Nuorena kuollut klassikko
Nuorena kuolleella Henry Parlandilla (1908-1930) on kirjallisissa piireissä kulttikirjailijan maine. Suuren yleisön keskuudessa häntä tuskin tunnetaan. Vanhoja kirjoja kannattaa kuitenkin lukea ja tässä tapauksessa myös kirjailijan ristiriitainen persoona ja traaginen kohtalo herättävät mielenkiintoa.
Itselläni on ollut pitkään mielessä, että pitäisi tutustua sekä Parlandin henkilöön että hänen tuotantoonsa, mutta aina se on jäänyt, kun pitää hullun lailla lukea uutuuksia, vaikka tiedän hyvin, että tämän päivän ”mestariteokset” ovat usein vain huomispäivän alaviitteitä kirjallisuuden historiassa.
Parland-suunnitelma toteutui ainakin osittain, kun eräs ystäväni löi minulle käteen Henryn ainoan romaanin (Henry Parland: Rikki, Tamara Press 1996). Romaani oli aiemmin julkaistu postuumisti kolmeen otteeseen, mutta suomeksi se ilmestyi vasta 1996. Parland kirjoitti tuotantonsa ruotsiksi. Tuotanto käsittää erityisesti runoja ja esseitä.
Parlandin romaanin julkaiseminen suomeksi oli kulttuuriteko, mistä hatunnoston ansaitsee pienkustantamo ( http://tamarapress.fi/ ) jota pyörittää kriitikko Anssi Sinnemäki. Suuria kustantamoja ei Parlandin kirja kiinnostanut.
Mikään kultakaivos Rikki ei ole kustantajalle ollut. Sinnemäki paljasti karuja myyntilukuja kirjassaan Vastakirja (Paasilinna). Luvut kuvaavat hyvin pienkustantajan arkea suurten puristuksessa.
Romaania meni kaupaksi parina ensimmäisenä vuonna noin 500 kappaletta, ”sen jälkeen sitä on mennyt muutama kappale aina silloin, kun Henry on jotenkin muuten ollut esillä, varsinkin televisiossa”.
Tällä vuosituhannella kirjaa myytiin Sinnemäen tarkkojen laskelmien mukaan vuoden 2007 puoleenväliin mennessä 11 kappaletta eli noin 2 kpl/vuosi, mutta syksystä 2007 kesään 2008 eli Henryn juhlavuonna (100 vuotta syntymästä) Rikki oli taas varsinainen hitti: sitä meni peräti 13 kappaletta.
Henry Parland oli harvinainen kosmopoliitti. Hän syntyi Viipurissa, vietti lapsuutensa Kiovassa, Pietarissa ja Karjalankannaksella. Perhe muutti 1920-luvun alussa Suomeen, ensin Kiloon, sitten Kauniaisiin.
Ruotsia Henry alkoi käyttää vasta 14-vuotiaana. Kotikielet olivat saksa ja venäjä. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Henry ryhtyi opiskelemaan lakia, mutta vaihtoi pian tiedekuntaa, kuten Sinnemäki kirjoittaa, ja ryhtyi opiskelemaan elämää: ”Aineyhdistelmänään viina, tango ja naiset hän alkoi pörrätä päätoimisesti Helsingin huvielämän pyörteissä ja vekselikierteessä.”
Keväällä 1929 Henry lähetettiin pakoon vauhdikasta boheemielämää Liettuan silloiseen pääkaupunkiin Kaunasiin, missä hänen enonsa Vasilius Sesemann toimi filosofian professorina. Henry sai osapäivätyön Ruotsin konsulaatista.
Kesken kiihkeän luomiskauden Henry kuoli yllättäen vain 22-vuotiaana tulirokkoon Kaunasissa, minne hänet haudattiin.
Rikki on harvinainen klassikko 1920-luvun Helsingistä. Sitä pidetään usein Mika Waltarin Suuren Illusionin rinnakkaisteoksena. Se on kuvaus rakkaudesta, mustasukkaisuudesta ja kuolemasta. Kun Waltari hurmioitui milloin mistäkin, Parland kaihtoi sentimentaalisuutta, mutta ei syviä tunteita, kuten suomentaja Hannu Nieminen kirjoittaa romaanin jälkisanoissa. Parland etäännyttää tunnelmointia usein ironialla.
Kaupunkielämän kuvaukset tekevät Parlandista edelläkävijän suomalaisessa kirjallisuudessa. Oheisesta linkistä voi lukea yhden arvion kirjasta:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003585944.html
Nimi on tuttu, vaikka en tuota kirjaa ole lukenut. Waltaria olen viime aikoina tutkinut. Hänen ihailijansa olen aina ollut, mutta Turms kuolematon tuntuu pitkästyttävälle. Onhan siinä hyviä kohtia, mutta mutta ….
On hyvä, että vanhat mestarit nousevat esille. Niissä on jotain ikiaikaista, kuolematonta.
Ilmoita asiaton viesti