Suomen suurin näyttelijä

Kun sukunimi on Orjatsalo ja miehellä mittaa lähes kaksi metriä, hän herättää huomiota. Ja kun kyseessä on vielä kansalaissodassa punaisten puolelle asettunut näyttelijä, hän herättää myös ristiriitaisia tunteita: ihailua, vihaa ja kateutta.

Aarne Orjatsalo (1883-1941) oli monen mielestä aikansa suurin suomalainen näyttelijä. Sitä hän oli ainakin kokonsa puolesta (196 cm), mutta oli hän myös aikalaisarvioiden mukaan taitava ja karismaattinen. Orjatsalon ura eteni suurista voitoista suuriin tappioihin. Loppu oli traaginen.

Orjatsalon pojanpoika Jotaarkka Pennanen on julkaissut isoisästään perinpohjaisen elämäkerran (Orjatsalo – Taiteilija politiikan kurimuksessa, Sanasato 2017). Orjatsalo saavutti elämässään paljon, mutta myös menetti paljon. Hänen ongelmiaan olivat viina, naiset ja äkkipikainen luonne.

Orjatsalo oli alunperin sukunimeltään Riddelin. Hänen uhmakasta luonnettaan kuvaa hyvin nimenmuutos. Kun metsänhoitaja-isä suomensi nimensä Ritarsaloksi, nuori Aarne muutti nimensä Orjatsaloksi.

Aarne Orjatsalo pääsi teatterielämän huipulle harvinaisen nuorena. Alle kaksikymppisenä hän oli jo näyttänyt kyntensä näyttelijänä ja nuorena miehenä hän toimi johtajana sekä Tampereen teatterissa että Tampereen työväen teatterissa.

Orjatsalo sai lähes poikkeuksetta ylistäviä arvioita rooleistaan ennen kansalaissotaa. Aamulehti ylisti häntä marraskuussa 1917 ”epäilemättä meidän suurimmaksi traagilliseksi näyttelijäksemme”.

Myöhemmin Sosialidemokraatti nimesi Orjatsalon Suomen suurimmaksi näyttelijäksi sen jälkeen kun hän oli loistanut Klaus Kurjen roolissa Elinan surmassa.

Kansalaissota mullisti Orjatsalon elämän. Hänet leimattiin bolsevikiksi ja punaiseksi rosvopäälliköksi. Legenda Orjatsalon hurjasta joukosta, joka kylvi kuolemaa, on elänyt meidän päiviimme asti. Todellisuudessa Orjatsalo vastusti aseellista kapinaa. Hän ei ollut kommunisti vaan sosialisti.

Kansalaissodan jälkeen Orjatsalo eli levotonta elämää Venäjällä, Englannissa ja Yhdysvalloissa. Heti kansalaissodan jälkeen hän toimi liittoutuneiden kanssa yhteistyössä Muurmannin legioonassa ja sai jopa brittiläisen luutnantin arvon. Orjatsalo osasi näytellä vakuuttavasti upseeria.

Lontoossa Orjatsalo näytteli brittiläisessä teatterissakin kohtalaisella menestyksellä, mutta läpimurto jäi tekemättä. Hän lähti uuden vaimonsa kanssa kokeilemaan onneaan Yhdysvaltoihin. Amatööriteattereissa puuhastelu ei kuitenkaan tyydyttänyt kunnianhimoista miestä.

Orjatsalo palasi suurin toivein Suomeen vuonna 1929. Loistelias paluu päättyi kuitenkin häpeälliseen fiaskoon. Hän sai potkut Helsingin työväen teatterista.

Orjatsalo pettyi Suomessa saamaansa kohteluun. Ammattiteatterit käänsivät selkänsä, Kansallisteatteriin hänellä oli porttikielto. Hänen teatteriuransa oli umpikujassa.

Orjatsalo palasi katkeroituneena Yhdysvaltoihin, missä työskenteli mm. kokkina, hovimestarina ja taksikuskina. Riipaisevaa luettavaa on hänen kirjeensä sisarelleen: ”Minä olen teille siellä kirjaimellisesti aivan kuollut. Samoin kuin te minulle. Minulle ei ole olemassa sitä maata, ei kansaa, ei heimoa, ei perhettä – ei mitään.”

Orjatsalo kuoli 57-vuotiaana tammikuussa 1941. Hänen tuhkauurnansa ja jäämistönsä tuotiin Suomeen vasta 1948. Maallista mammonaa ei paljon ollut; pari pukua ja 35 senttiä rahaa.

Jotaarkka Pennanen on tehnyt perusteellista ja hyvää työtä. Vaikka hänen sympatiansa ovat isoisän puolella, ei hän kaihda käsittelemästä myöskään Orjatsalon heikkouksia.

Kirjan lopussa Pennanen lainaa Eino Leinoa, joka oli Orjatsalon ystävä: ”Aarne Orjatsalolle on oikeastaan samantekevää, onko hän näyttämötaiteilija vai ei. Hän on ihminen.”

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu