New Yorkin vanhin baarimikko
Kun yli 90-vuotias naispuolinen baarimikko pitää kuria yllä, siitä on leikki kaukana. New Yorkin vanhimmaksi baarimikoksi 1990-luvulla mainittu Tyyni Kalervo (1900-1993), Little Finlandin maineikas omistaja, taltutti rähinöitsijät baareissaan pesäpallomailalla ja kovalla äänellä.
Juuri ilmestyneessä kirjassa (Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar – Tyyni Kalervon ja ikonisen metropolin tarina, Otava 2018) kerrotaan, miten Tyyni Kalervo saattoi vielä yli 90-vuotiaana ottaa pesäpallomailansa ja lonkuttaa baarin takaosaan hiljentämään suunsoittajat.
Jos joku erehtyy nauramaan huutavalle vanhalle naiselle, ”Tyyni lopettaa naurut lyhyeen asenteella ja puhetavalla, josta mafian tappajakin olisi kateellinen”.
Tyyni huutaa tarvittaessa niin, että sammuneetkin heräävät. Jos asiakas sammuu baaritiskille eikä huutamiseen herää, Tyyni kaataa ammoniakkia rättiin ja tunkee sen asiakkaan naamaan. Useimmiten temppu tepsii.
Tyyni Kalervo omisti ravintoloita ja baareja New Yorkissa kieltolain ajoista 1930-luvulta aina kuolemaansa asti. Luukan kirja kertoo, miten suomalaisesta piikatytöstä, laittomasta siirtolaisesta, tuli legendaarinen baarinpitäjä. Tämä tarina on uskomaton mutta tosi.
Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka työskenteli itsekin 1980-luvulla baarimikkona Tyyni Kalervon ravintolassa New Yorkissa. Hän siis tietää, mistä kirjoittaa. Ja vaikka kirjan sävy on Tyyniä kunnioittava, ei Luukka peittele sitä, että tie vaurauteen kulki harmaan alueen kautta.
Tyynistä on valtava määrä tarinoita ja juoruja. Amerikansuomalaisten keskuudessa häneen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Hän yhdisti oman edun ja hyväntekeväisyyden joidenkin mielestä sopimattomalla tavalla. Oli olemassa hyvä Tyyni ja paha Tyyni, kuten Luukka yhden luvun otsikoi.
Jo ravintolauransa alusta lähtien Tyyni osasi pimittää veroja. Asiakkaat eivät aina saaneet, mitä tilasivat. Kovassa kännissä olleille myytiin viinaa, mutta paukut jatkettiin usein vedellä.
Väitettiin, että Tyyni huijasi New Yorkiin ja hänen baareihinsa tulleita satunnaisia merimiehiä ja piti bordellia mystisessä Harlemin talossaan, jonka hän osti 1940-luvulla. Totta on joka tapauksessa se, että omaisuutensa Tyyni teki suurimmaksi osaksi alkoholin myynnillä. Alennusmyynneistä hän osti halpaa viskiä ja kaatoi sitä veromerkillisiin pulloihin ja myi kalliilla.
Teemu Luukka selittää Tyynin menettelytapoja sillä, että hän eli nuoruutensa vieraan maan sortovallan alaisessa maassa, jossa elannon hankinta ajoi usein moraalin ja lakien ohi.
”Hän oli muuttanut laittomana siirtolaisena 1920-luvun kieltolain aikaiseen New Yorkiin, jossa lakien rikkominen oli koko kansan huvia pimeän viinan takia. Hän oli elänyt aikana, jolloin orjuus oli kiellettyä, mutta rotuerottelu arkipäiväistä.”
Tyyni Kalervo oli tehokas verkostoituja. Hän tunsi suomalaiset poliitikot ja pystyi heidän kauttaan vaikuttamaan amerikansuomalaisten asioihin. Urho Kekkosen kanssa hän heilasteli 1932, kun Suomen Los Angelesin olympiajoukkue piipahti New Yorkissa. Pusujen asteelle suhde kuulemma eteni!
Presidenttinä Kekkonen vieraili Tyynin Little Finlandissa vuonna 1970, vaikka moni amerikansuomalainen ei etukäteen vierailuun uskonut. Lukuisat muut suomalaiset silmäätekevät kävivät Kekkosen tavoin aina New Yorkin vierailuillaan Tyynin baareissa.
Teemu Luukan kirjassa on kaksi tarinaa. On ensinnäkin tarina Tyyni Kalervosta ja toiseksi tarina New Yorkista. Itseäni hieman häiritsi hyppely kahden tarinan välillä. Olisin halunnut lukea enemmän Tyyni Kalervosta, mutta ymmärrän kyllä, että hänen tarinansa olisi jäänyt ohueksi ilman tukevaa taustoitusta.
”Pari” blogin nostamaa ajatusta. Kirjaa en ole lukenut.
Itselläni oli ilo käydä Tyyni Kalervon Little Finlandiassa 1980-luvun lopulla. Olin tuolloin hurmaantunut, noh, Jenkkiläänkin mutta erityisesti New Yorkiin. Mieleen jäi erityisesti baaritiskillä aikaa kuluttaneen, kreikkalaisjuurisen ikämieskanta-asiakkaan elämän tarina.
Kävin usein Brooklynissa Imatra-haalilla ja jututin naapurissa asunutta Esko Tommolaa joka työsti kirjaansa Uuden maan rakentajat – New Yorkin suomalaisten tarina. Haalilla tapasi vielä silloin ”oikeita” suomalaisia, jotka olivat tehneet ”oikeita” töitä – Tommolan kirja kertoo juuri heidän elämästään New Yorkissa – ja jotka englannin kieltä osaamattomina yrittivät selvitä Nykissä, yhdessä maailman kovimmista mutta hurmaavimmista mestoista. Ajat ovat muuttuneet ja nykyiset ”siirtolaiset” ovat koulutettuja ”valkokaulussiirtolaisia”.
Little Finland ravintola ja Tyyni Kalervo tavallaan muuttivat elämääni ja asennettani. Aloin ihmetellä miksi suomalaiset – siis tuolloin – usein jo viisikymppisinä haaveilivat, jopa pyrkivät eläkkeelle ja päästyään turhautuivat. Katselin Tyyni Kalervon itsevarmaa, tyylikästä olemusta tiskin takana ja ymmärsin: jos on tehnyt ikänsä työtä ja jos vielä arvostaa työtään (jenkithän arvostavat kovaa työntekoa/-tekijää ja ovat enemmän kiinnostuneita palkasta kuin palkansaajan taustoista), miksi työkuntoisen pitäisi päästä nuorena eläkkeelle. Nykissä ymmärsin myös, että siellä tehtiin töitä kovemmin, mutta rennommalla asenteella kuin tuohon aikaan kovin totisessa Suomessa. Ajat tässäkin ovat muuttuneet.
Olen miettinyt sitäkin, että miksi 70-kymppinen kelpaa / kykenee / valitaan USA:n ja Suomen presidentiksi, mutta 50-kymppiset ovat jo liian vanhoja työelämään ja ensimmäisenä lentämässä ulos, kun tuotannollisista syistä porukkaa niistetään kilometritehtaalle.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pointseja. Tyyni oli töissä baarimikkona vielä kolme viikkoa ennen 93-vuotispäiväänsä. Melkoinen rautarouva!
Ilmoita asiaton viesti
Hieno kuvaus värikkäästä elämänkaaresta.
Tyyni Kalervoa on kuvailtu aiemminkin.
Viite:
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/nos…
Ilmoita asiaton viesti
Tuli mieleeni kun joskus vuonna 1992 olin bisnesmatkalla New Yorkissa ja kipaisin illan suussa eräässä keskusta-alueen pubisssa kaljalla. Tiskin takana ikääntynyt kyyppari kysyi mistä olen kotoisin (mikä ei ole mitenkään tyypillinen kysymys New Yorkissa, koska kaikki ovat jostain kotoisin siellä) ja kuultuaan, että olen Suomesta, hän kerskui: ”I know your Prime Minister Esko Aho”. Hiukan hämmästelin moista ja sitten hän kertoi, että Esko oli käynyt kaksi viikkoa aiemmin samassa pubissa samalla pallilla istuen.
Ilmoita asiaton viesti
Yrittäjäelämäni minä lopetin 75 täyttäessäni; mielestäni yhdelle miehelle tarpeeksi. Tunnen moniakin yli 80 vuotiaita pienyrittäjiä kuten minäkin. Minä nyt vain katkaisin siihen 75v.
Ilmoita asiaton viesti
Aion ilman muuta ensi tilassa tutustua tuohon Teemu Luukan kirjaan ”New Yorkin uhmatar”. Minullakin on nimittäin muistikuvia tuosta legendaarisesta Tyyni Kalervosta. Kävin v. 1991 valmistamassa radiohaastatteluja ohjelmaani New Yorkin suomalaisista. Se oli osa kaukosiirtolaisista kertovasta ohjelmasarjastani, joka lähetettiin Ylen ulkomaanlähetyksissä.
Tuolloin jo yli 90-vuotias Tyyni Kalervo oli täysissä voimissa. Hän kertoi innokkaasti elämästään ja mm. Urho Kekkosen vierailusta ravintolassa. Tyyni Kalervo oli suorastaan New Yorkin voimanainen, joka vaikutti monella alalla New Yorkin suomalaisten piirissä. Ymmärtääkseni hän oli osaomistajana mukana myös suomenkielisessä New Yorkin Uutiset -lehdessä, joka valitettavasti ei ilmesty enää. Kävin myös tuon lehden toimituksessa tekemässä haastatteluja.
Ilmoita asiaton viesti