Donald Trump – hankala tapaus

Millainen mies on huomenna (15.8.2018) Suomeen saapuva Donald Trump? Mikä on hänen menestyksensä salaisuus? Yritin ottaa asiasta selvää lukemalla hiljattain suomeksi julkaistun yhdysvaltalaisen menestyskirjan (Michael Wolff: Tulta ja tuhoa – Donald Trump Valkoisessa talossa, Tammi 2018).

Kirjan antama kuva ei Trumpia imartele. Yksi hänen entisistä avustajistaan sanoo, että hän on tyhmä kuin saapas, toinen puhuu idiootista, kolmas pässistä. Yksi Valkoisen talon henkilökuntaan kuuluva parahtaa: ”Olen jatkuvan järkytyksen ja kauhun vallassa.”

Kirjan mukaan Trump ei jaksa keskittyä asioihin eikä varsinkaan yksityiskohtiin. Hän vetää kaiken hihasta. Sen vähän, mitä hän tietää, hän näyttää oppineen puolihuolimattomasti. Hän rymistelee vaiston varassa.

Valkoisen talon väkeäkin vaivaa Trumpin jaarittelu, kun hän toistaa samoja lauseita samoin ilmein muutaman minuutin välein. Kyky pysyä asiassa on selvästi heikentynyt. Sanavarasto on suppea.

Kirjan yksi päälähteistä on Trumpilta potkut saanut entinen päästrategi Steve Bannon. Hän kuvailee Trumpia yksinkertaiseksi koneeksi, jolla on kaksi asentoa, on ja off. On-asennossa kone suoltaa imartelua, off-asennossa herjauksia.

”Imartelu oli imelää, orjallista, tihkui superlatiiveja ja oli täysin irrallaan todellisuudesta. Se ja se oli paras, uskomattomin, ehdoton huippu ja ikuinen. Herjaukset olivat vihaisia, katkeria, kaunaisia ja merkitsivät pysyvää porttikieltoa.”

Moni odottaa pelonsekaisin tuntein, millaisen shown Trump järjestää Helsingissä. Kenet hän haukkuu nyt, kenet ylistää maasta taivaisiin.

Meneillään oleva Euroopan kiertue on vahvistanut käsitystä, että on kaksi Trumpia. Julkisuudessa hän näyttelee usein kovaa miestä ja puheet on tarkoitettu Yhdysvaltain yleisölle. Virallisissa neuvotteluissa hän on huomattavasti sovinnollisempi.

Trump on hankala tapaus paitsi itselleen ja maailmalle myös medialle. Kun Trump liioittelee ja media paisuttelee, lopputuloksena on hämmentävä spektaakkeli, jota seurataan kuin saippuaoopperaa.

Wolff kirjoittaa, että media on paisuttelullaan tehnyt Trumpin jokaisesta päivästä dramaattisen ja häpeällisen. Asioita ei ole osattu tai haluttu suhteuttaa. Ihmisten pitäisi Wolffin mielestä tajuta, että Trump enimmäkseen vain puhisee. Suurin osa Trumpin rähinöinnistä ei johda mihinkään, mutta kaikki otetaan vastaan samanlaisella ”kauhulla ja järkytyksellä”.

Tekee mieli vertailla Trumpin liioittelevaa paisuttelua presidentti Koiviston tyyliin. Koivisto oli Trumpin vastakohta. Koivisto valitti, ettei tasavallan presidentillä ole käytössään julkisuuden suuntaan pientä vasaraa, vain valtavan suuri leka.

Sanoi presidentti mitä tahansa, se paisuteltiin julkisuudessa Koiviston mielestä liian suuriin mittoihin. Koivisto säästeli vasaran käyttöä ja viljeli alisanontoja ja tyytyi usein tarkoituksella latteuksiin. Hän tajusi, että jos lyö lekalla koko ajan, aletaan pian vaatia moukaria ja yhä järeämpiä aseita eikä lopulta mikään enää tunnu miltään.

Trump on toista maata. Hän suoltaa ylisanoja. Mikään ei ole tavallista. Suuret ja pienet asiat sekoittuvat eikä aina tiedetä mikä on olennaista, mikä ei. Trump ottaa omalla tavallaan kaipaamansa huomion.

Ei Wolffin kirja ole pelkkää Trumpin mollaamista. Steve Bannonin mukaan Trump on joskus jopa hauska ja itseironinen eikä hän oikeasti ole mikään kovis. Kai tämäkin on kehuksi tarkoitettu, kun Bannon sanoo, että Trump on ”iso hyväsydäminen apina”.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu