Krimiturkkisen karhun kainalossa
Taiteen akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelä on apealla mielellä. Hänen mielestään Venäjää ja venäläisiä kohdellaan Suomessa kaltoin: vanhat sanonnat ”Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais” ja ”Silmien välliin ryssää” valtaavat alaa ja suuri osa suomalaisista tietää varmuudella, että kaikki venäläiset ovat pahoja.
Apeutensa Mäkelä on purkanut uuteen kirjaansa (Hannu Mäkelä: Krimiturkkinen karhu – Venäjää kotikäyttöön, Kirjapaja 2018). Se on hämmentävä sekoitus tavallisten venäläisten tarinoita, Suomen ja Venäjän historiaa sekä politiikkaa.
Mäkelä tuntee venäläiset. Hän on vuosikymmenten aikana kiertänyt maata ristiin rastiin, hän hallitsee venäjän kielen ja hänen viime elokuussa yllättäen 54-vuotiaana kuollut vaimonsa oli venäläinen. Mäkelä korostaa usein, että ihmisiä ovat venäläisetkin.
Yleisönosastoissa on Mäkelän mukaan Venäjästä teilaavia tekstejä enemmän kuin luulisi ja myös median ”kaikki uutisointi on lähinnä negatiivista”. ”Ryssä ei osaa muuta kuin kaalisoppaa valmistaa, on ilmeisesti luvallinen sanonta”, Mäkelä tuhahtaa.
Akateemikko on havainnut, että idän trollin leiman saa helposti otsaansa, jos uskaltautuu ymmärtämään Venäjää julkisesti. Mäkelä on kuitenkin laskenut, että muutaman Venäjän aidon trollin ja itää ymmärtävän tavallisen kirjoittajan vastapainoksi Yhdysvaltain kiihkeitä trolleja on Suomessa arviolta miljoona. Kirjailijoilla on omat laskuoppinsa.
Suomalaisten nuivan suhtautumisen vastapainoksi venäläiset tuntevat Mäkelän mukaan Suomea kohtaan yhä käsittämättömän suuria tunteita, joista hellyyskään ei ole kaukana. Kun Mäkelä kohtaa venäläisten helliä tunteita, hän tuntee itsensä noloksi eikä koe ansaitsevansa sellaista suopeutta.
Toisaalla Mäkelä muistelee, miten alentuvasti venäläiset aikoinaan suhtautuivat tshuhniin, meihin suomalaisiin. Hän siteeraa Jakov Ozeretskovskia, joka kuvasi millaisena tshuhnia pidettiin: ”Tällä yleisellä ja epämääräisellä nimityksellä tarkoitetaan likaisia, rääsyisiä, savupirteissä piileskeleviä puoli-ihmisiä, joiden ainoa elämäntehtävä oli voin kirnuaminen.”
Dostojevskin eräästä kirjasta taas (Keskenkasvuinen) löytyy epäystävällinen, kippuranenäinen tshuhnalainen keittäjätär, jolla oli noita-akan luonne. Nykyisin jopa Venäjän ulkoministeriö kehottaa Suomeen matkaavia turisteja välttämään tshuhna-sanan käyttöä.
Äidin krimiturkki alkoi kummitella Hannu Mäkelän mielessä, kun kiista Krimin niemimaasta oli kuumimmillaan Venäjän ja Ukrainan välillä. Kirjailija sai samalla näppärästi nimen uudelle kirjalleen. Historian valossa Mäkelä ymmärtää myös Venäjän toimia Krimillä.
Krimiturkkisen karhun kyljessä Mäkelä kulkee pää pystyssä valtavirtaa vastaan. Usein hän maalaa suurella pensselillä ja yleistää monia asioita turhankin reippaasti. Hän väittää, että naapureistamme eivät ruotsalaiset (saati virolaiset) ole koskaan meistä suomalaisista suuria perustaneet: ”Ruotsin vallan alla ei rahvaalla ollut oikeuksia. Olimme alamainen osa naapuria.”
Venäläisten historiallista suopeutta Mäkelä todistaa sillä, että Venäjän alaisuudessa saimme paitsi autonomian, myös eduskunnan, rahan, suomen kielen, sotaväen ja lopulta 1917 vallankumouksen myötä vapauden ja itsenäisen maan.
Krimiturkkinen karhu herättää kysymyksiä ja vastaväitteitä. Se lienee myös kirjailijan tarkoitus. Mäkelä on näet sitä mieltä, että kirjailijan tehtävä ei ole antaa vastauksia, vaan kuvata ja herättää kysymyksiä. Kaikkitietäviä vastauksia antavat poliitikot, poppamiehet, povarit ja helppoheikit.
Aina voi oppia uutta itäisestä naapurista. Olen tässä asiassa samaan mieltä kirjailijan kanssa: ”Mäkelä korostaa usein, että ihmisiä ovat venäläisetkin.” Ystäviä löytyy naapurista. Ystävyys alkoi 1997 ja jatkuu. En silti siedä ajatusta, että Venäjää hallitsevilla on tarvetta laajentaa alaansa ja hankkia entisen suurvalta-ajan rajoja takaisin. En siedä sitä, että Suomen osalta näyttää sille, että sitä tehdään harkiten pitkä ajan kuluessa ostamalla täältä strategisia alueita eri puolilta maata. Minusta naapurissa on suorastaan erittäin vaarallisia voimia. Sitä eivät edusta niinkään tavalliset venäläiset, jotkut heistä kyllä toteavat, että sitten kun Suomi taas on osa Venäjää.. He siis tietävät jotain enemmän kuin me. Heitä viedään siellä kuin pässiä sarvista, valheiden säestyksellä ja joukossa on muutama petturi suomalainenkin antamassa säestykselle omat sävynsä.
Ilmoita asiaton viesti
Virolaiset ovat alkaneet luoda uutta ja omaa, suomalaiset toistavat moneen kertaan sanottua yhä uudestaan ja uudestaan sanomasta päästyäänkin.
Toistamiseen perustuu pappien taikuus politiikassa, siksi suomalaiset ovat tyhmentyneet.
Ilmoita asiaton viesti
En kyllä usko että valtaosa suomalaisista pitäisi venäläisiä perinjuurin pahoina, arvelisin, ainakin toivoisin että useimmat ajattelevat kuten minä että ihan kelpo kansaa ovat mutta tavattoman huono herraonni heillä ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Minun kohdaltani Matti on venäläisten suhteen niin, että minulla oli lukuisia venäläisiä kauppiaskavereita, hyviä ystäviä. Lähin ystäväni on paikalisen autokorjaamon asentaja Anatoli Petroskoista. Anatoli oli korjaamolla työllistettynä puoli vuotta ja sitten sanoin korjaamon omistajalle; Anatoli on sinulle aarre, siksi pätevä ja miellyttävä asiakaspalvelija, älä päästä pois.
Niin sitten kävi, että Anatoli on vakinaisessa työsuhteessa ja omistaja alaiseensa tyytyväinen.
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mieleen, että meidän tulisi erottaa venäläiset ihmiset ja toisaalta venäläinen valtapolitiikka toisistaan. Kun puhutaan tavallisista venäläisistä ihmisistä, niin suurimman osan heistä kanssa suomalaiset tulevat hyvin toimeen. Toki meillä on erilainen kulttuuritausta. Toisaalta aika monella suomalaisella on myös venäläistä verta suonissaan.
Harva suomalainen on varmaankaan kokenut, että venäläiset ihmisinä loisivat jonkinlaista uhkaa Suomelle. Mutta sitten on meidän yhteinen historia, jossa poliittiset hallinnot ovat olleet useasti törmäyskurssilla. Näissä tilanteissa Suomi pienenä valtiona suuren Venäjän kanssa on ollut perinteisesti altavastaajana, kun Venäjä on ajanut kansallisia poliittisia intressejään. Venäläiseen valtapolitiikkaan ei tunnu kuuluvan pienemmän osapuolen näkökulmien ottaminen huomioon ,paitsi jos siitä on sille jotakin hyötyä.
Länsimainen demokraattinen ajatusmalli on venäläiselle poliittiselle ajattelulle vieras.
Jos vertaa venäläisen kansan reaktiota Venäjän käymiin sotiin ja toisaalta esimerkiksi USA:n tai eurooppalaisten kansalaisten reaktioita vaikkapa Vietnamin sotaan, niin siinä on suuri ero. Onko kukaan nähnyt Moskovassa mittavia sodanvastaisia mielenosoituksia ? Oliko Moskovassa kymmenien tuhansien mielenosoittajien rauhanmarsseja Tshetshenian sotaa vastaan ? Tai osoitettiinko Neuvostoliitossa mieltä Unkarin kansannousun kukistamista tai Prahan miehitystä vastaan ?
Ilmoita asiaton viesti
Mäkelän kirjan pääpaino onkin tavallisissa ihmisissä. Mäkelä: ”Ihmiset ovat kaltaisiamme kaikkialla maailmassa, myös Venäjällä.”
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisikö Jorma Melleri meidän suomalaisten ymmärtää noita ”kaltaisiamme” tavallisia venäläisiä, joista suurin osa kaipailee Stalinin kaltaista johtajaa?!?
Aivan järkyttävä asenne, kun muistetaan Stalinin veriset kädet omaa kansaansa tapattaessaan. Täysin syyttömiä ihmisiä. Eiköhän itänaapurissa elävien vanhempien henkilöiden suvusta löydy vaikka kuinka paljon noiden vainojen hyvinkin läheisiä uhreja?
Olen ymmärtänyt, että juuri vanhempi väki haikailee Stalinin perään!?
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kommentin alku varsinkin osui aivan nappiin. Kansa ja hallinto ovat aivan eri asia.
Jotkut muistanevat tälläkin foorumilla kirjoitelleen fanaattisen Venäjää ja venäläisiä vihaavan kirjoittelijan. Paljon juuri tuosta kansa ja hallinto kysymyksestä väittelimme eräällä toisella foorumilla; ei tullut järkevää keskustelua.
Varsin vähän olen Venäjällä vieraillut ja rajantakaisiin venäläisiin tutustunut mutta sitten kyllä eestin venäläisiin sitäkin enemmän. Ei ole sen huonompia kokemuksia kuin eestiläisistäkään ja sama toisinpäin.
Mielestäni suhtautuminen kansaan on kanssakäymistä; edes ns kommunistitkaan eivät ole minulle ”punainen vaate”. Ensisijaisesti vuorovaikutus alkaa ihmisestä ja ihmisistä.
Aikanaan kiertelin moottoripyörällä ns vanhoja kommunistimaita; Puola, Tsekkoslovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, Jugoslavia, kaikkialla viihdyin. Ainoa maa, jossa en viihtynyt, oli Itä-Saksa ja sekään ei johtunut kansasta vaan järjestelmästä, se tuntui ahdistavalta. Runsaat parikymmentä vuotta noita maita vuosittain kiertelin ja niissä viihdyin ja nimenomaan kansan parissa.
Se oli hienoa aikaa; voisin kysyä, olisiko nyky Euroopassa enää mahdollista iltasella mennä taloon ja kysyä yösijaa, silloin se oli varsin luonnollista.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa Itä-Saksasta. Nuoretkin olivat kovan näköisiä siellä. Hymyä oli turha odottaa. Onneksi systeemi purkautui.
Ilmoita asiaton viesti
NL:ssä mielenosoittajat suljettiin mielisairaina työleireihin,
Suomessa kirjoittelevat anonyymit blogikommentteja.
Pelko kantaa sukupolvelta toiselle. Sata vuotta kansa rypee omassa veressään pappien johdolla. Ennen Venäjällä herra armahtaa kuin Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Dostojevskin tuotannosta löytyy muualtakin rivien välistä tai suoraan sanottuna sieltä täältä luonnehdintoja, joissa suomalaisia pidetään hiukan ”epämääräisinä”. Esimerkiksi Rikos ja Rangaistus -teoksessa mainitaan eräässä kohdassa Pietarin Heinätorin liepeillä norkoilevista suomalaisista prosituoiduista ja humalaisista.
Ilmoita asiaton viesti
Olen käynyt Tukholman Hötorgetilla. Sielläkin sanotaan pyörivän suomalaista hämäräporukkaa. Erikoinen sattuma, sama nimi Pietarissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja Pushkin: suomalainen kalastaja, luonnon surullinen poikapuoli.
Ilmoita asiaton viesti
Venäläinen kalastaja se vasta hauska on. Saimme Pietarista lahjan vuosia tai yli vuosikymmen sitten. Venäläinen tapa kalastaa elokuvan CD:nä. Siinä on Ville Haapasalo melkoisen ummikkona venäläisten kanssa. Ovat ne aika veijareita. Osaavat tehdä pilkkaa itsestäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän epäonni on sen despoottien hallinto ja kansa, joka siitä on aina kärsinyt eikä paremmasta tiedä. Maan ainut kapina tsaarinvaltaa ja aatelisia roistoja vastaan sekin päättyi ojasta allikkoon. Valtaan tulivat vielä pahemmat kriminaalit.
Ilmoita asiaton viesti
Katos vaan Juha; en kommenttiasi aikaisemmin lukenut, vaan kommenttini (5) näkyy päätyvän samaan tulokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Niinhän se on, että venäläisten selvä enemmistö tykkää suomalaisista ja kansan joukossa arvostetaan Suomen vapautta ja vaurautta. Tässä melko tuore selvitys aiheesta:
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/561480-venalai…
Häikäilemättömästi käyttäytyvä Kreml on ihan oma lukunsa. Kuvaavaa on, että linkkaamani selvityksen tehnyt venäläinen Levada-tutkimuslaitos on julistettu Venäjällä ulkomaiseksi agentiksi, eikä se siten julkaise mielipidemittauksia maan presidentinvaaleihin liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
-Niin kuin Israelilla on ilmestyskirjan peto naapurina, on myös Suomella.
En tunne juurikaan israelilaista ajattelua, mutta eivätkö hekin elä hampaisiin asti aseistettuina alitajuntaisen pelon vallassa? Kynnellekykenevät ovat muuttaneet kokonaisvaltaisen maanpuolustuksen raskaan taakan alta muualle, kuten Suomesta tosirikkaat viimeistään eläköityneinä aurinkoiseen Portugaliin tai pankinjohtaja työiässä iloisten ihmisten Ruotsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse asiassa juutalaisia muuttaa kaikkialta maailmasta edelleen Israeliin enemmän kuin sieltä pois. Näin on ollut asian laita koko Israelin valtion olemassaoloajan toisen maailmansodan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan, wikipedian mukaan entisen NL:N alueelta muutti miljoona asukasta nyt reilusti kahdeksanmiljoonaiseen Israeliin kymmenvuotiskaudella 1990-2004.
Eivät liene kuitenkaan erityisen ”kynnelle kykeneviä”, enempää kuin Suomeen parhaillaan muuttava väkikään.
Ilmoita asiaton viesti
Entisen itäblokin alueelta on aiemminkin muuttanut ehkä eniten kuin miltään muulta alueelta maailmasta. Ja hyvin ovat kurjan kaistaleensa siellä saaneet kukoistamaan. Jotain aivan muuta kuin aiempi Palestiina. Israel komeilee myös kärkipäässä maita, jotka ovat saaneet Nobelin palkintoja eri tieteen aloilta.
Ilmoita asiaton viesti
Noista raamatullisista asioista en juurikaan mitään tiedä.
Meillä on itärajamme takana (yli 1300km) venäläinen kansa. Mielestäni se nyt ei suin surminkaan mikään ilmestyskirjan peto liene. Tavallisia ihmisiä arjen kovinkin vaikeissa olosuhteissa.
Hallinto taasen voinee olla ilmestyskirjan peto joillekkin. Minä kun en noihin mytologioihin kovinkaan perehtynyt ole.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin, että Suomessa media, osin hallintokin, luo kuvaa elämisestä ilmestyskirjan pedon vieressä. Niinpä jos kadunmies nostaa hattua pihapiiriin muuttaneelle viehättävälle venakolle, seurakunnan sielunpaimen saa siitä tiedon naapuruston naisilta viimeistään seuraavana sunnuntaina.
Ymmärtääkseni Israelissa ylläpidetään samanlaista kokonaisvaltaista maanpuolustushenkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Kärjistetystä yksisilmäisyydestä ei ole koskaan pitkä matka toisen laidan yksisilmäisyyteen.
Totuus on jossain siellä puolivälissä.
Jäänyt mieleen venäläisten lausunnot, että eivät ole kohdanneet Suomessa rasismia.
Venäläiset ihmiset ja Venäjän valtio ovat kuitenkin eri asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Yleinen sosiologinen lainalaisuus on sellainen, että yksilöt ovat joustavia muuttamaan käyttäytymistään kulttuuriympäristön mukaisesti sekä kanssakäymään ympäristönsä toisten yksilöiden kera siten, että heidät mielletään yleensä normaaleiksi mukaviksi persooniksi.
Tilanne muuttuu siinä vaiheessa, kun puhutaan suuremmista ryhmistä. Venäläinen voi olla mitä parhain kaveri, luotettava, humoristinen ja iloinen. Mutta sata venäläistä ryhmänä edustaa jo selvästi ”venäläisyyttä” ja tiettyä siitä kumpuavaa ylemmyydentuntoa. Sama koskee myös muita kansallisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Missä venäläinen ylemmyydentunto on koettavissa? Pietarissa vaiko Moskovassa? Älä edes väitä koskaan käyneesi itärajan takana.
Ilmoita asiaton viesti
Väitämpä hyvinkin. Mutta eihän heidän omassa maassaan tarvitse ylemmyyden tuntoa toisilleen osoittaa. Sadan hengen ryhmä Suomessa on sitten toista. Sen ylemmyyden tunnon huomasi hyvin selvästi neuvostoeestissä aikoinaan. Siellä venäläiset käyttäytyivät kuin herrakansa konsanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Totta sekin, että kiihkoilevaa nationalismia ja isovenäläisyyttä maassa löytyy. Ja nimenomaan joukkoesiintymisissä.
Sosiaalisessa mediassa anonyyminä ei tarvita edes joukkoa. Niinpä on näkynyt ajoittain vaatimuksia mm. Alaskan ja Suomen palauttamiseksi Venäjän yhteyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjan nimeksi sopisi paremmin:
Kriminaaliturkkisen karhun taskussa
Stalin ryösti Hitlerin luvalla meiltä Karjalan. Nykyinen johtaja Putin pitää hallussaan Stalinin ryöstösaalista. Eikö olisi oikeus ja kohtuus palauttaa varastettu alue?
Venäjä ei sitä tarvitse. Esim. Soanlahdella oli ennen sotia yli 3000 asukasta, nyt 22.
Ilmoita asiaton viesti
Älä muuta virka Leo!
Mutta kun Suomessakin on suurin joukoin henkilöitä, jotka suorastaan vastustavat pakkoluovutettujen alueidemme mahdollista palautusta, emme kuulema niitä takaisin tarvitse, niin eihän Venäjän johdolla, tällä ja tulevilla, ole mitään mieltä palautukselle.
Suurvalta hamuaa aina vaan uusia alueita vaikka ei niillä mitään tekisi. Tsaareillakin oli tarkoitus aikoinaan laajentaa Venäjää aina edeltäjäänsä suuremmaksi. Kun eivät päässeet Atlantille asti, niin sinne pääsy oli sitten Stalinin agendalla. Eipä päässyt hänkään. Entä tämä nykyjohtaja?
Ilmoita asiaton viesti
On erikoista, että huomttava kirjailija Hannu Mäkelä ja huomattava historiantutkija Matti Klinge ovat esittäneet tuoreissa teoksissaan Venäjää ja venäläisiä ymmärtäviä näkemyksiä. Meidän kannattaa perehtyä noihin mielipiteisiin. Niitä ei pidä heittää roskikseen ”trollauksina”. Kriittisyyttä kaivataan – ja tolkkua. Samalla on kyllä muistettava, että asumme suurvallan naapurissa.
Ilmoita asiaton viesti
On se vaan kumma kun noista mukavista venäläisistä kai jo 70 prosenttia haikailee Stalinia takaisin. Ainakin hänen kaltaistaan johtajaa. No, jotenkin sellaisen ovat saaneetkin.
Mutta, totesihan tuolloinen pääministeri Kekkonenkin Stalinin kuoleman johdosta lausumissaan muistosanoissa, että Stalin oli ollut suuri Suomen ystävä, ja kansamme suree syvästi tämän kunnioitetun valtiomiehen poismenoa!??
Sankarihautojen ristit osoittavat minkälainen Suomen ystävä ”generalissimus” oli ollut.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle on tullut sellainen käsitys että sekä amerikkalainen että venäläinen puliukko tuntevat olevansa meidän yläpuolella, ovathan he jumalan valittua kansaa. RuFin puheenjohtaja jopa lipsautti että kun he saavat vallan Suomessa, kärsimykset kostetaan.
Ilmoita asiaton viesti