Aatos Erkon kylmä sota

Aatos Erkko (1932-2012) oli ristiriitainen persoona. Hänellä oli huono itsetunto. Hän oli synkkä pessimisti, joka 1970-luvulla pelkäsi Neuvostoliiton miehitystä. Hän oli lännen mies, Amerikan ystävä, joka suomettui ja oli oiva kohde KGB:n operaatioille. Hän kannatti Neuvostoliiton pelossa Ahti Karjalaista tasavallan presidentiksi Kekkosen jälkeen ja piti Mauno Koiviston valintaa suurena virheenä.

Uutta ja yllättävääkin tietoa Aatos Erkosta sisältyy juuri julkaistuun teokseen (Aleksi Mainio: Erkon kylmä sota – Helsingin Sanomat Moskovan varjossa, Siltala 2018). Kirja kattaa vuodet 1944-1994 ja se perustuu uusiin arkistolähteisiin sekä haastatteluihin.

Itselleni kirjan yllättävin paljastus on Erkon kanta Ahti Karjalaisen puolesta. Kantaansa Erkko ei kertonut julkisuudessa eikä sitä tainnut Hesarissakaan moni tietää. Erkko painosti vastaavaa päätoimittajaa Heikki Tikkasta toimimaan Karjalaisen hyväksi, mutta Tikkanen ei taipunut painostuksen edessä ja korosti lehden sitoutumattomuutta.

Samaan aikaan kun lehden pääomistaja ja vastaava päätoimittaja kävivät omaa sotaansa, Hesarin itsetietoinen poliittinen toimitus Aarno Laitisen johdolla toimi avoimesti Karjalaista vastaan ja teki Koivistosta presidenttiä myös salanimellä Tamminiemen pesänjakajat -kirjassa. Ei ihme, että Erkko masentui.

Pelokas Aatos Erkko oli tehnyt johtopäätöksen, että ”tällä kertaa Suomen presidentti valitaan Kremlissä”. Mikäli maa tahtoi säästyä Neuvostoliiton kovilta otteilta ja panssareilta, sen piti Erkon mielestä valita Ahti Karjalainen presidentiksi.

Erkko oli suomettumisensa huipulla. Aleksi Mainio kirjoittaa, että Erkko oli oiva kohde KGB:n salaiselle operaatiolle, erikoistoimenpiteille. Erkko seurusteli ahkerasti Neuvostoliiton suurlähetystön KGB-miesten kanssa. Suhteita Neuvostoliittoon tiivisti myös se, että Hesari oli perustanut kirjeenvaihtajan pestin Moskovaan 1975. Moskovan miehille Erkko oli mielin kielin sekä Helsingissä että Moskovassa.

Kun Karjalais-projekti meni kiville ja Koivisto valittiin presidentiksi, Erkon reaktio oli jyrkkä. Hän uskoi suomalaisten tehneen kohtalokkaan virheen ja edessä olisi siperialainen koirakoulu. Heikki Tikkasta Erkko patisteli palauttamaan Hesarin Paasikiven-Kekkosen linjalle.

Historiantutkijaksi Aleksi Mainio tekee reippaita arvioita Aatos Erkon persoonasta. Hän kirjoittaa, ettei Erkon mieli ollut aina täysin tasapainossa. Kun Erkon huono itsetunto yhdistettiin luontaiseen pessimismiin ja erakkomaisuuteen, oltiin persoonan pimeän puolen ytimessä: ”Aatos Erkko näki salaliittoja myös sellaisissa paikoissa, joissa niitä ei todellisuudessa ollut.”

Erkon sielunmaisemassa kummittelivat tutkijan mukaan piinallisesti lapsuuden traumat ja vaikea isäsuhde. Synkkä mies oli kauhuissaan Suomen tilanteesta koko 1970-luvun. Turvaa Aatos haki myös Urho Kekkosesta, jota Hesari tuki varauksettomasti 1978 presidentinvaaleissa. Tasavallan täytyi joustaa ja mielistellä säästyäkseen Neuvostoliiton tankeilta, kulki Aatoksen aatos.

Suorasukaisia arvioita Mainio esittää paitsi Aatos Erkosta myös Hesarista, jonka demarisympatiat ulottuvat tutkijan mukaan 1950-luvulle. Lehden ja SDP:n suhde syveni 1970-luvulla, jolloin ”Hesari esiintyi demarien rinnalla suorastaan liput liehuen”. Hesaria pilkattiin demarien pikku-Pravdaksi.

Poliittisen toimituksen johtavat toimittajat Aarno Laitinen, Janne Virkkunen ja Arto Astikainen laskettiin demareiksi samoin kuin toimituspäällikkö Seppo Kievari. Päätoimittaja Heikki Tikkanen seurusteli ahkerasti SDP:n Kalevi Sorsan kanssa. ”Kehitäpä tenniskuntos, elokuussa aletaan, Kale viestitti kesällä 1978 päätoimittajalle.”

Myös Aatos Erkkoa pidettiin lähinnä demarina, vaikka hän ei oikein koskaan osannut päättää, mikä hän haluaisi olla. Siinä suhteessa hän oli isänsä kaltainen.

Kun Eljas Erkko irrotti lehtensä Edistyspuolueesta ja julisti Helsingin Sanomat riippumattomaksi sanomalehdeksi vuonna 1943, hän perusteli päätöstä päiväkirjalleen sillä, ettei tiennyt itsekään, mitä puoluetta kannatti.

Mainion teos on ensimmäinen perusteellinen Erkko-tutkimus. Se on sievistelemätön kuvaus valtalehden kylmästä sodasta Neuvostoliiton ja lännen puristuksessa. Siitä puristuksesta Aatos Erkkokaan ei vaurioitta selvinnyt.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu