Helsinki ja Suomi vuonna 2058
Helsinki ja Suomi vuonna 2058. Rajat on suljettu. Kansalaiset kyyristelevät asunnoissaan, lapsia ei enää synny. Hallitus koostuu yhdestä puolueesta, Isänmaallisesta yhteistyörintamasta. Valtiot ovat muurien ympäröimiä.
EU aloitti muurien rakentamisen ennen lopullista hajoamistaan 2030-luvulla, jolloin monet jäsenmaat olivat jo rakentaneet omia muurejaan. Kaikki halusivat suojaan ”pakolaisten heinäsirkkaparvelta”.
Piia Leino käyttää uudessa kirjassaan (Taivas, S&S 2018) hyväkseen pahimpia nykyisiä uhkakuvia, kun hän kuvittelee, millainen on Helsinki ja Suomi 40 vuoden kuluttua.
EU on hajonnut ja siitä iloitsee pääministeri Pihla Ketonen, kun ”uljas isänmaamme” on vihdoin saavuttanut täyden itsenäisyyden. ”Sanelupolitiikan aika on ohi. Tästä lähtien kansamme asioista päätämme vain me kantasuomalaiset, jotka vuosisatojen ajan olemme asuttaneet tätä maata. Vapaus on vapautta kansainvälisistä sopimuksista ja muista sitoumuksista, joilla hyvinvointiamme on vuosikymmeniä kahlittu.”
Kovin auvoista ei kansalaisten elämä kuitenkaan ole. Ainoa ilo tuntuu olevan virtuaalinen Taivas, jota valtion omistama Valo alkoi luoda 2020-luvulla. Taivas oli alusta lähtien suomalaisten suosikki, vuodesta 2047 lähtien ainoa sallittu virtuaalimaailma. Siellä vanha maailma elää kauniina ja lempeänä.
Kirjan päähenkilöt, Akseli ja erityisesti Iina, kolmekymppiset nuoret, haikailevat vanhaa maailmaa. Aamiaista syödessään Akseli muistelee vesi kielellä rasvaa tihkuvaa pekonia ja munaa, jonka ”oranssi silmä kiiltelee täyteläisenä”. Tässä uudessa ajassa Akseli syö aamiaiseksi puolikkaan pillerin, keittää puuron ja kaataa kauran joukkoon torakkajauhoja.
Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää ponnettomasti selvittää, mikä lamaannutti suomalaiset. Hänen esimiehensä selittää, että menestyminen on aina ollut sopeutumista.
”Evoluution historia on täynnä upeita eläimiä, jotka eivät vain sopeutuneet. Ennen ajateltiin, että kansalaisten sivistys olisi avain kaikkeen, mutta eivät ihmiset halua sivistyä, he haluavat viihtyä.”
LeinonTaivas voitti S&S -kustantamon Maailman laita -romaanikilpailun vuonna 2016. Sujuvasti kirjoitettu kirja tempaa mukaansa kauhukuvien maailmaan. Leino liioittelee ja esitelmöi, mutta panee myös ajattelemaan, mihin olemme menossa.
Synkät tulevaisuuden ennustajat saavat jostain syystä yleensä viisaan maineen. Sen sijaan iloiset optimistit, jotka näkevät tulevaisuudessa hyviäkin puolia, leimataan lapsellisiksi taivaanrannan maalareiksi. Kauhukuvat myyvät paremmin.
Ja kuitenkin: ihmiskunnan historia on suuri menestystarina. Sitä se ei olisi ollut, jos elämä olisi kulkenut vain katastrofista toiseen.
Mennäänpä vieläkin pidemmälle tulevaisuuteen, niin kukaan ei ole tarkastamassa mielipiteen paikkansapitävyyttä silloinkaan.
Puheet ihmiskunnan suuresta menestystarinasta loppuvat, kun loppuu ihmiskuntakin.
Noin 4,5 miljardin vuoden päästä aurinko on polttanut massansa, jolloin se ensin laajenee yli koko aurinkokunnan ja polttaa maasta aivan kaiken elollisen, ja viimein romahtaa pieneksi kylmäksi kääpiöksi.
Toki ennen sitäkin maan kohdalle voi sattua avaruudesta suuri kappale, jonka isku aiheuttaa riittävän pitkän ydintalven, joka tappaa kaiken elollisen sekin.
Ja tämäkin tarina on tosi.
Ilmoita asiaton viesti
Kauhukuvat pahenevat mitä kauemmaksi mennään. Yli neljän miljardin vuoden päähän eivät hallitusten pitkän tähtäyksen suunnitelmatkaan taida ulottua.
Ilmoita asiaton viesti