Jäähai, kaksi miestä ja meri
Luulin, että meri ei kiinnosta minua, järven rannalla kasvanutta miestä, muuten kuin kauniina maisemana, mutta erehdyin. Ajattelin ensin vain hieman silmäillä kirjaa, jonka tylsä nimi (Merikirja) pikemminkin karkotti kuin houkutteli lukemaan.
Sitten huomasin kirjan alaotsikon: Eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana. Vaikutti seikkailukertomukselta. Ma luin rivin, luin kaks ja vereni tunsin kuumemmaks; vai miten se meni. Harvoin, jos koskaan, on oman mukavuusalueen ulkopuolella oleva tietokirja koukuttanut lukemaan niin kuin teki norjalaisen Morten A. Strøksnesin Merikirja (Gummerus, 2018).
Juuri suomeksi ilmestynyt kirja on ollut Norjassa valtava menestys ja se on kahminut lukuisia palkintoja. Kirjan käännösoikeudet on myyty 24 maahan.
Tätä tietokirjaa lukee kuin hyvää romaania. Samalla kuin ohimennen saa runsaasti tietoa merten elämästä ja jäähaista, jota ystävykset Morten ja Hugo pyydystävät pakkomielteenomaisella intohimolla.
Meri on kaunis ja armoton. Kun miehet liikkuvat kumiveneellään, he tietävät, että kalastajan ammatti on Norjan vaarallisin. Yksi suurimmista katastrofeista tapahtui vuonna 1849. Silloin kovassa myrskyssä kuoli yhdessä päivässä yli viisisataa kalastajaa.
Morten ja Hugo jäljittävät jäähaita, joka elää Lofootteja ympäröivissä syvyyksissä. Se voi kasvaa seitsemän-kahdeksan metriä pitkäksi ja painaa 1200 kiloa. Se on muinaisolio, joka ui Norjan syvien vuonojen pohjassa aina pohjoisnavalle saakka.
Tämä maailman suurin lihansyöjähai voi uusimpien tietojen mukaan elää peräti viisisataavuotiaaksi. Kuulostaa uskomattomalta! Morten: ”Teoreettisesti se jäähai, jota aiomme pyytää, voisi olla syntynyt Martti Lutherin aikaan.”
Miesten pyyntireissuilla ei loppujen lopuksi paljon tapahdu ennen loppuhuipennusta, mutta se ei kunnianhimoisten miesten intoa lannista. He eivät aio antaa periksi ennen kuin katsovat jäähaita silmiin, joista riippuu pari pitkää loista:
”Maksoi mitä maksoi, me pyytäisimme ahneen hirviön, jolla on selässään monen sadan miljoonan vuoden evoluutio, veressään potentiaalisesti tappavia myrkkyjä, silmissään loisia ja hampaita kuin ylimitoitetuissa kettusaksissa, vain paljon enemmän.”
Strøksnes kirjoittaa, että hait ovat sitkeimpiä ja sopeutuvaisimpia isoja eläimiä, joita evoluutio on saanut aikaan. Ne ovat jääneet henkiin kaikista joukkotuhoista, joita tulivuorenpurkaukset, jääkaudet, meteorit, loiset, bakteerit, virukset, happamoituminen ja muut katastrofit ovat aiheuttaneet.
Jäähaita kannattaa miesten mielestä pyytää vaikka ei saalista saisikaan. Hugo ja Morten näkevät jäähain vain sielunsa silmin. Lopun pyyntikohtaus on ankaraa taistelua, jonka jäähai voittaa, mutta saa kahleet kantaakseen. Meri säilyttää salaisuutensa, luonto voittaa ihmisen.
”Meri vierii hitaasti ja kärsivällisesti edelleen, niin kuin se on tehnyt ennen meitä ja tulee tekemään vielä kauan sen jälkeen kun me olemme poissa.”
Merikirja on runollinen kunnianosoitus jäähaille ja ennen kaikkea merelle, joka on yhä salaisuuksia täynnä. Luulin, että meret on jo tutkittu perin pohjin, mutta siinäkin erehdyin.
”Avaruudessa on käynyt enemmän ihmisiä kuin merten syvyyksissä. Tunnemme paljon paremmin Kuun pinnan ja jopa Marsin kuivuneet järvet. Merenpohjan elämä sen sijaan on kuin unta, josta herääminen kestää kauan.”
Merikirjan kirjoittaja Strøksnes vierailee Helsingissä 24.–26. toukokuuta ja esiintyy Helsinki Lit -festivaalilla perjantaina 25.5. yhdessä Finlandia-voittaja Juha Hurmeen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti