Konsta Pylkkäsen maailmanennätys
Kirjailija Veikko Huovinen (1927-2009) oli hädin tuskin 25-vuotias metsätieteiden opiskelija Helsingissä, kun hän loi Konsta Pylkkäsen hahmon, Havukka-ahon ajattelijan vuonna 1952. Sen jälkeen Huovinen ei Konstasta eroon päässytkään, vaikka kovasti yritti.
Jatko-osan Pylkkäsestä Huovinen kirjoitti pitkään jahkailtuaan vuonna 2004. Jos Konsta Pylkkänen olisi ollut rehvasteluun taipuvainen, hän olisi voinut filosofeerata tehneensä maailmanennätyksen. Ensimmäisen ja viimeisen Pylkkäs-kirjan välissä ehti kulua 52 vuotta.
Huovisen kainuulainen ystävä, toimittaja Eero Marttinen on julkaissut Huovisesta henkilökuvan, jossa kerrotaan kirjailijan epätoivoisesta pyristelystä päästä eroon Konstasta (Eero Marttinen: Hiljaisen hymyn mies – Veikko Huovisen elämä, Into 2018).
Veikon ja Konstan suhde ajautui vakavaan kriisiin. Jossain vaiheessa Huovinen päätti, ettei enää koskaan kirjoita mitään Konsta Pylkkäsestä. Häntä kyllästytti vastata lukijoiden ja toimittajien alituisiin kysymyksiin. Onko Konstalla esikuvaa? Missä hän asuu? Miksi valitsitte juuri tällaisen sankarin?
Huovinen ei pystynyt vastaamaan kyselijöille, miksi hän ylipäätään oli kirjoittanut Konsta Pylkkäsestä. Eräälle haastattelijalle Huovinen avautui näin: ”Olen kyllä ajan kanssa tympeytynyt koko Konstaan. Se on käynyt tekijälleen vastenmieliseksi koko tyyppi. Joutaisi jo ottaa reppunsa ja tallustella näkymättömiin palaamatta enää koskaan vaivaamaan häntä.”
Huovinen ajatteli kuin Mooses Pessi, että ”en minä käskien naura”. Huovinen oli humoristien tapaan kuiva ja totinen. Hän kammosi ihmisiä, jotka odottivat, että hän olisi kävelevä vitsiniekka. Hän pelkäsi niin sanottuja humoristisia seuramiehiä, jotka vesi kielellä tuijottivat saadakseen kuulla jotain todella hauskaa.
Mutta eihän Huovinen Konsta Pylkkäsestä eroon päässyt. Hän kirjoitti Havukka-ahon ajattelijan jälkeen vielä kaksi kirjaa korpifilosofista. Ensin tuli Konstan Pylkkerö 1960-luvun alussa, sitten Konsta Pylkkänen etsii kortteeria vuonna 2004.
Huovisen fanit hurrasivat, kun Konsta palasi. Eero Marttinen hehkutti Kainuun Sanomissa: ”Tämä kirja on kaiken arvostelun yläpuolella, on se niin täydellinen!” Ja WSOY:n Vilho Viksten: ”Pahus, tämä taitaa olla suurta kirjallisuutta.”
Monet arvuuttelivat, kuka on Konstan esikuva. Huovinen itse kertoi, että Konstassa oli ”vähän itseäni, vähän isääni, ehkä setäänikin”. Vaikutteita Konstaan Huovinen sai myös niiltä ihmisiltä, joita hän metsänhoitajana tapasi.
Veikko Huovinen viihtyi parhaiten omissa oloissaan Sotkamossa. Hän oli sinisten ajatusten mies, hiljaisen hymyn mies hiljaisen hymyn maassa, kuten Marttinen kirjoittaa.
Huovista ärsytti se, että hänet leimattiin yksioikoisesti huumorikirjailijaksi. Hän ei halunnut olla pelkkä hauskuttaja. Hän onnistuikin yllättämään kerta toisensa jälkeen erilaisilla kirjoilla: Hamsterit, Siintävät vuoret, Rauhanpiippu, Veitikka, Joe-setä, Koirankynnen leikkaaja, Lentsu, Lyhyet erikoiset, Puukansan tarina, Pojan kuolema.
Huovisesta ei oikein ottanut selvää, mikä hän oli miehiään. Särmääkin hiljaisesta miehestä löytyi, jos tarve vaati. Hän oli oman tiensä kulkija, joka tuhahteli Kainuusta Helsingin herrojen kotkotuksille vaikkapa Konsta Pylkkäsen tavoin: ”Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet.”
Joskus 60-70 -lukujen vaihteessa tuli TV:stä sarja, joka perustui Konsta Pylkkäs-tarinoihin. Tutustuin hahmoon sitä kautta. Hyvin rakennettu hahmo kuvaamaan takametsien kansanmiestä juuri sellaisena kuin hän parhaimmillaan voi olla.
Ilmoita asiaton viesti
Tv-sarjan lisäksi Konstasta on tehty ainakin pari elokuvaa, näytelmiä, monologeja ynnä muita esityksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Havukka-ahon ajattelijasta muuten on otettu noin 30 painosta ja sitä on painettu reilusti yli 300 000 kappaletta. Kirja on myös käännetty useille kielille.
Ilmoita asiaton viesti
Pylkkänen esiintyy jo esikoisteoksessa Hirri muistaakseni parissa novellissa, pari vuotta ennen Havukka-ahon ajattelijaa.
Ilmoita asiaton viesti
Elokuvana Havukka-ahon ajattelija epäonnistui , mikä omalta osaltaan kertoo romaanin hiljaisesta viisaudesta ja syvyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös tätä Kari Väänäsen ohjaamaa Havukka-ahon ajattelijaa pidetty yleensä melko onnistuneena. https://www.google.fr/url?sa=t&source=web&cd=11&ve…
Ilmoita asiaton viesti
Epäilen vahvasti, että valtaosa katsojista ei kirjaa ollut koskaan lukenut.
Merkittävä lukukokemus luonnollisesti vaikuttaa odotuksiin kirjasta tehtävävän elokuvan suhteen.
Huovisen kepeän pinnallinen Lampaansyöjät puolestaan kääntyi elokuvaksi helposti ja tulos oli nautittava.
Ilmoita asiaton viesti
Uskallan tuosta toisesta saitista laittaa tämän tähänkin.
Aulis Saarijärvi 19.5.2018 13:24
Keskustelin WSOY:n kustannusnaisen kanssa käsikirjoituksista. Hän myönsi kyselyyni, että menisikö Arto Paasilinna, tai Veikko Huovinen enää läpi tulleena sähköpostina? Lopulta myönsi, että ei varmaankaan.
”Luettaisin vain ne pakolliset sivut 6, 19, 87 ja loppusivu. Ei ne olisi enää mitään erikoisuuksia silmissämme. Parempia tulee koko ajan ja niitä hylätään kymmenin päivässä.”
Antikvaarini takahuoneessa 1980- luvulla kokeiltiin skannata silloisella muistaakseni omnibus merkkisellä ohjelmalla suomalaista kirjantekstiä koneessani. Purettiin Mika Waltarin ”Jälkinäytös” ja printattiin se IMB:n kiekkokoneella A4 liuskoille. Yksi meistä otti jutun niskoilleen ja vei käsikirjoituksen WSOY:n Bulevardille. Lupasi käydä neljän kuukauden kuluttua kyselemässä kässäriään. Sen teki ja sai sen onneksi mukaansa, maininnalla, että ”on raakile, kypsymätön, harrastelijamainen ja sopimaton”.
Pitää nyt kertoa, että Mika Waltari kirjoitti ”Jälkinäytöksen” tarkoituksella salanimellä WSOY:lle, kun yhtiö alkoi kohdella häntä kehnosti. Jälkinäytös voitti novellikilpailun ja 1938 siitä tuli eräänlainen kulttinovelli Helsingissäkin, vaikka oli sijoitettu maaseudulle.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin siis palkittu voittaja hylättiin WSOY:llä, vaikka oli aikoinaan valtava menestys elokuvineen ja monien näyttämöiden esittäminen näytelmineen. Toisaalta arvostelun antoi tyypillinen keski-ikäinen kustannusnainen. Heitä on kustantajien palveluksessa oman ammattijärjestönsä jäsenreksiterissä noin 90 prosenttia. Arvannette, ettei äijäkirjoitukset voi mennä nykyään läpi tuon naisvaltaisen muurin läpi!
Rikos on vanhentunut, joten uskallan julkituoda sen.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka se on niin lapsellinen kirja tuo Huovisen Hamsterit niin itsekkin lapsenomisuudessani haluaisin elellä juuri samanlaista arkea kuin on kirjassa.
Myös Lampaansyöjien Sepen ja Valtterin tapa viettää lomaa on aivan kadehdittava. Pieni herkkupala, usein referoitu, tuossa kirjassa on kohta jossa Luoja ihmistä suunnitellessaan hahmottelee (klubiaskin kanteen?) millaisen sukupuolielimen naispuoliselle immeiselle laittaa. Mikä lie kirjailijan saanutkin noin uskalletun kohdan kirjaansa laittamaan, eihän tuo Huovinen yleensä seksuaaliasioista kirjoittanut, kiroiluakin vältti.
Harmillista että ohjaaja pilasi kirjan pohjalta tehdyn elokuvan.
Ilmoita asiaton viesti
Kustannustoimittaja on keski-ikäinen nainen, joka kohdusta kiiti neuvolan kautta kouluun. Siinä putkessa ylioppilaaksi ja lukemaan yliopistolle liirumiaineta, joilla ei maisterina työtä löydykään. Joutuu katkerana vailla omaa elämää, kokemuksia, jännitystä, hekumaa ja nautintoa kustantajalle lukemaan toisten mielikuvitusta ja kokemaa.
Ilmoita asiaton viesti