Kansa heräsi, valtiovalta nukkui

Lähimmäinen on se, joka on lähellä, ei se joka tulee kaukaisesta maasta. Siinä on yksi Aleksanteri Kovalaisen tänään (18.10.) julkaistun romaanin (Kansallinen herätys, Teos 2018) avainlauseista. Kovalainen on sovittanut itsensä kansallisten ääriainesten housuihin ja kuvaa miten pakolaiskriisi muutti Suomen.

Kirjan päähenkilö, nuori Zebedeah Kiukkonen huolestuu hallitsemattomasta maahanmuutosta, islamin uhasta ja päättäjien lepsuudesta. ”Kansa oli herännyt, mutta valtiovalta nukkui.” Kiukkonen liittyy Kansan Kita -nimiseen isänmaalliseen järjestöön ja nousee nopeasti vaikutusvaltaiseen asemaan.

Kiukkonen perustaa radioaseman, josta tulee Kansan Kidan suosittu äänitorvi. Tosielämässä äänitorvi olisi netti ja some, mutta romaani on vapaa lintu lentämään vaikka radioaalloille.

Radiotaiteilija Kiukkonen alkaa nauhoittaa ihmisten puheita ja lähettää niitä sensuroimattomina maailmalle. Radioasema on vastavoima valtamedialle, joka ei kerro totuutta kansalle.

Kovalaisen kirja perustuu osittain tositapahtumiin. Kirjailija on käyttänyt hyväkseen tutkimuksia, internetin ja sosiaalisen median keskusteluja, nettisivuja ja blogeja, oikeuden pöytäkirjoja, poliisin esitutkintamateriaalia, radio-ja tv-ohjelmia sekä youtube-videoita.

Kun Kovalainen kiteyttää laajan aineistonsa kaunokirjalliseen muotoon, lopputuloksena on kirjailijan määritelmän mukaan dokumentaarinen fantasia, matka some-Suomen syövereihin. Käydään mm. Kansan Kidan kevätkinkereillä Kiuruvedellä, Eiran mestarin syntymäpäivillä ja hallitusneuvotteluissa. Syntyy kuva suomalaisesta rasismista.

Kovalainen kuvaa radikalisoituvaa Suomea ja maahanmuuttokriittisten toimintaa sisältä käsin. Hän ei tehtaile julkilausumia, ei saarnaa eikä näytä keskisormea rasismille. Hän on ovelampi. Hän kertoo paikoin hyytävän tarinan siitä, mitä on tapahtunut viime vuosina ja mitä voi olla tulossa. Lukija tehköön omat johtopäätöksensä.

Hyytävää luettavaa ovat esimerkiksi Kansan Kidan johtajan puheet: ”Tutustu vihaan, päästä se luoksesi, juttele sille, luo yhteyksiä, tee vihasta tuttu. Hyväksy viha, syleile vihaa, viha on vahvin aseesi. Sillä niin on Elias Simojokikin sanonut: Pitää rakastaa kaikkia, mutta vihollisia pitää vihata.”

Rankkoja puheita keventää Kovalaisen piikikäs huumori. Kirjaa voi lukea myös satiirina Suomen Sisun, perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttokriittisten toiminnasta. Keitä kaikkia on mukana, selviää itsenäisyyspäivän marssilla:

”Tässä marssivat rinta rinnan Kansan Kita ja Vastaiskuliike  – nuo kaksi kansallismielisen kenttämme urheinta soihdunkantajaa – tuolla rajakit ja täällä maltinmatkalaiset, sulassa sovussa poliitikot ja katuaktivistit. Tässä on jo keski-ikään ehtineiden nörttien ryhmä, joka loi suomalaisen maahanmuuttokritiikin kivijalan; tuossa heistä taaempana kulkee nuorukaisia, joista kasvaa parin vuoden päästä vaihtoehto-oikeisto. Täällä kulkevat tasavertaisina roturealistit ja kulttuurirasistit, aidot patriootit ja maltilliset fasistit, pikkunilkit ja isot kihot, naiset ja miehet, tytöt ja pojat.”

Kansallinen herätys on tärkeä kirja. Se tuo etäisesti mieleen Joel Lehtosen 1930-luvun satiirin Henkien taistelu. Romaanissaan Lehtonen puki tarinan muotoon pilkkansa pulakauden, Lapuan liikkeen ja kieltolain Suomesta ja sen merkkihenkilöistä.

Aleksanteri Kovalainen, 40, kuuluu suomalaisen kirjallisuuden suuriin toivoihin. Kirjailijanuransa hän aloitti melko myöhään, 38-vuotiaana pari vuotta sitten, silloin vielä Heikki A. Kovalaisena. Ennen esikoisteostaan (Mädän elämän alkeet) hän hoiti opintonsa ja väitteli tohtoriksi. Nyt tie on auki uusiin taiteellisiin voittoihin.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu