Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja
Teatterimies Jussi Parviainen, 62, on kuin kokonaistaideteos, jossa yhtyvät fakta ja fiktio, uskonto ja mahtipontiset elkeet, kauniit naiset ja onnettomat rakkaudet, kalliit autot ja komea julkisivu, joka romahti. Hänen elämänsä on ollut suurta draamaa lapsesta lähtien.
Parviaisen mahtipontisuus on tarttunut hänen elämäkertansa kirjoittajaan ja kustantajaan (Maria Roiha: Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja, Tammi 2018). Kirjan takakannessa väitetään, että kotimaista draamaa uudistanut ja julkisuuden valokeilassa neljällä vuosikymmenellä paistatellut Parviainen on ”suurin ja ristiriitaisin kulttuuripersoonamme”.
Jo kirjan nimestä käy ilmi, että Parviainen on Jumalan rakastaja, mikä on myös näytelmän nimi, suomalaisen teatterin nykyklassikko. Jumalan rakastajalla Parviainen pohjusti maineensa teatterimiehenä: ”Siinä näytelmässä oli elämä läsnä ja näyttelijät alasti”, Parviaisen ystävä Aake Kalliala kiteytti.
Lähes kaikki Parviaisen näytelmät ja elokuvat sivuavat tavalla tai toisella uskon kysymyksiä. Jumalan rakastajan jälkeen tulivat mm. Valtakunta, Harmagedon, Suojelusenkeli ja moni muu.
Parviaisen uskonkilvoittelussa on ollut useita käänteitä. Kuhmolaisesta seurakuntanuoresta ja Jehovan todistajien lapsisaarnaajasta putkahti monien vaiheiden jälkeen ortodoksi. Ja ehtihän Parviainen jo 17-vuotiaana esittää körttijohtaja Paavo Ruotsalaistakin Viimeiset kiusaukset -näytelmässä.
Parviainen on niin ristiriitainen persoona, että hänestä on vaikea ottaa selvää, mikä hän lopulta on miehiään. Vaikka hän on näennäisesti paljastanut suunnilleen kaiken avioeroihinsa perustuvissa elokuvissaan ja blogeissaan, hän itse väittää elämäkertansa kirjoittajalle useaan kertaan, että häntä ei tunne kukaan.
”Minulla ei ole ystäviä. Eikä kukaan tunne minua lainkaan, yhtään. En ole elämäni aikana jakanut kenenkään kanssa ainoatakaan sisäistä, vain minua koskevaa tunnetta. En rakkauttani, jota minussa ei ole, tai seksuaalisuuttani, jota en tunne, edes tunteena, mitään tai ketään kohtaan. Ja kun en ole koko elämäni aikana koskaan tiennyt edes sitä, mitä minulle kuuluu, niin kuinka joku toinen voisi sanoa siitä mitään.”
Parviainen on vähintäänkin kaksikasvoinen mies. Sama asia Aake Kallialan sanoin: ”Ei ole toista yhtä rakastettavaa tyyppiä, mutta ihan kuin leikattuna hän voi muuttua niin mulkuksi, että tekisi mieli tappaa.”
Paljon mahtuu erikoisia käänteitä niin Parviaisen henkilökohtaiseen kuin ammatilliseen elämään. Yksi hupaisimmista episodeista on Parviaisen ja Paavo Väyrysen yhteistyö vuoden 1994 presideninvaalien alla. Miehiä yhdistävät suuruudenhullut suunnitelmat ja rakas oma minä.
Parviainen teki Väyrysen huumorilla höystettyjä vaalimainoksia, joilla yritettiin parantaa presidenttiehdokkaan huonoa imagoa. Väyrysestä ei tullut presidenttiä, mutta superlatiiveja riittää, kun Parviainen kehuu hengenheimolaistaan: ”Hän olisi ollut kaikkina aikoina Suomen paras, sivistynein, älykkäin ja oppinein presidentti.”
Lähes 600-sivuinen elämäkerta käy perusteellisesti läpi Parviaisen uran ja elämänvaiheet. Viime vuodet hän on kirjoittanut näytelmää Jeesuksesta. Rakkauselämässä kokemiensa vaikeuksien vuoksi kirjoitustyö on välillä keskeytynyt, mutta kirja päättyy toiveikkaisiin tunnelmiin: ”Näytelmän kirjoittaminen jatkuu taas. Ja niin myös Jussi Parviaisen menestystarina.”
Mikään ehyt menestystarina Parviaisen elämä ei suinkaan ole ollut. Kaukana siitä. Kirjan luettuaan ei voi kuin ristiä kätensä ja toivoa Parviaiselle onnea ja menestystä kaikilla rintamilla.
Kovin moni ei ainakaan voi sanoa, että olisi tuohon ikään mennessä elänyt enemmän kuin Jussi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta haastat. Jussi on elänyt täyttä elämää.
Ilmoita asiaton viesti
Kehnon tiedesivistyksen vuoksi Jussi Parviainen on innostunut mm Sheldraken hömpästä, morfiset kentät jne.
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/3958446/Video+Ju…
Ilmoita asiaton viesti