Villit Vaasat ja Suomi

Kustaa Vaasa (1496-1560) vietti Suomessa lähes vuoden, 11 kuukautta, vuonna 1555. Yksikään Ruotsin kuningas ei ole oleskellut Suomessa yhtä kauan kuin hän. Kustaan asiantuntemusta ei siis ole syytä epäillä, kun hän kirjoitti, että suomalaiset ovat ”juoppouteen sortunutta ja järjetöntä väkeä, jolle oluttuoppi on omaa henkeä, omaisuutta, hyvinvointia ja kunniallisuutta rakkaampi”.

Kustaa Vaasan luonnehdinta suomalaisista sisältyy uuteen tietokirjaan, joka on juuri julkaistu suomeksi (Herman Lindqvist: Villit Vaasat, WSOY 2018). Se kattaa Vaasan kuningassuvun tarinan Kustaa Vaasasta kuningatar Kristiinaan. Tarina on täynnä juonittelua ja raakaa väkivaltaa, hurjaluonteisia miehiä ja kauniita naisia, järjestettyjä avioliittoja ja komeita menoja.

Kiinnitin kirjaa lukiessa erityistä huomiota, miten Suomi esiintyy ruotsalaisen hovihistorioitsijan tekstissä. Ja esiintyyhän se aina silloin tällöin, sivuroolissa.

Suomen rooli askarrutti jo Kustaa Vaasaa. Hän varoitti poikaansa Juhanaa, jonka oli nimittänyt Suomen herttuaksi: ”Muista vielä, ettei Suomi ole Ruotsin valtakunnasta irrotettu osa, vaan yhtä ja samaa kokonaisuutta, eikä yhtään kirjettä saa lähteä ulkomaisille herroille eikä kaupungeille meidän tietämättämme ja ilman meidän hyväksyntäämme.”

Kustaa Vaasa pelkäsi kiivasluontoisen älykkö-poikansa irtiottoja. Herman Lindqvist arvelee, että Juhana saattoi haaveilla jopa Suomen itsenäistämisestä omaksi valtakunnakseen ja Puolan liittolaiseksi.

Suomi oli erityishuomion kohteena myös 1594, kun Kaarle-herttua taisteli vallasta Sigismundin kanssa. Kaarle erotti kaikki Sigismundin nimittämät käskynhaltijat. Turussa valtaa pitänyt Klaus Fleming oli ainoa, joka ei käskyä noudattanut.

Fleming vastasi uhmakkaasti, että hän ottaa käskyjä vain kuninkaalta: ”En ole teidän kyytimiehenne.” Yhteydet katkesivat ja Lindgvistin tulkinnan mukaan ensimmäisen kerran Ruotsi-Suomen valtakunnan pitkässä historiassa Suomi oli jonkin aikaa täysin erillinen suomalaisen johtama yksikkö.

Kun puhutaan Vaasa-kuninkaista, ei voi unohtaa suomalaisia sotilaita eikä varsinkaan hakkapeliittoja, Kustaa II Aadolfin valloitussotien pelättyä ratsuväkeä.

Suomalaisten hurjasta maineesta kertoo Lindqvistin siteeraama puolalainen lentolehtinen, jonka mukaan ruotsalaisten raa’at ja julmat tavat ovat peräisin suomalaisilta. ”He saapuivat Puolaan niin julmina ja ahneina, että olemme ymmärtäneet, ettei mikään ole heille pyhää.”

Kustaa Vaasa on Lindqvistin mielestä Ruotsin historian menestyksekkäin kuningas. Häntäkin on arvioitava aikansa mittapuilla: ”Jos Kustaa Eerikinpoika olisi kuunnellut luentosarjan sukupuolten tasa-arvosta, harrastanut sensitivity trainingia ja pitänyt isyyslomia, hänestä ei luultavasti olisi koskaan tullut valtakunnanrakentajakuningasta.”

Vaasan aatelissuku nousi nopeasti lähes tyhjästä Ruotsin kuningaskunnan huipulle. Tänä päivänä kaikissa Euroopan kuningashuoneissa on Vaasojen sukulaisia ja ainakin yhdeksän Ruotsin pääministeriä (mm. Bildt, Palme, Hjalmar Branting) vuoden 1900 jälkeen on ollut sukua Kustaa Vaasalle.

Suomalaisista merkkimiehistä Mannerheim oli Kustaa Vaasan jälkeläinen Juhana III:n tyttären Sofian kautta. Myös presidentti Svinhufvud oli Kustaa Vaasalle sukua Sofian välityksellä.

Vaasojen valtakausi kesti 130 vuotta ja se päättyi vuonna 1654, kun kuningatar Kristiina luopui kruunusta.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu