Ujo mullistusten mies

Olin 1970-luvulla muutaman vuoden töissä Helsingin Sanomain kotimaan toimituksessa. Siellä työskenteli samaan aikaan myös Jukka Rislakki, pitkä ja ujo nuorimies, josta sai vaikutelman, että hän oli ihan väärässä paikassa.

Tuosta ajasta Rislakki kertoo lyhyesti myös juuri ilmestyneissä muistelmissaan (Jukka Rislakki: Mullistusten mies – Elämää ja kohtaloita historian aallokossa, Otava 2018). Hän kirjoittaa olleensa niin ujo ja arka, jännittäjätyyppi, ettei hänestä koskaan voinut tulla hyvää uutistoimittajaa:

– Ihmissuhdetaitoni olivat olemattomat. Hermoilin joskus tavallisiakin haastattelutilanteita ja epäröin ”häiritä” ihmisiä puhelinsoitoilla.

Esimakua kauhunsekaisista työtilanteista Rislakki sai jo Iltasanomien toimitusharjoittelijana, kun hän joutui tekemään katugallupeja. Rislakki pyytää lukijaa kuvittelemaan, miten tuntematon, lähes kaksimetrinen mies popliinitakissa pysäyttelee naisia kadulla ja kysyy: käytättekö bikineitä? Toimittaja pelkäsi saavansa käsilaukusta päähänsä.

Rislakki halusi ulkomaantoimittajaksi ja sellainen hänestä myös tuli. Hän kertoo kiinnostavia episodeja 33-vuotisesta ajastaan Hesarin leivissä. Usein hän oli kivi pomojensa kengässä, hieman hankala tapaus, jota kirjan takakannessa luonnehditaan jopa Hesarin vasemmistolaisimmaksi toimittajaksi. Se lienee liioittelua.

Rislakki aloitti toimittajantyönsä ohessa kirjojen kirjoittamisen jo 1970-luvulla. Hän paneutui intohimoisesti vakoilun maailmaan, Suomen lähihistorian vaiettuihin kipukohtiin ja viime vuosina myös Baltian asioihin. Monet kirjat saivat ristiriitaisen vastaanoton. Osa kehui, osa haukkui ja palkintojakin tuli.

Ujon miehen elämä mullistui, kun hän tapasi juttumatkallaan Latviassa Anna Žiguren, josta tuli Rislakin vaimo ja uudelleen itsenäistyneen Latvian suurlähettiläs Suomeen. Nyt pariskunta viettää aktiivisia eläkepäiviään Latvian Jurmalassa.

Kirjoissaan Rislakki on tottunut paljastamaan sekä isoja että pieniä salaisuuksia. Muistelmien pieniin paljastuksiin kuuluu se tiedonjyvänen, että Rislakilla on harvinainen oikeus sinutella professori Matti Klingeä. Se johtuu siitä, että molemmat kuuluvat Amaranter-ritarikuntaan, johon Rislakki kutsuttiin jäseneksi ”Annan siivellä tietysti”. Kyseessä on 1700-luvulla perustettu ruotsalaisperäinen seurapiirikerho, rojalistinen salaseura.

Rislakki muistelee tyylilleen uskollisena asialinjalla. Hän taustoittaa kirjojensa syntyä, juttumatkojaan ja maailmantapahtumia, mutta vilauttaa silloin tällöin myös henkilökohtaista elämäänsä, usein huumorin säestyksellä. Yhden luvun otsikko on Vihtorin päiväkirjasta.

Lieksalaisessa ravintolassa Rislakki joutui huomauttamaan vaimoaan, suurlähettilästä, lähenneelle humalaiselle miehelle, että Anna nauttii diplomaattista koskemattomuutta. Toisessa ravintolassa Rislakki kuuli itsestään kommentin: Miten noin kauniilla naisella voi olla niin tyhmä mies?

Jukka Rislakilla on paljon sanottavaa mitä moninaisimmista asioista. Sujuvaa tekstiä on nautinto lukea. Eipä olisi Hesarin kotimaan toimituksessa 1970-luvulla arvannut, että ujosta ja tosikoksi epäillystä Rislakista kehittyi huumoria viljelevä diplomaattiparkettien partaveitsi, jonka muistelmien nimessä ujoudesta ei ole enää häivääkään: Mullistusten mies.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu