Aunuksen julma harharetki

Yleisradion tv-viihteen taannoinen guru, kultasormeksi kutsuttu Kari Kyrönseppä yllättää uudella romaanillaan (Ensimmäisten joukossa, Docendo 2018). Kirja on vaikuttava kuvaus Aunuksen heimosoturien sotaretkestä keväällä 1919. Päähenkilö on Kyrönsepän setä, vasta 17-vuotias Emil Seppelin.

Vaikka kyse on romaanista, kirjalla on vahva side todellisuuteen, ja Kyrönseppä käyttää hyväksi isänsä kertomuksia. Kyrönsepän isä Juho, aiemmalta nimeltään Seppelin, asui kauppiasperheessä Alahärmän Voltissa. Aunukseen lähti Juhon nuorempi veli Emil.

Kun Juho kuulee veljensä suunnitelmasta, hän yrittää varoitella: ”Siinä sakissa on niin paljon kaikenlaista höyrypäätä, joille naapurikansan vapautus ei ole ollenkaan pääasia.” Lähtijöiden motiiveista Juholla on selvä kanta: ”Sankarimaine. Tappeleminen. Rellestäminen. Holtiton elämä.”

Emil Seppelin lähti varoituksista huolimatta Aunuksen retkelle. Sinne hän myös jäi. Hän kaatui ensimmäisten joukossa.

Herkkä nuori mies janosi menestystä ja hyväksyntää, ehkä myös sankarin sädekehää. Hän tarttui heimosotureita värväävien pyydykseen muutaman muun härmäläisen kanssa. Seppelinin perhe oli isän kuoleman jälkeen taloudellisessa ahdingossa, mikä oli yksi syy lähtöön.

Paineet ennen lähtöpäätöstä olivat kovat. Emil miettii: ”Minunko piti antaa Annastiinalle Jeesus, Longalle sankaritekoja ja Äitelle toimeentulon turva.” Annastiina oli pojan haaveiden uskovainen tyttö, Lonka suojeluskunnan päällikkö.

Härmäläiset heimosoturit lähtivät heppoisin eväin Aunuksen retkelle. Suuri osa oli nuoria koulupoikia, joilla ei ollut mitään kytkentää heimoaatteeseen.

Kyrönsepän viimeisen päälle hiottu lakoninen tyyli vie tarinaa eteen päin. Kaikki rönsyt on karsittu pois. On harvinaista lukea hyvää suomea, missä ei ole mitään kikkailua eikä kokeiluilla keikarointia.

Aunuksen retkessä oli myös surkuhupaisia piirteitä. Kyrönseppä ei kuitenkaan ilku lähtijöille, ei selitä eikä tuomitse vaan kuvaa ja kertoo, mitä tapahtui. Farssia hän ei retkestä tee, vaikka aineksia sellaiseenkin olisi.

Jo ensimmäinen sankariteon yritys päättyy mahalaskuun. Suurta Vitelen teräsvalimoa ammuskellaan ja yritetään vallata, kunnes paljastuu, että valimo on muuttanut Pietariin ja ollut tyhjillään jo yhdeksän vuotta. ”Pelko vaihtui häpeään yhdessä humauksessa ja kukaan ei halunnut nähdä sitä toisen naamasta.”

Emil Seppelinin Aunuksen harharetki huipentuu Vitelen kirkon valtaukseen. Venäläiset sotilaat ovat linnoittautuneet kirkon sisälle ja heimosoturit piirittävät heitä.

Nuorukainen saa kahakassa luodin rintaansa ja kuolee. Hänen viime hetkensä Kyrönseppä kuvaa koskettavasti. Heti ammuskelun jälkeen pohditaan, oliko kuollut nuorukainen uhri vai sankari.

Saman kylän mies, Eonsuu, tunnistaa kuolleen ja huolehtii: ”Jos yksikin reikä löytyy, niin se on sankarikuolema.” Paikalla olleet vahvistavat, että luodinreikä rinnasta löytyy.

Kyrönsepän romaani ei yritäkään olla aihettaan isompi, mutta se saa silti tavanomaista sukutarinaa suuremman merkityksen. Yhä löytyy maailmasta sankariksi haluavia nuoria miehiä ja heidän värvääjiään, jotka lupaavat sankarin viittaa sitä janoaville.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu