Rappion merkkejä, vapauden tuulia
Kun nelosolut tuli vuodenvaihteessa ruokakauppoihin valtavan kohun säestyksellä, toiset näkivät ilmassa rappion merkkejä, toisten mielestä nyt puhaltavat vapauden tuulet.
Suhtautuminen viinaan ja tupakkaan on muuttunut jyrkästi vuosikymmenten saatossa. Viinaksiin suhtaudutaan entistä sallivammin, tupakkaan entistä kielteisemmin. Terveyshaittoja koituu molemmista.
Petri Laukan viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Pieni kansa pyristeli – Sata tarinaa itsenäisestä Suomesta (Into 2017) kerrotaan hupaisia juttuja tupakan ja viinan vaiheista. Jutut edustavat värikkäiden tarinoiden parhaimmistoa.
Koska alkoholi oli kieltolain takia Suomessa kielletty 12 vuotta (1919-1931), viinasta tuli kielletty hedelmä. Viinasta ja sen nauttimisesta tuli myös vapauden vertauskuva.
Tupakkakin oli vapauden symboli vielä muutama vuosikymmen sitten. Kun Kirsti Rautiaisen vetämä Tupla tai kuitti -visailu aloitti tammikuussa 1958 Tes-TV:ssä, tärkeä osa kanavan ilmettä ja rahoitusta olivat savukkeet. Tuplaa tai kuittia sponsoroi tupakkayhtiö Amer.
Suosittu visailuohjelma teki tupakasta tavoittelemisen arvoisen lohduttajan tappion hetkellä. Häviäjä sai lohdutuspalkinnoksi kartongin tupakkaa, oli hän sitten lapsi tai aikuinen.
Boston-savuke tuotiin Laukan mukaan markkinoille tv:n erikoislähetyksessä 1950-luvun lopulla. Suorassa tupakkahenkisessä lähetyksessä esiintyivät mm. laulaja Viola Talvikki ja Boston-orkesteriksi nimetty jazzyhtye. Lavasteina oli valtavia Boston-askeja.
Bristolia mainostettiin voimasavukkeena vahvoille miehille. Moottorisahaa käyttelevä jätkä sytyttää lippalakkinsa alla tupakan palamaan ja mainoksen selostusääni hehkuttaa: ”Tyttö poltti sydämens, mut poika Bristolin.” Tupakka merkitsi vapautta, nainen kahleita.
Heikosti menestyneestä Strong-merkistä ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin mainoselokuvan järjettömältä kuulostava rekkamiesrepliikki: ”Miehet, jotka menevät, tekevät ja näkevät, vetävät ne väkevät.”
Kiinnostava episodi oli Huomaavaiset tupakoitsijat -yhdistyksen perustaminen 1980-luvun lopulla. Silloin käytiin jo viimeistä taistoa tupakan puolesta. Tupakkateollisuus tuki yhdistystä, jonka puheenjohtajaksi värvättiin vanha kommunistijohtaja Aarne Saarinen.
Petri Laukka kirjoittaa, että taisi olla ensimmäinen kerta, kun kapitalistinen suurpääoma tuki kommunistin näkökantoja, jotta tämä puolustaisi länsimaista vapauden symbolia. Saarisen johdolla tupakan puolustajat käyttivät vanhaa työväenretoriikkaa ja vainolaisvertauksia.
Vielä 1992 Huomaavaisten tupakoitsijoiden jäsenlehti kirjoitti: ”Pidetään pää kylmänä, tukeudutaan toinen toisiimme, nauretaan valhepropagandalle ja paljastetaan vainolaisten humpuuki.”
Jäsenlehden mukaan tupakointia vastustavan ihmistyypin vihan kohteeksi ovat vuorollaan joutuneet ”juutalaiset, ryssät, amerikkalaiset, neekerit, homot, synnintekijät, autot, ydinvoima ja nyttemmin tupakoitsijat ja tupakan tehtailijat”.
Noista ajoista on kuljettu pitkä matka. Nyt kunnianhimoiseksi tavoitteeksi on asetettu, että tupakointi loppuisi Suomessa kokonaan vuoteen 2030 mennessä.
Loimaalla 50-luvun loppupuolella poikajengissä kierteli iskulause: ’Jos syö figarolia, polttaa bostonia ja käy Forssassa naisissa, on mainoksen uhri.’
Ilmoita asiaton viesti
Seuraava tai varmaan jo nykyinen ”vapauden vertauskuva” lienee kannabis.
Ilmoita asiaton viesti
Tupakkalakossa olen ollut vuodesta 1979, eipä enää tee mieli.
Ilmoita asiaton viesti
Varhain aamulla marketissa voi nähdä, kun henkilökunta täyttää kassan yhteydessä olevaa synkännäköistä savukekaappia. Hui kuinka paljon tupakkaa kerralla näkyvissä, ja kaikissa askeissa ne shokeeraavat varoituskuvat!
Ilmoita asiaton viesti
Bostonilla ne ensimmäiset sauhut vedettiin joskus 9-vuotiaana nurkan takana Helsingin Töölössä. Siihen aikaan myytiin tupakkaa kenelle vain. Mutta eipä oikein tehnyt mieli sen kokeilun jälkeen enää silloin. Muistan, kun kavereiden kanssa olimme Hesperian puistossa ja tupruttelimme kiiveten johonkin pesäpallotuomarin torniin vai mikä lie ollutkaan.
Mainoksista tulee mielen TV:n ”Miehet, jotka menevät, näkevät ja tekevät – vetävät ne väkevät: NORTH STATE!”
Kyllähän niitä aikoja hiukan kaipaakin, kun pubissa oli vapaa ja rento meininki ja kuka tahansa sai tuprutella mukinsa ääressä missä vain. Ei kaiken pidä muuttua niin steriiliksi ja tylsäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun baaritupakointi kiellettiin, tuli vielä istuttua ahkeraan baareissa. En oikeastaan pannut pahitteeksi, tuopin ääressä sitä kessua kuluu mutta kun pitää mennä ulos, vähemmän. Aamulla olo oli pikasen raikkaampi kuin ei illan aikana vetänyt kahta askia.
Tupakkaa vastustavien viranomaisten, yhdistysten yms. taktiikkana on ”denormalisoida” tupakanpoltto. Pois silmistä ja tupakoitsijat ulos räntäsateeseen näyttämään säälittäviltä. Me keskiäkäiset vuosikymmeniä polttanet olemme menetetty tapaus, kampanjointi kohdistuu nuoriin aivan kuten tupakkayhtiöiläkin.
Muoks, muisto 90-luvun alusta. Kun Tampereen yliopiston alakuppilassa kiellettiin tupakointi, pidimme mielenosoituksen jossa iso porukka kokoontui sinne sauhuttelemaan. Oltiin aika kansalaistottelemattomia. Nyt olisi aika mieletön ajatuskin, että oppilaitoksen avoimessa kuppilassa oisi tuhkikset pöydällä, tai että ”mielenosoittajat” saisivat sympatia tai että kukaan ei pitäisi sitä paheksuttavana.
Ilmoita asiaton viesti
Milloin tupakkamerkit vaihtuivat suomenkielisistä englanninkielisiin? Joko ne Työmiehet ja Saimaat 1960-luvulle tultaessa olivat vaihtuneet Coltiin ja Pall Malliin? Aroma-irtotupakka pitää kai pintansa vieläkin, ja onhan se LM ”suomea”: Lääkärin Määräys.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Työmiestä myyty (siis ilman prostituutiota) vielä 70-luvullakin? Muistan myös, että Hakaniemessä oli Ympyrätalon viereisen rakennuksen katolla iso välkkyvä valomainos, jossa vuorottelivat tekstit ”KLUBI PIRISTÄÄ – KLUBB PIGGAR UPP”.
Ilmoita asiaton viesti
Isäni perintönä minulle on päätynyt kuvanveistäjä Gunnar Finnen suunnittelema ja Rettig-yhtiön nimiin valmistettu lasinen tuhkakuppi, jonka reunuksessa mainitaan myös ”Klubi Klubb”. Tyylikkäänä esineenä se herättää kunnioitusta ja jonkinlaista haikeuttakin: siro, Finnen teoksille tyypillinen figuuri sauhuttelemassa savuketta kauniisti ja häpeilemättä.
http://www.designlasi.com/sites/www.designlasi.com…
Ilmoita asiaton viesti
Tuo sama figuuri, muistaakseni vain istuma-asennossa oli siinä valomainoksessakin. Sauhu nousi siitäkin liikkuvine neonvaloineen. Itse asiassa tuo mainos oli spektaakkelina niin olennainen osa Hakaniemeä, että sen olisi voinut jättää historialliseksi muistoksi, kun Klubiakaan tuskin enää myydään.
Ilmoita asiaton viesti
Rettigin pillilupilla oli neliön muotoinen ja pöllilupilla suorakaiteen näköinen kova pahvinen rasia johon isännät tekivät merkintöjään halonhakkuusta ennen taskukalentereita.
Pillilupia kopauttivat rasiaan ennen suuhun panoa. Pölliin laittoivat jotkut holkin päähän.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran huono näyttö tässä vempaimessa, jolla tuon kommenttisi satuin lukemaan, että piti moneen kertaan katsoa mikä ihmeen ”pillupila” ja mistä sinä puhut …
Ilmoita asiaton viesti
Ilmari Kianto joutui aikoinaan vankilaan vihollisen auttamisesta, kun oli Klubiaskin kanteen raapustanut venäjäksi tekstin ”viereinen saari on autio” (пустой = ”pustoi”). Suomalaiset sotilaat tulkitsivat sen viestiksi viholliselle, että saari on miehittämätön. (Kiannon tarkoitus oli sanoa, että säästävät rakennukset, jos suinkin voivat.)
Ilmoita asiaton viesti
Po. Pilliklubiaski, ei -rasia
Ilmoita asiaton viesti