Saksalainen Kauhavan työväentalolla
Saksalais-suomalainen Roman Schatz koki elämänsä järkytyksen Kauhavan työväentalolla joitakin vuosia sitten. Hän joutui omien sanojensa mukaan rahapulassa juontamaan paikallisen Oktoberfestin.
Kauhavan keikka oli Schatzin juontajauran ehdoton aallonpohja. Kauhavalaiset juhlijat, joiden joukossa saattoi olla muutama lapualainenkin, saapuivat valmiiksi humalassa traktoreillaan ja opettivat juontajan heti kättelyssä talon tavoille huutamalla: Suus kii kun mulle puhut!
Uuden kirjansa perusteella (Roman Schatz: Asevelipuolet – Se pieni ero suomalaisten ja saksalaisten välillä, Gummerus 2017) Schatz on yhä poissa tolaltaan: ”Olen vieläkin helpottunut, että pääsin siitä puukkopitäjästä elävänä pois.”
Kauhavan jälkeen Schatz ei ole suostunut esiintymään oluthuuruisilla Oktoberfesteillä missään muuallakaan. Vähästä säikähti saksalainen.
Schatz kirjoittaa Suomen ja Saksan arkielämän eroista. Pohjustukseksi hän lainaa Seppo Rädyn tunnettua tokaisua: Saksa on paska maa. Räty tokaisi näin pudottuaan Stuttgartin MM-kisojen keihäänheiton loppukilpailusta 1993.
Schatz arvelee, että Räty saattaa olla oikeassa, mutta vähättelee samaan hengenvetoon Rädyn asiantuntemusta. Se ei kuulemma oikeuta näin jyrkkään lausuntoon.
Syynä Rädyn tuiskaukseen saattoi Schatzin mielestä olla kateus. En tiedä, miten tämä Rätyyn liittyy, mutta suomalaisten kateutta Schatz todistaa verotiedoilla, joita julkaistaan vuosittain. Saksassa ei verotietoja julkisteta.
Saksalainen kateus toimii Schatzin mukaan eri tavalla kuin suomalainen: kun saksalainen näkee, että hänen naapurinsa pihalle on ilmestynyt upea, uusi auto, hän yrittää hankkia itselleen samanlaisen tai vielä paremman.
Kun suomalainen näkee, että naapurilla on uusi luksusauto, hän saattaa kännipäissään tarttua pesäpallomailaan ja hajottaa sen ajatuksenaan ”mitä minulla ei ole, ei pidä perkele olla kenelläkään toisellakaan!”
Schatz pönkittää vanhoja kliseitä, mutta on hänellä myös kiinnostavia näkökulmia ja hauskoja juttuja. Hän kirjoittaa tutkimuksesta, jossa vertailtiin, miten yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja suomalaiset suhtautuivat, kun heillä todettiin vakava sairaus.
Yhdysvaltalaisten ensireaktio mahdollisesti tappavaan tautiin oli ”kenet voin haastaa oikeuteen”, saksalaiset alkoivat välittömästi opiskella omaa tautiaan ja ryhtyivät sen asiantuntijoiksi, ja suomalaiset totesivat, että ”kai tämä oli nyt sitten tässä”.
Kiinnostavimmillaan Schatz on, kun hän taustoittaa Suomen ja Saksan sukunimien eroja. Suomen kymmenestä yleisimmästä sukunimestä (Korhonen, Virtanen, Mäkinen, Nieminen, Mäkelä, Hämäläinen, Laine, Heikkinen, Koskinen ja Järvinen) peräti kahdeksan viittaa johonkin paikkaan tai luonnonmuodostelmaan.
Saksassa taas yleisimmät sukunimet kertovat tekemisestä: Müller (mylläri), Schmidt (seppä), Schneider (räätäli), Fischer (kalastaja), Weber (kutoja), Meyer (tilanhoitaja), Wagner (vaunuseppä), Becker (leipuri), Schulz (veronkerääjä) ja Hoffmann (hovimies).
Suomessa ihmiset on nimetty sen mukaan, mistä he tulevat. Saksassa ei kysytä, mistä joku on kotoisin vaan mitä hän tekee työkseen. Suomessa olet, mistä tulet, Saksassa olet, mitä teet.
Schatz on asunut 30 vuotta Suomessa ja on nykyään sekä Suomen että Saksan kansalainen. Hänellä on hyvä pohja kirjoittaa molemmista maista.
Schatz pelkistää: Suomi on toteutumattomien katastrofien, Saksa toteutuneiden katastrofien maa. Ei siis ihme, että Roman Schatz Kauhavan katastrofista huolimatta asuu Suomessa eikä Saksassa.
Saksalainen voi menestyä Suomessa, mutta ei Saksassa ”suomalainen, jonka kasvot ovat lempeät ja hienot ja usein jalomuotoiset tuoden aina mieleen alistuneen eläimen, joka on vanhastaan tottunut hiljaa sietämään karkeutta ja epäoikeudenmukaisuutta, sen sijaan, että näyttäisi yksilöltä, joka sekä kykenee että uskaltaa puolustaa itseään”
Ilmoita asiaton viesti
Laitoin saman ”väärennöksen” facebookkiin seurauksella, että muutama kansannainen on siitä tykännyt ja erityisen ilahtuneena muuan Roomassa kansainvälisen järjestön palveluksessa työskentelevä suomalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Ikätoverini Roman Schatz osaa silittää sopivasti myötäkarvaan ja toisaalta nipistää ilkeästi, joten häneen on mahdotonta suhtautua välinpitämättömästi. Schatz on verbaalilahjakkuutena poikkeuksellinen, eikä pidä kynttiläänsä vakan alla.
En periaatteessa tykkää ”suomalaiset sitä, saksalaiset tätä” -lokeroinnista, koska yleistys ei kerro mitään siitä, millainen tyyppi kävelee vastaan Stuttgartin tai Seinäjoen keskustassa. Mutta… tätä nykyä Baijerissa asuva sukulaiseni sanoo saksalaisten sekä nauttivan säännöistä että hanakasti valvovan ohjeiden yleistä noudattamista. Rullaportaiden ”rechts stehen, links gehen” on tästä hyvä esimerkki!
Minussa saksalaisuuden mainitseminen ja saksan kielen kuuleminen herättävät aina tietynlaisen sotilaallisuuden, joka lähes pakottaa minut ottamaan asennon ja kohentamaan ryhtiä. Se saattaa välillisesti johtua isäni SS-historiasta, vaikka vanhemmistani se varsinainen Ordnung-persoona olikin äitini.
Tässä loistavaa, suorastaan totaalista saksalaisuutta: Karl Richter soittaa Bachia Ottobeurenissa. Achtung – hören sie mal!
https://www.youtube.com/watch?v=VUARwmLBk8o
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on mielenkiintoista. Jos saksalainen poliitikko, taiteilija, toimittaja tai muu julkisuuden henkilö julistaisi olevansa ylpeä siitä, että on saksalainen, hän saisi Schatzin mukaan välittömästi oikeistolaisen maineen ja aiheuttaisi jonkinasteisen skandaalin; vähintään hän joutuisi pitkään ja laveasti selittämään, mitä hän sillä tarkoittaa. Ja todennäköisesti senkin jälkeen asiallinen keskustelu olisi mahdotonta.
Ilmoita asiaton viesti
Berchtesgardenissa luki köysiradan vaunussa, jotta ulos hyppääminen kesken matkan on ankarasti kiellettyä. Leirintäalueen ilmoitustalulla puolestaan luki: ”Lomailun JOHTO teidotta…”
Ilmoita asiaton viesti
”Jos Saksassa tahtoo sanoa jotakin julkisesti, herää yleisössä heti epäluulo eri suuntiin: lähinnä se, onko tällä henkilöllä yleensä oikeutta ottaa osaa keskusteluun, onko hän ’pätevä’, sen jälkeen, eivätkö mahdollisesti hänen selityksensä sisällä ristiriitoja ja mahdottomuuksia, ja vihdoin eikö mahdollisesti joku toinen ennen häntä ole sanonut samaa.”
(E. Friedell, Uuden ajan kulttuurihistoria I, s. 64)
Ilmoita asiaton viesti
Sitähän on ihmetelty, jotta miksi juuri Suomessa Friedell on niin suosittu.
Ilmoita asiaton viesti
→ 6/PR:”.. miksi juuri Suomessa Friedell on niin suosittu..”
En tiedä, mutta arvaisin suomalaisia kiinnostavan EF:ssä, että hän oli boheemi eli rentustelija, kieroon kasvanut luonne eli inhokki, haki kaikesta ja kaikista huonoja puolia sekä keljuili kaikille. Sitten vielä – kirjan suomennos on sitä luokkaa, että sitä lukiessa tuntee itsensä ’Setäläksi’.
Ilmoita asiaton viesti
Friedell kuoli ennen talvisotaa, silti tuntuu kuin hän kirjoittaisi tämän päivän Suomesta.
Em. kommenttini 1. kopioin Timo Vihavaisen blogista korvaten venäläisen suomalaisella.
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2018/01/ihmemaa…
Ilmoita asiaton viesti
Friedellin kuolema Wienissä oli dramaattinen sen jälkeen kun Hitlerin joukot miehittivät Itävallan. Kun natsit tunkeutuivat Friedellin asunnolle maaliskuussa 1938, hän surmasi itsensä heittäytymällä kadulle kotitalonsa kolmannesta kerroksesta.
Ilmoita asiaton viesti
→ 9/JM: ”Friedellin kuolema Wienissä oli dramaattinen..”
Itsepäisenä juutalaisena hän tiesi tai ainakin saattoi arvata, mitä oli tulossa. Häntä oli varoitettu ja kehotettu hakeutumaan vaikka Sveitsiin, mutta liekö sairaanloisena hakenut jonkinlaista marttyyriyttä – en tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Jokin aiheessa tuntui jääneen sanomatta, ja nyt tiedän mikä.
Kuka suomalaispoliitikoista on vaivattomimmin ajateltavissa saksalaiseksi? Mielestäni Harri Holkeri (1937-2011): ryhdikäs, yleensä vakava, aina tiptop. Se joka vilkaisi Bach-linkkiä, huomasi ehkä samat piirteet urkutaiteilija Karl Richterissä, jonka nimen kirjaimetkin sattumoisin ovat suuressa määrin samoja kuin hänen suomalaisen ”kaksoisolentonsa” Holkerin.
Otsan rypyt, hiusraja, suora nenä ja erityisesti korvalehden muoto – ohhoh, aika velikultia, ehkä jopa asevelipuolia!
https://i.pinimg.com/736x/c3/ee/75/c3ee75a18874728…
https://svenska.yle.fi/arkivet/kuvat/2011/id69829-…
Ilmoita asiaton viesti
Voisin kuvitella myös Ilkka Suomisen (Holkerin seuraaja kokoomuksen johdossa) saksalaiseksi. Hänhän opiskelikin aikoinaan Saksassa nahkainsinööriksi. Suomisen ensimmäinen vaimo oli saksalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä suomalaiset haluavat olla?, kysyi tässä aivan äskettäin Roman Schatz Ilta-Sanomien kolumnissaan. Riittääkö suomalaisille että eivät ole venäläisiä, hän jatkoi.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen aistithan ovat kirkkaimmillaan silloin kun hän astuu ensimmäisen kerran uuteen paikkaa / kaupunkiin / maahan…. Tuona hetkenä näkee ja kokee paikan hengen ja ymmärtää eron siihen mistä on tullut. Roman Schatz näkee ja aistii ja on jalostanut sitä omalla verbaalisuudellaan ja uteliaisuudellaan. Saattaa mukana olla lainattuakin, kuten asiaan kuuluu.
Kyllä saksalaiset ovat ”saksalaisia”. Muutamat ystäväni tuosta maasta ainakin ovat – hyvässä ja pahassa. Rahan kanssa he ovat aina tarkkana. Kun suomalainen parin kaljan jälkeen lyö setelin tiskiin ja kourii kolikot taskuun, saksalainen laskee joka pennin. Oletteko nähneet raha-asioissa suurpiirteistä sakemannia? Hyvin usein puhutaan hinnoista ja vertaillaan.
Olin joskus töissä, jossa oli sakujen sauna. Pukuhuoneessa oli tarkat ohjeet kuinka saunotaan. Saunassa oltiin tietyt minuutit ja sitten vilvoiteltiin tarkalleen tietty aika – ainakin ohjeiden mukaan. Sopiiko suomalaiselle?
Ystävät vievät aina Hampurissa uimahalliin, jossa kuljeskellaan alasti. On siellä ”suomalainen” saunakin. Siinä on kuin takka, joka ääreen tulee aika-ajoin saunottaja ja hulmuttaa pyyhkeellä lämpöä lauteille. Suomalainen !?
Paras on tietenkin se lauhkealöylyinen hämärä sauna, jonka lauteilla loikoilee ah niin suloisia saksalaishenkilöitä. Tarkemmin en tohdi kuvailla tänä sukupuolineutraalina aikana.
Kun tulee suuremmasta maasta populaatioltaan pienee maahan kuten Saksasta Suomeen, on helpompi nousta kukkulalle osoittelemaan. Mitähän tuo ulkomaalainen meistä ajattelee? Voisiko suomalainen tehdä saman Saksassa?
Ilmoita asiaton viesti
”… on helpompi nousta kukkulalle osoittelemaan. Mitähän tuo ulkomaalainen meistä ajattelee? Voisiko suomalainen tehdä saman Saksassa?”
– Kun nousin puhujakorokkeelle Nurnbergin mahtavalla natsiterassilla, oli siinä ja siinä etten ryhtynyt ”osoittelemaan” yläviistoon oikealla kädelläni kämmen alaspäin! Se on nyky-Saksassa sakon paikka jos moisesta viittoilusta kärähtää, ja pidin raajani kurissa.
Hetken kuluttua näin toisenkin matkailijan seisoskelevan ”Aatuna” Aatun paikalla, mutta eipä ryhtynyt hänkään leikkimään valtakunnankansleria.
https://www.blitztours.fi/files/blitztours.kotisiv…
Kuvan rakennelma on ehtinyt jonkin verran rapistua, mutta sitä myös saneerataan koko ajan historiallisena muistomerkkinä. Alueelle oli ainakin viime vuonna vapaa pääsy, ja tavallisena arkiaamuna paikka oli hyvin hiljainen. Oman retkeni inspiraatio oli peräisin Heikki Aittokosken kirjasta ”Kuolemantanssi”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta saksalaisesta saunakulttuurista; olen saunonut Tsekeissä, Läntisessä Puolassa, Wrocslaw, ent Breslau, samantyyppinen holhoava saunakulttuuri vallitsee ja osin jopa Eestissäkin, tosin lievemmin.
Kun nuo on kokenut, ah mikä nautinto mennä omaan pihasaunaan kylpemään; ainut sääntä (vaimoni), saunan rappusilta ei pissitä.
Ilmoita asiaton viesti