet korkea aika valita perinteiseen tapaan vuoden parhaat kirjat. Teen kaksi listaa. Toiselle valitsen kymmenen kotimaista kaunokirjallista teosta, toiselle kymmenen kotimaista tietokirjaa. Valinnat olen tehnyt lahjomattomasti, mutta täysin yksipuolisesti niistä kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut. Listoille päässeet kirjat ovat tavalla tai toisella tehneet minuun vaikutuksen. Vuoden varrella olen arvioinut kirjat Uuteen Suomeen. Arvioita löytyy täältä: http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/
Mellerin lista, kotimainen kaunokirjallisuus 2017
1. Juha Hurme: Niemi (Teos)
Jos se ei kuulostaisi niin kornilta ja mahdottomalta kuin kuulostaa, sanoisin, että Juha Hurme on juuri nyt Suomen paras kirjailija. Ja jos ei paras, niin ainakin mielenkiintoisin. Finlandia-voittaja on laaja-alainen tietoniekka, joka osaa halutessaan myös provosoida.
2. Rosa Liksom: Everstinna (Like)
Liksom tempaisee jälleen omaperäisellä tyylillään lukijan mukaansa. Hänen kaltaistaan ei ole toista. Hän vastaa hyvin omaan huutoonsa, jonka mukaan kirjallisuuden tehtävä ei ole viihdyttää vaan käsitellä ihmisyyden peruskysymyksiä.
3. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas (Otava)
Westön kirjallisen menestyksen salaisuus piilee tarinassa, hän on tarinankertoja. Sekin kuuluu Westön suosion salaisuuksiin, että hän uskaltaa olla naiivi ja pateettinen. Rikinkeltainen taivas tihkuu seksiä ja menneen maailman nostalgiaa.
4. Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa (Gummerus)
Ahavan tyyli on pelkistettyä ja kuulasta; teksti soljuu kuin runot parhaimmillaan. Turhat sanat on karsittu pois, joskus niin että töksähtää. Ahavan kirja oli sekä kaunokirjallisista että ulkokirjallisista syistä loppukesän kirjallinen tapaus.
5. Lauri Mäkinen: 50/50 (Siltala)
Mäkisen teos on omaperäinen sota- ja rikosromaani, mutta ei sitä kannata lokeroida liian jyrkästi mihinkään lokeroon. Se on yksinkertaisesti hyvä ja taitavasti rakennettu romaani, jossa on aineksia moneksi. 50/50 on Mäkisen toinen kirja.
6. Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (WSOY)
Vuosi herrasmiehenä on kuin käytöksen kultainen kirja. Siinä on monia muitakin tasoja, ja jos on taipuvainen näkemään huvittavia piirteitä niin sopivissa kuin sopimattomissa asioissa, voi hyväntahtoisesti naureskella herrasmiehen kustannuksella.
Kymmenen kärjessä -listalle sijoitan vielä Heidi Köngäksen Sandran (Otava), Anneli Kannon Lahtarit (Gummerus), Joel Haahtelan Miten maailmat alkavat (Otava) ja Marjo Heiskasen Mustat koskettimet (Siltala).
Mellerin lista, kotimaiset tietokirjat 2017
1. Timo Honkela: Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti (Gaudeamus)
Rauhankone on suuruudenhullu idea, mutta juuri siksi maallikollekin kiehtovaa luettavaa. Kirjaa on hehkutettu tähän tapaan: Rauhankone on laaja-alainen ja monitieteellinen, rauhaa rakastava, rohkea ja hyväsydäminen, ennakkoluuloton ja kekseliäs konsepti. Honkela on mainio mies.
2. Matti Klinge: Yliopistoa ja Itämerta (Siltala)
Professori Klingen muistelmasarja on ainutlaatuinen, vertaansa vailla oleva dokumentti viime vuosikymmenten Suomesta. Klinge tietää, mistä narusta pitää vetää, kun lukija uhkaa pitkästyä. Hän sirottelee tekstiin maukkaita yksityiskohtia lukijan piristämiseksi. Onneksi on Klinge!
3. Panu Rajala: Virvatuli – Eino Leinon elämä (WSOY)
Tuottelias Rajala onnistuu jälleen tekemään mainion muotokuvan kohteestaan. Leinon vähemmän tunnetut puoletkin, kuten teosofiset harrastukset ja poliittinen hoipertelu, saavat asiantuntevaa valaistusta. Rajala herättää ristiriitaisia tunteita, mutta kyllä hän kirjalliset elämäkerrat hallitsee.
4. Miika Siironen: Mustan lipun alla – Elias Simojen elämä ja utopia (Atena)
Siironen on kirjoittanut komea henkilökuvan Elias Simojoesta, poliittisesta fanaatikosta ja poikkeusyksilöstä. Tohtori Siirosen loppukaneetti Simojoen elämästä ja utopiasta on ytimekäs: "Meidän osaksemme jää vain ihmetellä, yrittää käsittää – ja oppia."
5. Joonas Tolvanen: Soturimunkin oppipoika (Atena)
Kuopiolainen lääkäri Joonas Tolvanen on kiinalaisten kamppailulajien ekspertti. Hän edustaa kunniakkaasti savolaista perinnettä, vastuu siirtyy lukijalle. Tolvasen kiinalaiset jutut ovat niin ihmeellisiä, että Nätti-Jussi ja paroni Münchausenkin voisivat olla kateellisia.
6. Silja Vuorikuru: Aino Kallas – maailman sydämessä (SKS)
Kallas oli kahden maan kirjailija, Viron ja Suomen, mutta ulkopuoliseksi hän tunsi itsensä molemmissa maissa. Hän oli juureton maailmankansalainen, joka asui viidessä maassa. Ensimmäinen elämäkerta Kallaksesta (1878-1956) on kulttuuriteko.
Kymmenen tietokirjan joukkoon mahtuvat myös Ritva Ylösen Kalle Päätalo -elämäkerta (SKS), Minna Maijalan Kultakauden maanalainen vastarinta (Otava), Martti Backmanin Vakoojat (Gummerus) sekä Risto Volasen Suomen synty ja kuohuva Eurooppa (Otava).
Ostin Konstigin 18-vuotiaalle joululahjaksi. Luulen, että joku muukin lähelläni olisi sen halunnut. Niemen haluan lukea, mutta ensin annan senkin lahjaksi lapsen lapselleni. Liekö juuri hänellä riittävästi kiinnostusta historiaan, biologiaan toki runsain mitoin. Luin Rikinkeltaisen ja nyt se menee joululahjaksi. Käytetty kirja, josta ei huomaa, että se on jo luettu. Hyvä sekin. Ulkomaisia kirjoja et sitten listaa ja niitähän riittää. Luin Kochin Pormestarin ja sekin menee joululahjaksi. Siinäpä mielenkiintoinen teos, joka kuulemma oli annettu myös Vapaavuorelle lahjaksi.
Luettavaa riittää. Odotan saavani Valtaojan viimeisimmän. Saa nähdä toteutuuko tuo toive.
Pahus tuon Klingen olisi voinut antaa Itämerta tutkivalle tyttärelleni, mutta en jaksa lähteä enää ostamaan sitä. Jo siitä syystä olisi ollut hyvä, että tyttäreni sattuu tuntemaan Klingen pojan.
Ilmoita asiaton viesti
→ 1/IL: ”..Konstig..”
Hieman olen hinkunut kirjaa, mutta aika taitaa olla ajanut ohi niin itsestäni kuin seuraavasta jälkipolvesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei varmasti ole aika ajanut ohi. Tuollaista ajattelua olen huomannut joiltakin kirjailijoiltakin, Eivät osaa puheiden mukaan enää asettua nuoren miehen saappaisiin ja kirjoitta niinkuin nuori kirjoittaa.
Mieheni on lukenut erilaisia käytöskirjoja aina ja Joka naisen niksikirjakin on hänen suuri suosikkinsa. Kannattaa toivo, ehkä tuon kirjan vielä saat tai sitten se löytyy lähikirjastosta.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko, ei tässä ole ikärajaa.
Ilmoita asiaton viesti
→ ”2. Rosa Liksom: Everstinna (Like)”
Ostin kotijoukkojen komentajalle tämän. Luettuaan sen arvostukseni koheni huomattavasti. Eikä tullut pelkästään perinteistä kehua: ”Voi hyvä mies!”
Ilmoita asiaton viesti
Kaunokirjallisuudessakin olen keskittynyt englanninkieliseen, mutta vuoden kotimaisten listalla kahden kärki olisi ehdottomasti sama. Molemmat voitaisiin ihan hyvin sijoittaa myös kategoriaan ”Suomen historia”, vaikka Hurmeenkin päähenkilö esiintyy taiteilijanimellä.
Rosa Liksomin Everstinna on tekijänsä tähän asti paras. Hurmeen Niemi on yhtä hyvä kuin Nyljetyt ajatukset.
Ilmoita asiaton viesti
”Westön kirjallisen menestyksen salaisuus piilee tarinassa, hän on tarinankertoja. Sekin kuuluu Westön suosion salaisuuksiin, että hän uskaltaa olla naiivi ja pateettinen. Rikinkeltainen taivas tihkuu seksiä ja menneen maailman nostalgiaa.”
Naiivi ja pateettinen kyllä, mutta on vaikea nähdä, että se tihkuisi seksiä. Ja hyvä niin. Westön heikkouksia ovat liian pitkien ajanjaksojen hahmottaminen ja suurien ihmisryhmien – sivuhenkilöidenkin – elämänvaiheiden kuvailu, jolloin pintapuolisuus ja luettelomaisuus ovat koko ajan vaanimassa. Ehkä helsinkiläiset haluavat seurata, miten henkilöt muuttavat osoitteesta toiseen, mutta minua se ei viehättänyt.
Makuasioita, myönnetään. Jotakin mukaansa tempaavaa kerronassa kaikesta huolimatta oli – koska jaksoin lukea loppuun. Edistystä oli tapahtunut teoksesta ”Leijat Helsingin yllä”, missä nämä piirteet olivat vielä selvemmin esillä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoiset listat, vaikka niissä on monta teosta joita en aio lukea. Tuntuvat kovin vierailta omaan mielilukemistooni verrattuina.
Ilmoita asiaton viesti