Propagandan mestareita Jeesuksesta Trumpiin

Propaganda rellestää maailmalla nyt räikeämpänä kuin koskaan eikä suostu vanhenemaan arvokkaasti. Mutta on sitä osattu ennenkin.

Kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti ja hän alkoi huseerata Twitterissä hullun lailla, ruvettiin puhumaan totuudenjälkeisestä ajasta ikään kuin uutena keksintönä. Propagandasta juuri kirjan tehnyt kaksikko osoittaa kuitenkin, että totuudenjälkeinen aika on jatkunut yhtä kauan kuin propagandaa on tehty (Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen: Propagandan historia, Into 2018).

Suuret ihmismassat on kaksikon mukaan saatu viimeiset parituhatta vuotta uskomaan melkein mitä tahansa, jos viesti vain on esitetty sopivana hetkenä ja sopivassa muodossa.

Kirjassa käydään läpi vetoavan viestinnän keinoja muinaisesta Kiinasta nykyajan nettitrolleihin. Henkilögalleria ulottuu ääripäästä toiseen, Jeesuksesta Trumpiin.

Selväksi tulee, ettei Trump hölmöyttään twiittaa niitä näitä. Hän lähtee siitä, että voi suoltaa nettiin miltei mitä tahansa, ja se edistää hänen asemaansa, olivatpa twiitit totta tai ei.

Kaikki propagandan mestarit eivät ole olleet Trumpin tai Rooman keisarien kaltaisia räikeitä rehvastelijoita. Esimerkki nöyrästä mutta loistavasta propagandistista on kirjan mukaan Jeesus, joka on toiminut mallina myöhemmille propaganaikoneille Robin Hoodista Che Guevaraan.

Kirjan tekijät nostavat Intian Gandhin vaatimattomuudessaan Jeesuksen kaltaiseksi hahmoksi. Jos kirjaa on uskominen, Gandhi ei saavuttanut asemaansa pelkästään sanomansa oikeamielisyydellä vaan myös ovelan propagandan avulla. Hänet nostetaan massojen manipuloijana 1900-luvun pahimpien diktaattorien, Hitlerin ja Stalinin, rinnalle.

Yksi historian taitavimmista propagandan suurmestareista oli Napoleon. Mielikuva hänen vallastaan perustui vahvasti kuviin. Keisarin kasvot tulivat tutuiksi kaikkialla Euroopassa mm. rahoista ja komeista muotokuvista. Napoleonin itsetehostus oli näkyvää ja poliittista.

Taitavin ja kyynisin 1900-luvun propagandisti oli natsi-Saksan Goebbels, Hitlerin uskollinen apuri, joka teki propagandasta taidetta.

Natsit leimasivat Churchillin toisen maailmansodan aikana juopoksi, häntä herjattiin gangsteriksi ja englantilaisia yleensä naismaisiksi. Erikoisin natsipropagandan levittämä väite oli, että Britannian johtava lehti The Times oli juutalaisten metkuja – olihan sen nimi toisinpäin Semit(e).

Otetaan vielä yksi esimerkki modernin ajan propagandan yhdestä suurvallasta. Maon johtamalla kommunistisella Kiinalla oli vaativa tehtävä valistaa kansaa aikana, jolloin Kiinassa ei ollut tehokasta massamediaa ja väestö oli pääosin lukutaidotonta.

Mao ei kuitenkaan vähästä säikähtänyt. Hän kiteytti propagandansa idean lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Meidän kansamme on köyhää ja tyhjää, mutta kaunein runo voidaan kirjoittaa tyhjälle paperille.”

Tietokirjan tekijät korostavat, että kaikki tiedonvälitys ei tietenkään ole propagandaa, mutta mikä tahansa tiedonvälitys voi sitä olla. Kirjoja, blogeja ja muita tiedotusvälineitä seuratessa kannattaa siis olla tarkkana: ”Älkää uskoko mitään mitä teille on sanottu. Sehän voi olla pelkkää propagandaa.”

Esimerkit historian henkilöistä lisäävät Propagandan historian luettavuutta, vaikka kirja onkin ennen kaikkea yleisesitys, propagandan elämäkerta, kuten tekijät opuksensa määrittelevät. Näinä aikoina tarpeellinen kirja!

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu