Jörn Donner taas isänsä jalanjäljillä
Jörn Donner täyttää maanantaina (5.2.2018) 85 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi julkaistaan hänen uusi romaaninsa (Jörn Donner: Vesi on verta sakeampaa, Otava 2018). Siinä Donner kulkee jälleen isänsä jalanjäljillä, nyt Karjalankannaksella sisällissodan sekavissa jälkiselvittelyissä. Jörnin isä Kai Donner toimi 1918-1919 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan komendanttina Karjalankannaksella.
Samaa aikaa käsitteli myös Jörn Donnerin idean pohjalta vuonna 2007 valmistunut elokuva Raja 1918, jonka päähenkilön esikuva oli rajamaan komendantti Kai Donner. Elokuvan ohjasi Lauri Törhönen ja tuotti Jörn Donner. Isänsä kuollessa 1935 Jörn oli kaksivuotias.
Vesi on verta sakeampaa -romaani on rakkaustarina, kolmiodraama, jonka päähenkilöt ovat venäjänjuutalainen Alexander, suomalainen Anna ja rajamaan komendantti Karl.
Kun Alexander pakenee Pietarista Rajajoen yli uimalla Suomen puolelle jääneeseen huvilaansa, häntä vastassa on nuori nainen (Anna) ase kädessä. Heidän välilleen syntyy nopeasti rakkaussuhde, jonka taustalla komendantti Karl pelaa omia pelejään. Ristiriitainen Karl on kirjan mielenkiintoisin henkilö.
Sekä todelliset että kuvitteelliset rajat kiehtovat Donneria. Karjalankannas, rajamaa, oli erityistä seutua sisällissodan jälkeen. Rajan molemmin puolin vähemmistöillä oli hankala asema, voittajat sanelivat elämän ehdot eikä hävinneiden osa ollut häävi.
Rakkaustarinan varjossa Donner kuvaa vaarallista aikaa, jota leimasivat väkivalta, pelko ja viha. Toiset tapettiin, toiset jäivät henkiin, kaikki olivat peloissaan ja rakkaudet epätoivoisia.
Donner ei ehkä ole enää parhaimmillaan intohimoisten rakkaussuhteiden kuvaajana. Annan ja Alexanderin rakkaustarinan kuvaus vaikuttaa paikoin väkinäiseltä, mutta kun kuulin, että Donner kaavailee tämänkin kirjan pohjalta elokuvaa, ymmärsin yskän. Elokuva tarvitsee rakkautta.
Huomiota kirjassa herättävät pitkät suorat lainaukset, jotka tekevät kirjasta sekavan. Donner lainaa mm. Tito Collianderin kirjaa Aarnikotka, poliitikko ja toimittaja K. N. Rantakarin päiväkirjoja Viipurista, mistä ovat myös lainaukset toimittaja Gunnar Mörnin päiväkirjasta.
Isäänsä Jörn Donner on etsinyt paitsi romaaneissaan myös muissa kirjoissaan. Hän kirjoitti taannoin erinomaisen raporttikirjan Isän jalanjäljillä, jonka lähtökohtana olivat Kai Donnerin tutkimusmatkat Siperiaan.
Kun Jörn Donner täyttää 85 vuotta, on jälleen luonteva kohta arvioida hänen pitkää uraansa. Hän on ollut elokuvaohjaaja ja elokuvabyrokraatti, näyttelijä ja kirjailija, poliitikko monessa puolueessa sekä diplomaatti ja paljon muuta. Jörn Donnerin suurin rooli on kuitenkin Jörn Donner.
Mutta ei kai Donner itseään tarkoita, kun hän kirjoittaa uudessa romaanissaan: ”Alexanderista ei tullut koskaan todella menestyksekästä millään alalla, kirjallisuuden, elokuvien, teatterin tai journalismin parissa, hän ei tuntunut kunnolla tietävän mikä oli hänen työnsä ydin. Eloonjääminen oli tärkeintä.”
Ja toisaalla: ”Katkelmat hänen elämäntarinastaan ovat kiinnostavampia kuin hänen kirjoittamansa kirjat.”
Minun silmissäni Donner on ennen kaikkea tuottelias ja kiinnostava kirjailija. Hänen tuotantonsa parhaita, parempia kuin romaanit, ovat raporttikirjat, joiden huippua edustavat raportit Tonavalta ja Berliinistä. Uudessa romaanissakin on raporttikirjan aineksia erityisesti vuoden 1918 Viipurista.
Jörn Donner on harvinainen ilmiö. Harva 85-vuotias voi sanoa niin kuin Donner, että muiden kiireiden vuoksi hän aikoo pitää seuraavaksi sapattivuoden romaanikirjailijan töistä.
Jörn on harvinainen ilmiö, myös isänä…pisteet laskivat roimasti (lue Hesarin kuukausiliite, 3.2.2018). Nolo ”päätös” uralle. Joko mies on todella dorka tai sitten vanhuus teki tepposet.
Ilmoita asiaton viesti
Jörn on aina tehnyt, mitä on halunnut, muut ovat tehneet mitä osaavat.
”Jörn Donnerilla on kuusi lasta, joista vain kahdelle nuorimmalle hän on ollut isä.
Kahteen ensimmäiseen hän katkaisi yhteyden lasten äidin takia, ja kahta seuraavaa hän ei halunnut tavata, koska nämä olivat vahinkoja, Donner sanoo.”
https://www.hs.fi/paivanlehti/03022018/art-2000005…
Ilmoita asiaton viesti
Kun Jörn Donner täytti 80, teki Saska Saarikoski hänestä jutun Hesariin. Kirjoittaja luetteli kohteensa pitkän ja komean cv:n ja totesi, että noilla näytöillä ja tuossa iässä Donner on – vapaa.
Meidän ”pisteillämme” Jörkka ei toden totta tee yhtään mitään. Se miksi hänen suhteensa omiin lapsiin on ollut niin kehno, selittyy pitkälti nuoren Rafael Donnerin sanoilla isästään:
”Jörn on olosuhteiden vanki. Hänen isänsä kuoli, kun Jörn oli kaksi. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt, mikä isän rooli on —.”
Ilmoita asiaton viesti
Donnerista on venhemmiten tullut fiksumpi: http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201802042200…
Ilmoita asiaton viesti
Onko Donner kirjoittanut tuon kirjansa suomeksi vai onko se käännetty?
Ilmoita asiaton viesti
Käsittääkseni Donner on kirjoittanut kaikki kirjansa ruotsiksi. Tämän on käsikirjoituksesta suomentanut Kari Koski.
Ilmoita asiaton viesti
Jörn Donner on siis syntynyt Runebergin päivänä kuten rakas pikkuveljenikin (rauha hänen muistolleen).
Ilmoita asiaton viesti
Kunpa Donner olisi kiinnostunut lapsistaan yhtä lailla kuin isästään. Jos toteaa ettei omiin lapsiin tarvitse pitää yhteyttä koska ovat ”vahinkoja”.
Meni maku koko ukosta. Ylimielinen epähumaani äijä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Donner on aina ollut ”vähä”.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus 70 -luvulla tuli TV:stä Ruotsin TV:n tuottama paneelikeskustelu, jossa pöydän ympärillä oli mm. pääministeri Olof Palme ja silloin Ruotsissa työskennellyt Jörn Donner.
En muista mistä asiasta oli kysymys, mutta spektaakkeli Donnerista nojaamassa veltosti taaksepäin tuolissaan jalat kenkineen nostettuina pöydän kulmalle ja syvään savukettaan imien silmät puoliummessa Palmelle mumisten: ”Men hör du Olof …”, on kuitenkin syöpynyt muistikuvaani lähtemättömästi.
Ilmoita asiaton viesti
Donner toimii kuin entinen pappi joka sanoi, että ”älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä opetan”. Nuori pappi tekee niinkuin opettaa.
Yhden totuuden jälkeinen aika syntyy kipuillen. Veri on vettä sakeampaa.
Ilmoita asiaton viesti